Kuuluuko se mulle, mitä lapseni tekevät etävanhemman luona?

Ei kuulu.

Lapsille oma puhelin? Meillä kyllä sujuu kommunikointi puolin ja toisin. Muutenkin ollaan sujuvasti tekemisessä. Tänään ex oli pari tuntia lasten kanssa vaikka oli mun viikko että pääsin treenaamaan yksin. Muutama päivä sitten ex soitti mulle että voinko kävelyttää koiran ja ottaa lapset kun hänellä on migreeni. Ilman muuta tein niin koska mulla oli siihen mahdollisuus. Jne.

Ei kuulu, perheneuvolasta varmistettu totuus.

No minusta ei kuulu. Ei meillä olla koskaan silloin tekemisissä kun lapset on isällään. En ole edes isän kanssa huonoissa väleissä, ollaan hyviä kavereita edelleen, mutta silloin kun lapset on isällä, niin ovat siellä ja tekevät mitä tekevät. Ehtivät ne sitten minun kanssa olla tekemisissä tarpeeksi muulloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu.

Perustelut, kiitos.

Aina sanotaan esim. vuoroviikkoasumisesta, että sitä suositellaan vain, jos vanhemmat pystyvät kommunikoimaan keskenään. Onko loman luonapidot sitten poikkeus? Ei tietenkään kaikkea tarvi raportoida, mutta kyllä ihminen nyt voi kuulumiset vaihtaa. Ystävällisyys ei maksa mitään :)

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin kiva, kun voisi vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin lasten ollessa exäni luona. Hän taas on sitä mieltä, ettei mulle kuulu yhtään, mitä tekevät. Ei kuulemma tarvitsisi silloin tällöin soitellakaan, koska ei hänkään soitellut lasten ollessa mun luona. Hyvä kun sai lapsia edes kerran puhelimeen heidän viettäessään lomaa etävanhempansa luona. Mitä mieltä? Miten teillä muilla sujuu kommunikointi eron jälkeen?

Miksi sun mielestäsi tarvitsisi tuolla tavalla kommunikoida? Oletko jotenkin huolissasi miten lapset ja ex pärjää yhdessä vai mikä on motiivi? Jos se on vain "olisi kiva jutella", ja toista ei huvita semmoinen muuten vaan juttelu, niin sun täytyy se vaan hyväksyä.

Lapsi on joka toinen vkl isällään, ja ex joko itse laittaa kuulumisia tai sitten mä kyselen. Ihan vaan pienet tekstarit. En halua häiritä heitä enempää, ettei exän nykyinen puoliso pidä mua jonain ahdistelijana.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille oma puhelin? Meillä kyllä sujuu kommunikointi puolin ja toisin. Muutenkin ollaan sujuvasti tekemisessä. Tänään ex oli pari tuntia lasten kanssa vaikka oli mun viikko että pääsin treenaamaan yksin. Muutama päivä sitten ex soitti mulle että voinko kävelyttää koiran ja ottaa lapset kun hänellä on migreeni. Ilman muuta tein niin koska mulla oli siihen mahdollisuus. Jne.

Jotain tällaista toivoisin meillekin kommunikoinnin suhteen.

Vielä ei ole puhelinta, pian on. Ex tosin saattaisi mennä laittamaan siihen omia säätöjään, lukea kaikki viestit, ehkä jopa kieltää soittamasta mulle, jos häntä alkaa ketuttaa, kun lapsilla on ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu.

Perustelut, kiitos.

Aina sanotaan esim. vuoroviikkoasumisesta, että sitä suositellaan vain, jos vanhemmat pystyvät kommunikoimaan keskenään. Onko loman luonapidot sitten poikkeus? Ei tietenkään kaikkea tarvi raportoida, mutta kyllä ihminen nyt voi kuulumiset vaihtaa. Ystävällisyys ei maksa mitään :)

Mutta ystävällisyyttä ei voi keltään myös vaatia, eikä halua rupatella niitä näitä. Riittää, että  pystyy sopimaan lasta koskevat käytännön asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille oma puhelin? Meillä kyllä sujuu kommunikointi puolin ja toisin. Muutenkin ollaan sujuvasti tekemisessä. Tänään ex oli pari tuntia lasten kanssa vaikka oli mun viikko että pääsin treenaamaan yksin. Muutama päivä sitten ex soitti mulle että voinko kävelyttää koiran ja ottaa lapset kun hänellä on migreeni. Ilman muuta tein niin koska mulla oli siihen mahdollisuus. Jne.

Jotain tällaista toivoisin meillekin kommunikoinnin suhteen.

Vielä ei ole puhelinta, pian on. Ex tosin saattaisi mennä laittamaan siihen omia säätöjään, lukea kaikki viestit, ehkä jopa kieltää soittamasta mulle, jos häntä alkaa ketuttaa, kun lapsilla on ikävä.

Ja sitä lasten ikävää ylläpitää juuri tuo, kun roikut heissä etkä päästä heitä hyväksymään, että ovat välillä isällään ja silloin EI olla yhteydessä sinuun. Ehkä juuri sen takia isä ei haluakaan antaa olla yhteyksissä, koska haluaa lasten keskittyvän heidän yhdessäoloon eikä ikävöimään sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin kiva, kun voisi vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin lasten ollessa exäni luona. Hän taas on sitä mieltä, ettei mulle kuulu yhtään, mitä tekevät. Ei kuulemma tarvitsisi silloin tällöin soitellakaan, koska ei hänkään soitellut lasten ollessa mun luona. Hyvä kun sai lapsia edes kerran puhelimeen heidän viettäessään lomaa etävanhempansa luona. Mitä mieltä? Miten teillä muilla sujuu kommunikointi eron jälkeen?

Miksi sun mielestäsi tarvitsisi tuolla tavalla kommunikoida? Oletko jotenkin huolissasi miten lapset ja ex pärjää yhdessä vai mikä on motiivi? Jos se on vain "olisi kiva jutella", ja toista ei huvita semmoinen muuten vaan juttelu, niin sun täytyy se vaan hyväksyä.

Lapsilla on ikävä. Niin itsellänikin. Näistä oli puhuttu ja sovittu lastenvalvojalla, mutta sitten ex ei annakaan pitää yhteyttä lapsiin.

No ei kuulu kunhan lapsi voi hyvin.

Itse lähinä tiedoton eksää viikottain lapsen asioista. Kun lapseni oli kesällä 3 vkoa isällään pidin yhteyttä lapseen hänen luurin kautta. Toki eksäkin välillä infosi.

Mut periaatteessa sinulle eivät heidän asiat kuulu. Näin se nyt vaan menee.

Kyllä mä ainakin soitan joka päivä eksälle ja pyydän meidän 6-vuotiasta puhelimeen (lapsella ei ole vielä omaa kännyä) aina kun lapsi on isällään. Ihmettelen niitä, jotka eivät näin toimi!? Tiedän, että lapsi ikävöi mua isäviikolla. Miksi ihmeessä en saisi jutella OMAN lapseni kanssa päivittäin? On täällä kummaa porukkaa liikenteessä taas kun tällainenkin normaali asia "kriminalisoidaan" ja syytetään eksää kyttääjäksi.

Minusta arkiset asiat eivät kuulu, lapsi voi sitten kertoa sinun luonasi ollessaan mitä on touhannut tai missä retkeillyt.

Jos taas lapsi lähtee vaikka ulkomaille, niin olisi syytä toisen vanhemman tietää. Tai jos lapsi lähetetään hoitoon alkoholisti-isovanhemman luo josta tiedetääm että toinen vanhempi ei häneen luota tai hyväksy.

Lomien aikana lapsi voi soitella toiselle vanhemmalle päin niin paljon kuin huvittaa, mutta ei ole sopivaa että toinen vanhempi jatkuvasti on yhteydessä, vaan pitää antaa lapsen elää rauhassa toisen perheensä kanssa vuorollaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin soitan joka päivä eksälle ja pyydän meidän 6-vuotiasta puhelimeen (lapsella ei ole vielä omaa kännyä) aina kun lapsi on isällään. Ihmettelen niitä, jotka eivät näin toimi!? Tiedän, että lapsi ikävöi mua isäviikolla. Miksi ihmeessä en saisi jutella OMAN lapseni kanssa päivittäin? On täällä kummaa porukkaa liikenteessä taas kun tällainenkin normaali asia "kriminalisoidaan" ja syytetään eksää kyttääjäksi.

Vähän tätä ajan takaa. Ihana, kun joku ymmärtääkin. Voisi lapsilleni olla kiva, jos isäkin soittaisi joskus heidän ollessaan luonani, mutta hän on niin putkiaivojen putkiaivo, ettei hänelle tule mieleenkään, että lasten voisi olla kiva kuulla muutaman viikon aikana välillä isästäänkin. Minkä sille sitten voi.

Kyllä minä juttelen lasten kanssa joka päivä, toivotan kauniita unia kun ovat isällään. Vastaavasti ex soittelee päivittäin lapsille kun ovat täällä. Ei tässä mitään ongelmaa ole, saahan sitä nyt omaan lapseensa olla yhteydessä :o

Vierailija kirjoitti:

Minusta arkiset asiat eivät kuulu, lapsi voi sitten kertoa sinun luonasi ollessaan mitä on touhannut tai missä retkeillyt.

Jos taas lapsi lähtee vaikka ulkomaille, niin olisi syytä toisen vanhemman tietää. Tai jos lapsi lähetetään hoitoon alkoholisti-isovanhemman luo josta tiedetääm että toinen vanhempi ei häneen luota tai hyväksy.

Lomien aikana lapsi voi soitella toiselle vanhemmalle päin niin paljon kuin huvittaa, mutta ei ole sopivaa että toinen vanhempi jatkuvasti on yhteydessä, vaan pitää antaa lapsen elää rauhassa toisen perheensä kanssa vuorollaan.

Lapsen on paha pyytää isältä puhelinta, koska ei uskalla, kun tietää isän tykkäävän pahaa äidille soittamisesta.

Herran jestas kuinka outoa porukkaa te eronneet olette... Tottakai on normaalia olla oman lapsensa kanssa päivittäin yhteydessä, vaikka sitten sen kahden minuutin puhelun ajan. Soittelen oman äitini kanssa päivittäin, vaikka olenkin jo reippaasti aikuinen ja usean lapsen äiti. Me olemme perheenä läheisiä - ja muuten juttelen myös anoppini kanssa monta kertaa viikossa. He ovat kiinnostuneita lasten kuulumisista; miksi minä en saisi olla?

Meillä toivotetaan lapsille vähintään hyvät yöt kun lapset isällä/äidillä. Muutenkin kun välimatkaa on vain muutama kilometri (turvallinen kulku fillarilla, lapset 13,12,9 vuotiaat), voivat aivan vapaasti käydä toisen luona, soittaa ja viestitellä tahtonsa mukaan. Vastuuviikkolaisella ruokaillaan ruoka-aikana ja sinne mennään kotiintuloaikana ja nukutaan. Herranjestas, kyllä lapsiin saa olla yhteydessä vaikka joka päivä! Ihme touhua, ja meillä uudet rakkaudet ja toisella myös nykyisen rakkauden lapset edellisestä liitosta ja sama meininki toimii. Kasvatuskumppanuus kun ei katoa ja lapsiaan rakastavat vanhemmat pystyvät erottamaan oman egonsa näissä asioissa!