Lue keskustelun säännöt.
Psykiatrivanhempi, miten kertoa pahasta olosta kotona?
12.08.2016 |
Olen siis jo täysikäinen ja omillani asuva, mutta kuitenkin sen verran nuori, että vanhemmat on edelleen se lähin omainen, ja vanhempien kanssa olen paljon tekemisissä. Miten vanhemmille kerrotaan pahasta olosta? Uniongelmista, masennuksesta, syömishäiriöstä ja yksinäisyydestä? Ehkä hullu ajatus, mutta pelkään, että vanhemmat ei hyväksyisi tätä, tai laittaisi suoraan jonnekin. Haluaisin taas vain olla pieni, jolloin huolista pystyi kertomaan paremmin ja heti pääsi syliin.
Kommentit (7)
Kirjoita kirje, jonka annat käteen. Saat kerrotuksi kaiken olennaisen asiaan liittyvän yhdellä kertaa ja harkitusti, ilman että toisen keskeyttäminen ja reaktiot tulevat asiasi päälle. Kerro myös tuosta pelostasi siinä kirjeessä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan. Tai kirjoita jos se on helpompi tapa.
Mikä tuo psykiatrivanhempi pointti tuossa on?
Luultavasti pääset edelleen kainaloon jos vaan tahdot/kehtaat. Kertominen ei ehkä ole helppoa, mutta sen jälkeen on luultavasti parempi olo eikä ne asiatkaan kenties tunnu enää niin isoilta ja ylitsepääsemättömiltä.
Aloita kertominen siitä aiheesta joka sinulle on helpoin ja etene siitä sitä mukaan kun itse jaksat/haluat.
Uskoisin, etteivät ole pettyneitä sinuun.
Jos ovat pettyneitä, niin lähinnä itseensä, etteivät ole huomanneet huonoa oloasi.
Rohkeasti vain kirjoittamaan tai puhumaan, kumpi tuntuu itsestäsi helpommalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otat rauhallisen hetken ja kerrot, että sinulla on jotakin kerrottavaa. Uskon, että vanhempasi suhtautuvat asiallisesti ja voivat tarjota apua. T. Psykologi-äiti
Mikä on rauhallinen hetki?
Miten kerron, että minulla on jotain kerrottavaa? Miten aloitan lauseen? Milloin kerron asiani?
Otat rauhallisen hetken ja kerrot, että sinulla on jotakin kerrottavaa. Uskon, että vanhempasi suhtautuvat asiallisesti ja voivat tarjota apua. T. Psykologi-äiti