Miks mulle ei ikinä tapahdu mitään kivaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis vastauksista käy ilmi, että vaikka aloituksessa kysyt "miksi mulle ei ikinä tapahdu mitään kivaa", ja mainitset esim. matkat ja kylpyläkäynnit, niin oikeampi aloitus olisi ollut:

Miksi minulla ei ole miestä ja onnellista perhettä?

Kun kerran näköjään ne matkat ja kylpylät ei kiinnostakaan, ellei sitten yhdessä sen miehen ja lasten kanssa, jotka toivot löytäväsi. Eikä varmaan muukaan tekeminen yksin, vaikka valitatkin otsikossa juuri tapahtumattomuutta. 

Kyllä vain, mietin sitä itsekin

No se mies ei sinua sohvalta hae, eli ulos vaan tutkimaan maailmaa. Ja toiseksi ei elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa. Jos haluat esim. lapsia, ei siihen tarvita välttämättä miestä. Mutta sen voin kertoa, että mies ja lapset eivät ole mikään automaatti onneen. Asioihin tottuu ja tilanteet arkistuu, etkä muista olla aina kiitollinen siitä piereskelevästä miehestä tai uhmaikäisestä lapsesta. Toinen asia jos olet yksinäinen on hankkia koira. Sillä tavalla tutustuu paljon uusiin ihmisiin ja sinulla on hellittelevä kaveri siinä, joka taatusti rakastaa takaisin. Pienen koiran voi ottaa myös matkoille mukaan.

Niin. No en mä rrityisen ykdinäiseksikään koe itseäni, on mulla kavereita ja ulkonakin tulee liikuttua ja harrastuksissa. Ei vaan tunnu löytyvän sitä oikeaa, jonka kanssa oikeasti synkkaisi, vaikka jos jonkinlaisia suhdeviritelmiä on ollutkin. En ole mielestäni ruma ja muutenkin ihan tavallinen nainen, mutta kun ei vaan synkkaa tarpeeksi.

Ihan ensiksi sun pitä päättää, haluatko rakentaa omakotitalon, hankkia lapsia, matkustella ja käydä kylpylöissä VAI haluatko miehen, jonka kanssa synkkaa. Et nimittäin välttämättä saa noita kaikkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis vastauksista käy ilmi, että vaikka aloituksessa kysyt "miksi mulle ei ikinä tapahdu mitään kivaa", ja mainitset esim. matkat ja kylpyläkäynnit, niin oikeampi aloitus olisi ollut:

Miksi minulla ei ole miestä ja onnellista perhettä?

Kun kerran näköjään ne matkat ja kylpylät ei kiinnostakaan, ellei sitten yhdessä sen miehen ja lasten kanssa, jotka toivot löytäväsi. Eikä varmaan muukaan tekeminen yksin, vaikka valitatkin otsikossa juuri tapahtumattomuutta. 

Kyllä vain, mietin sitä itsekin

No se mies ei sinua sohvalta hae, eli ulos vaan tutkimaan maailmaa. Ja toiseksi ei elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa. Jos haluat esim. lapsia, ei siihen tarvita välttämättä miestä. Mutta sen voin kertoa, että mies ja lapset eivät ole mikään automaatti onneen. Asioihin tottuu ja tilanteet arkistuu, etkä muista olla aina kiitollinen siitä piereskelevästä miehestä tai uhmaikäisestä lapsesta. Toinen asia jos olet yksinäinen on hankkia koira. Sillä tavalla tutustuu paljon uusiin ihmisiin ja sinulla on hellittelevä kaveri siinä, joka taatusti rakastaa takaisin. Pienen koiran voi ottaa myös matkoille mukaan.

Niin. No en mä rrityisen ykdinäiseksikään koe itseäni, on mulla kavereita ja ulkonakin tulee liikuttua ja harrastuksissa. Ei vaan tunnu löytyvän sitä oikeaa, jonka kanssa oikeasti synkkaisi, vaikka jos jonkinlaisia suhdeviritelmiä on ollutkin. En ole mielestäni ruma ja muutenkin ihan tavallinen nainen, mutta kun ei vaan synkkaa tarpeeksi.

Ihan ensiksi sun pitä päättää, haluatko rakentaa omakotitalon, hankkia lapsia, matkustella ja käydä kylpylöissä VAI haluatko miehen, jonka kanssa synkkaa. Et nimittäin välttämättä saa noita kaikkia. 

En kai mä nyt ala seurustella sellaisen jonka kanssa ei synkkaa. Saati lapsia tekemään. Joku roti sentään. Vai onko se vaan niin että täytyy tyytyä "ihan kivaan"?

Onpa ilkeitä viestejä ap:lle. Mammat saa valittaa miehistä ja lapsista, mutta ap ei saa valittaa niiden puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ilkeitä viestejä ap:lle. Mammat saa valittaa miehistä ja lapsista, mutta ap ei saa valittaa niiden puutteesta.

Näinpä. Mä antaisin niin paljon, jos saisin perheen ja lapset. Mutta onnea ei voi ostaa rahalla. Onneksi mun elämässä on kuitenkin sisältöä, se vaan välillä surettaa kun haaveilen tästä. Sen lupaan, että jos joskus oman perheen saan, se tulee olemaan mulle kaikki kaikessa ja osaan sitä arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Näinpä. Eikä se matkustelu ole kivaa itsekseen. On kavereita, mutta alkavat olla moni perheellisiä, siksipä kadehdinkin. Haaveilen esim päivästä linnanmäellä, niin että mulla olisi lapset jotka nauttisivat lomasta, ja sitten lasten isä hymyilisi ja katsoisi mua ja sanoisi että me ollaan onnellinen perhe

Onnea vain. Minulla on hyvä mies ja ydinperhe liitto, mutta Linnanmäellä yksi lapsista makaa maassa parkumassa ja kaksi muuta mukiloi toisiaan (tms.). Me aikuiset haaveillaan lasten kasvusta, että olisi hiukan leppoisampaa. Ohikulkijat katsovat paheksuen ja mieheni katsoo minua väsyneenä ja toteaa, että menipä 300euroa tähänkin. Ja me siis ollaan onnellinen perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Näinpä. Eikä se matkustelu ole kivaa itsekseen. On kavereita, mutta alkavat olla moni perheellisiä, siksipä kadehdinkin. Haaveilen esim päivästä linnanmäellä, niin että mulla olisi lapset jotka nauttisivat lomasta, ja sitten lasten isä hymyilisi ja katsoisi mua ja sanoisi että me ollaan onnellinen perhe

Onnea vain. Minulla on hyvä mies ja ydinperhe liitto, mutta Linnanmäellä yksi lapsista makaa maassa parkumassa ja kaksi muuta mukiloi toisiaan (tms.). Me aikuiset haaveillaan lasten kasvusta, että olisi hiukan leppoisampaa. Ohikulkijat katsovat paheksuen ja mieheni katsoo minua väsyneenä ja toteaa, että menipä 300euroa tähänkin. Ja me siis ollaan onnellinen perhe.

Niin no, sulla on se joku, joka edes katsoo sinuun. Mulla on sama tilanne kuin ap:llä. En jaksa enää tehdä kaikkea yksin. Ei vaan enää kiinnosta. Olen tehnyt jo kaikkea kymmenen vuotta yksin. Ja tästä ei ilmeisesti saa valittaa kun hammasta purren pitää vaan jatkaa ja jatkaa, vaikka kaikki alkaa jo maistua puulta. Mulle parhaimmat kokemukset syntyy sosilaaisista suhteista, siitä että saan sanoa jollekulle ulkomailla, että onpa kaunis linna tuossa, ei välttämättä siitä, että näen sen linnan. Senhän näen kuvissakin. Täällä sanotaan, että itse pitää itsensä tehdä onnelliseksi ja näinhän se onkin tavallaan, mutta miksi sitten masennus on paljon yleisempää yksineläjillä? Kyllä he kaikki varmasti haluaisivat olla onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis vastauksista käy ilmi, että vaikka aloituksessa kysyt "miksi mulle ei ikinä tapahdu mitään kivaa", ja mainitset esim. matkat ja kylpyläkäynnit, niin oikeampi aloitus olisi ollut:

Miksi minulla ei ole miestä ja onnellista perhettä?

Kun kerran näköjään ne matkat ja kylpylät ei kiinnostakaan, ellei sitten yhdessä sen miehen ja lasten kanssa, jotka toivot löytäväsi. Eikä varmaan muukaan tekeminen yksin, vaikka valitatkin otsikossa juuri tapahtumattomuutta. 

Kyllä vain, mietin sitä itsekin

No se mies ei sinua sohvalta hae, eli ulos vaan tutkimaan maailmaa. Ja toiseksi ei elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa. Jos haluat esim. lapsia, ei siihen tarvita välttämättä miestä. Mutta sen voin kertoa, että mies ja lapset eivät ole mikään automaatti onneen. Asioihin tottuu ja tilanteet arkistuu, etkä muista olla aina kiitollinen siitä piereskelevästä miehestä tai uhmaikäisestä lapsesta. Toinen asia jos olet yksinäinen on hankkia koira. Sillä tavalla tutustuu paljon uusiin ihmisiin ja sinulla on hellittelevä kaveri siinä, joka taatusti rakastaa takaisin. Pienen koiran voi ottaa myös matkoille mukaan.

Niin. No en mä rrityisen ykdinäiseksikään koe itseäni, on mulla kavereita ja ulkonakin tulee liikuttua ja harrastuksissa. Ei vaan tunnu löytyvän sitä oikeaa, jonka kanssa oikeasti synkkaisi, vaikka jos jonkinlaisia suhdeviritelmiä on ollutkin. En ole mielestäni ruma ja muutenkin ihan tavallinen nainen, mutta kun ei vaan synkkaa tarpeeksi.

Ihan ensiksi sun pitä päättää, haluatko rakentaa omakotitalon, hankkia lapsia, matkustella ja käydä kylpylöissä VAI haluatko miehen, jonka kanssa synkkaa. Et nimittäin välttämättä saa noita kaikkia. 

En kai mä nyt ala seurustella sellaisen jonka kanssa ei synkkaa. Saati lapsia tekemään. Joku roti sentään. Vai onko se vaan niin että täytyy tyytyä "ihan kivaan"?

No sun otsikkosi ja koko aloituksesi on aika harhaanjohtava, jos tosiasiassa on kyse vain siitä, että et ole löytänyt miestä, jonka kanssa synkkaa. Ihan vinkiksi siihen miehen hankintaankin: miehet eivät ala tulkitsemaan rivien välistä ja jos ilmaiset miehelle jonkun ongelman, niin mies koittaa keksiä sulle ratkaisun ongelmaasi. Jos miehelle puhuessasi tarkoitat kissoja, älä puhu televisiosta...miehet ei nimittäin silloin tajua, että tarkoitatkin kissoja. 

Ratkaisu:  Tee aloite, niin voit saadakin sen miesystävän ja sen jälkeen sulla riittää kerrottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu:  Tee aloite, niin voit saadakin sen miesystävän ja sen jälkeen sulla riittää kerrottavaa.

Tämä.

Joskus vanhaan aikaan ihmiset pariutuivat aika spontaanisti, mutta nykyään useimpien täytyy nähdä vaivaa, deittailla ja sen semmoista, jos haluavat löytää puolison.

Vanhoista ajoista puheen ollen... Puolison löytäminen ei ole ollut koskaan erityisen spontaania puuhaa.

Jos oli yhtään varallisuutta, niin huoltaja (yleensä isä) neuvotteli jälkeläisilleen avioliiton, mikä oli taloudellisesti mahdollisimman edullinen suvulle. Ei siinä kyselty miehen sen paremmin kuin naisenkaan mielipidettä. Avioliitto oli taloudellinen sopimus, johon liittyi suvunjatkamisen velvoite. Rakkaus oli tunne, jota ei edellytetty (mutta toivottiin) avioliitolta.

Myös köyhin osa väestöstä halusi avioliitolta mahdollisimman suurta taloudellista turvaa. Hekään eivät kuitenkaan olleet pelkän sattuman varassa. Yhteiskunta odotti jokaisen avioituvan, ja sitä tuettiin. Puolison löytämisessä oli verkostot vahvasti käytössä. Ystävä suositteli sopivaksi seurustelupariksi esim. serkkuaan, joka oli työteliäs, säästäväinen ja hyväkäytöksinen. Nuoriso tapasi toisiaan yhteisöllisissä vuodenkulkuun liittyvissä juhlissa, missä näitä suositeltuja henkilöitä pääsi tapaamaan. Avioliittoon tähtäävää seurustelua ei juurikaan aloitettu uppo-outojen henkilöiden kanssa, sillä siihen liittyi liian suuri riski.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä miehen saannissa on niin vaikeeta? Sinkkumiehiä on kymmeniä tuhansia ja moni on niin epätoivoinen, että ottais melkein kenet vaan. Onko niin ettei kelpaa kuin se mallimies paksulla lompakolla?

Ymmärrän aloittajaa tosi hyvin, koska olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja mielentilassa. 

Miehen löytymisen vaikeudesta: Tätä ongelmaa on puitu niin paljon, mutta vieläkin on näitä asiaa helppona pitäviä. Kyllä kai totuus on kuitenkin se, että sopivan kumppanin löytyminen on sattuman kauppaa. Luultavasti jokaisen elinpiirissä voisikin olla joku sopiva, mutta aina sitä ihmistä ei kohtaa. Ihminen tutustuu elämänsä aikana hyvin rajalliseen määrään ihmisiä. Lisäksi osa heistä tavataan ehkä vain hetkellisesti. Syvempään tutustumiseen päätyy vain kourallinen ihmisiä. Heissä ei ehkä ole ketään sopivaa. Uskon myös, että joillakin on parempi kyky nopeasti seuloa ihmisiä ja huomata, kuka voisi olla sopiva itselle. Siihen liittyy hyvä itsetuntemus ja myös kyky ymmärtää muita. Kaikki eivät ole tässä hyviä. He saattavat aloittaa seurusteluja ihan väärien ihmisten kanssa. Sellainen sitten turhauttaa. Epätoivoissaan saattaa sitten päätyä perustamaan perheenkin itselleen aivan epäsopivan kanssa. Onneksi on eroamisen mahdollisuus. 

Toisaalta en usko, että olisi olemassa vain hyvin pieni määrä itselle sopivia ihmisiä. Kyllä heitä varmasti on paljon, eikä tietenkään mitään mittatilaustyötä ole saatavilla kenellekään. Niinpä joustavuus on tärkeä ominaisuus, mielen joustavuus. Lisäksi on tärkeää, että ihmisellä on runsas oma elämä ilman kumppaniakin. Näin elämän mielekkyys kumpuaa suureksi osaksi oman elämän aktiviteeteista. Mutta suurin osa ihmisistä kaipaa läheistä ihmissuhdetta, se on ihmisen ikiaikainen toive. Soisi kaikkien kumppania kaipaavien sellaisen löytävän, sillä niin kauan kuin syvä kaipuu on täyttymättä, ihminen voi tuntea sellaista haikeaa surua, mitä ei mikään toiminta tai muu elämä voi vaimentaa.