Miks mulle ei ikinä tapahdu mitään kivaa

Siis haluatko elää muiden ihmisten kautta? Odotatko, että joku muu ihminen tuo elämääsi ne asiat, joita haluat? Sun elämässäsi ei tapahdu ikinä mitään, koska kukaan muu ihminen ei laita sinun elämässäsi tapahtumaan mitään ? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Näinpä. Eikä se matkustelu ole kivaa itsekseen. On kavereita, mutta alkavat olla moni perheellisiä, siksipä kadehdinkin. Haaveilen esim päivästä linnanmäellä, niin että mulla olisi lapset jotka nauttisivat lomasta, ja sitten lasten isä hymyilisi ja katsoisi mua ja sanoisi että me ollaan onnellinen perhe

Onnea vaan elämään ton sun asenteen kanssa, sitä tulet tarvimaan... Kaikkea ei aina saa, ainakaan heti, mutta silloin täytyy tehdä jotain muuta mieltä ylentävää, eikä jäädä vaan valittamaan kun ei (vielä) olekaan siellä lopullisessa haavetilanteessa. 

Esim. itse olin sinkku 37-vuotiaaksi asti. Olisi kyllä ollut ankea elämä, jos olisin vaan kitissyt että yääh, en voi edes matkustaa kun ei ole miestä, ja haaveillut jostain perhe-elämästä. Ei, minä päätin että teen elämästäni sitten yksin mukavaa, koska voihan se olla että jään lopullisesti yksin, ja vaikka en jäisikään, niin miehen löytämisen odottaminen on kivampaa kun tekee jotain mistä nauttii.

Oletko muuten kokeillut matkustamista yksin, jos kerran tiedät ettei se ole kivaa? Itse tykkäsin siitä lopulta niin paljon, että minusta nykyään ei ole kivaa matkustaa toisen kanssa, koska silloin täytyy ottaa toinen huomioon esim. aikatauluissa ;) 

Muutenkin, nuo haaveesi on vähän höttöä. Vaikka saisit sen miehen, niin mikään ei takaa että teillä olisi tuollaista kuin mitä ajattelet. Ei ainakaan koko aikaa. Ne lapset voi nauttimisen sijaan kitistä ja valittaa tylsyyttä, pahasta ruoasta jne. Mies voi kyllästyä ja lähteä kaljatelttaan kaljalle, ja siinä sinä sitten yrität yksin pärjätä valittavien ja kiukuttelevien lasten kanssa. Onnellinen perhe!

Ihan tavallisesta perhe-elämästä mä haaveilen. Kyllä srn tiedän, että elämä ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Haaveilen kuitenkin sellaisista pienistä onnen hetkistä. Siskoni lapsia hoitaessani olen huomannut kuinka siitä nautin että saan olla lasten kanssa. Olen matkustellut kotimaassa yksin, sekä ulkomailla aikuisten kesken, mutta kaipaan jotain muuta. Kiitos kuitenkin asiallisesta viestistäsi. Elämästä täytyy nauttia kun vielä on nuori jne, mutta sydämessäni tunnen, että jotain puuttuu. Ehkä vielä joku päivä on minunkin vuoro

Vierailija kirjoitti:

Siis haluatko elää muiden ihmisten kautta? Odotatko, että joku muu ihminen tuo elämääsi ne asiat, joita haluat? Sun elämässäsi ei tapahdu ikinä mitään, koska kukaan muu ihminen ei laita sinun elämässäsi tapahtumaan mitään ? 

viestissä nro 7 juurikin kirjoitan, ettei muiden ihmisten kautta voi saada onnea. Kyllä mä olisin aloitteellinen, mielessä niin paljon paikkoja ja ideoita mitä voisi tehdä. Ja kyllä, näen joka puolella onnellisia perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Näinpä. Eikä se matkustelu ole kivaa itsekseen. On kavereita, mutta alkavat olla moni perheellisiä, siksipä kadehdinkin. Haaveilen esim päivästä linnanmäellä, niin että mulla olisi lapset jotka nauttisivat lomasta, ja sitten lasten isä hymyilisi ja katsoisi mua ja sanoisi että me ollaan onnellinen perhe

Onnea vaan elämään ton sun asenteen kanssa, sitä tulet tarvimaan... Kaikkea ei aina saa, ainakaan heti, mutta silloin täytyy tehdä jotain muuta mieltä ylentävää, eikä jäädä vaan valittamaan kun ei (vielä) olekaan siellä lopullisessa haavetilanteessa. 

Esim. itse olin sinkku 37-vuotiaaksi asti. Olisi kyllä ollut ankea elämä, jos olisin vaan kitissyt että yääh, en voi edes matkustaa kun ei ole miestä, ja haaveillut jostain perhe-elämästä. Ei, minä päätin että teen elämästäni sitten yksin mukavaa, koska voihan se olla että jään lopullisesti yksin, ja vaikka en jäisikään, niin miehen löytämisen odottaminen on kivampaa kun tekee jotain mistä nauttii.

Oletko muuten kokeillut matkustamista yksin, jos kerran tiedät ettei se ole kivaa? Itse tykkäsin siitä lopulta niin paljon, että minusta nykyään ei ole kivaa matkustaa toisen kanssa, koska silloin täytyy ottaa toinen huomioon esim. aikatauluissa ;) 

Muutenkin, nuo haaveesi on vähän höttöä. Vaikka saisit sen miehen, niin mikään ei takaa että teillä olisi tuollaista kuin mitä ajattelet. Ei ainakaan koko aikaa. Ne lapset voi nauttimisen sijaan kitistä ja valittaa tylsyyttä, pahasta ruoasta jne. Mies voi kyllästyä ja lähteä kaljatelttaan kaljalle, ja siinä sinä sitten yrität yksin pärjätä valittavien ja kiukuttelevien lasten kanssa. Onnellinen perhe!

Ihan tavallisesta perhe-elämästä mä haaveilen. Kyllä srn tiedän, että elämä ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Haaveilen kuitenkin sellaisista pienistä onnen hetkistä. Siskoni lapsia hoitaessani olen huomannut kuinka siitä nautin että saan olla lasten kanssa. Olen matkustellut kotimaassa yksin, sekä ulkomailla aikuisten kesken, mutta kaipaan jotain muuta. Kiitos kuitenkin asiallisesta viestistäsi. Elämästä täytyy nauttia kun vielä on nuori jne, mutta sydämessäni tunnen, että jotain puuttuu. Ehkä vielä joku päivä on minunkin vuoro

Se on ihan luonnollinen toive tietysti että haluat puolison ja perheen. Mutta kai sentään edes yrität aktiivisesti löytää sen miehen? Joskus vanhaan aikaan ihmiset pariutuivat aika spontaanisti, mutta nykyään useimpien täytyy nähdä vaivaa, deittailla ja sen semmoista, jos haluavat löytää puolison.

Eli siis vastauksista käy ilmi, että vaikka aloituksessa kysyt "miksi mulle ei ikinä tapahdu mitään kivaa", ja mainitset esim. matkat ja kylpyläkäynnit, niin oikeampi aloitus olisi ollut:

Miksi minulla ei ole miestä ja onnellista perhettä?

Kun kerran näköjään ne matkat ja kylpylät ei kiinnostakaan, ellei sitten yhdessä sen miehen ja lasten kanssa, jotka toivot löytäväsi. Eikä varmaan muukaan tekeminen yksin, vaikka valitatkin otsikossa juuri tapahtumattomuutta. 

Mikä siinä miehen saannissa on niin vaikeeta? Sinkkumiehiä on kymmeniä tuhansia ja moni on niin epätoivoinen, että ottais melkein kenet vaan. Onko niin ettei kelpaa kuin se mallimies paksulla lompakolla?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä miehen saannissa on niin vaikeeta? Sinkkumiehiä on kymmeniä tuhansia ja moni on niin epätoivoinen, että ottais melkein kenet vaan. Onko niin ettei kelpaa kuin se mallimies paksulla lompakolla?

Mä oon tänne kirjoittanut 37-vuotiaana vasta pariutunut ja mulla se oli sellainen joku naiivi luulo, että Se Oikea tulee vastaan ihan itsestään. Vanhempani ja sukulaiset yleensä puhuivat, miten oli jonkun saman kylän tytön/pojan jossain kylillä nähnyt ja romanttisesti ensi silmäyksellä tiennyt että tuossa se on minun tuleva mies tai vaimo. Niin minä ajattelin että sen kuuluisi mennä. Näin pitkään jopa jotain alentavaa deittailussa tai tarkoituksellisessa miehen etsinnässä. Olin varma, että jos niin löytäisinkin, niin se ei olisi Se Oikea, jonka "kohtalo" on mulle tarkoittanut ja jonka se ihan varmaan mulle johdattaa jos vaan kuljen arjessani silmät auki.

No, jossain iässä oli pakko luopua ruusunpunaisista kuvitelmista, kun kerran ainakin yksi lapsikin oli haaveissa. Tajusin että jos odotan jotain kohtalon mystisesti johdattamaa Herra Oikeaa, jään vanhaksipiiaksi kokonaan erittäin todennäköisesti. Käsittelin asian mielessäni ja tajusin, että mieluummin on jonkun kunnollisen, kivan miehen jonka kanssa viihdyn, vaikkei olisikaan valtavaa intohimoa tai sielunkumppanuutta, kuin että jään yksin. Tämän jälkeen kun olin hyväksynyt että sitä miestä voi ihan etsiä, ei kestänytkään deitti-ilmoituksen laiton jälkeen kovin kauaa, että löysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä miehen saannissa on niin vaikeeta? Sinkkumiehiä on kymmeniä tuhansia ja moni on niin epätoivoinen, että ottais melkein kenet vaan. Onko niin ettei kelpaa kuin se mallimies paksulla lompakolla?

Mä oon tänne kirjoittanut 37-vuotiaana vasta pariutunut ja mulla se oli sellainen joku naiivi luulo, että Se Oikea tulee vastaan ihan itsestään. Vanhempani ja sukulaiset yleensä puhuivat, miten oli jonkun saman kylän tytön/pojan jossain kylillä nähnyt ja romanttisesti ensi silmäyksellä tiennyt että tuossa se on minun tuleva mies tai vaimo. Niin minä ajattelin että sen kuuluisi mennä. Näin pitkään jopa jotain alentavaa deittailussa tai tarkoituksellisessa miehen etsinnässä. Olin varma, että jos niin löytäisinkin, niin se ei olisi Se Oikea, jonka "kohtalo" on mulle tarkoittanut ja jonka se ihan varmaan mulle johdattaa jos vaan kuljen arjessani silmät auki.

No, jossain iässä oli pakko luopua ruusunpunaisista kuvitelmista, kun kerran ainakin yksi lapsikin oli haaveissa. Tajusin että jos odotan jotain kohtalon mystisesti johdattamaa Herra Oikeaa, jään vanhaksipiiaksi kokonaan erittäin todennäköisesti. Käsittelin asian mielessäni ja tajusin, että mieluummin on jonkun kunnollisen, kivan miehen jonka kanssa viihdyn, vaikkei olisikaan valtavaa intohimoa tai sielunkumppanuutta, kuin että jään yksin. Tämän jälkeen kun olin hyväksynyt että sitä miestä voi ihan etsiä, ei kestänytkään deitti-ilmoituksen laiton jälkeen kovin kauaa, että löysin.

No just näinhän se on. Ei naisen tarvitse paljon pinnistellä sen eteen että sais miehen, jos vaan ei odottele että prinssi ratsastaa valkealla ratsulla kosimaan, ilman että tekee itse mitään sen eteen.

Mahdollisesti vietät liikaa aikaa av-palstalla? Koneet kiinni, ylös tuolista ja ovesta ulos. Mahdollisuus, että alkaa tapahtua, nousee heti huikeat 100%

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sä sitten haluat elämältäsi? Miten pyrit niihin sioihin?

Mä haluaisin ihan tavallisen elämän, perheineen. Ehkä se on sitten se mies mitä kaipaan elämääni, mutta kun tuntuu ettei toisen kauttakaan voi tulla onnelliseksi. Muuten elämä on ihan tasaisen ok, mutta tosiaan eteenpäin pääseminen, jonkun odottaminen ja se, että pääsisi välillä irrottautumaan arjesta vaikkapa matkalle piristäisi elämää paljon. Ja olisi kiva, jos itselläkin oliso joskus jotain kerrottavaa.

No voi hyvä ihminen mene sinne matkalle, kylpylään tai vaikka pelaamaan shakkia! Saatat löytää sen miehenkin samalla kun itsetuntosi ja mielialasi paranee. Mutta usko pois, ei se mies tee sinua onnelliseksi, jos et nytkään ole onnellinen. Ylös ja ulos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä miehen saannissa on niin vaikeeta? Sinkkumiehiä on kymmeniä tuhansia ja moni on niin epätoivoinen, että ottais melkein kenet vaan. Onko niin ettei kelpaa kuin se mallimies paksulla lompakolla?

Mä oon tänne kirjoittanut 37-vuotiaana vasta pariutunut ja mulla se oli sellainen joku naiivi luulo, että Se Oikea tulee vastaan ihan itsestään. Vanhempani ja sukulaiset yleensä puhuivat, miten oli jonkun saman kylän tytön/pojan jossain kylillä nähnyt ja romanttisesti ensi silmäyksellä tiennyt että tuossa se on minun tuleva mies tai vaimo. Niin minä ajattelin että sen kuuluisi mennä. Näin pitkään jopa jotain alentavaa deittailussa tai tarkoituksellisessa miehen etsinnässä. Olin varma, että jos niin löytäisinkin, niin se ei olisi Se Oikea, jonka "kohtalo" on mulle tarkoittanut ja jonka se ihan varmaan mulle johdattaa jos vaan kuljen arjessani silmät auki.

No, jossain iässä oli pakko luopua ruusunpunaisista kuvitelmista, kun kerran ainakin yksi lapsikin oli haaveissa. Tajusin että jos odotan jotain kohtalon mystisesti johdattamaa Herra Oikeaa, jään vanhaksipiiaksi kokonaan erittäin todennäköisesti. Käsittelin asian mielessäni ja tajusin, että mieluummin on jonkun kunnollisen, kivan miehen jonka kanssa viihdyn, vaikkei olisikaan valtavaa intohimoa tai sielunkumppanuutta, kuin että jään yksin. Tämän jälkeen kun olin hyväksynyt että sitä miestä voi ihan etsiä, ei kestänytkään deitti-ilmoituksen laiton jälkeen kovin kauaa, että löysin.

En ole itse odottanut maagista rakkautta (en uskonut sellaista olevankaan, mutta yllätyksekseni olen erittäin onnellisessa jo 15 vuotta kestäneessä parisuhteessa).Mutta tiedän, että moni odottaa niitä salamoita ja ilotulitusta ja perhosia vatsassa ja ja ja. Vinkiksi vaan, että eihän sitä voi olla rakastunut uuteen tuntemattomaan ihmiseen kun ei tunne koko ihmistä! Eli menkää treffeille mukavien ihan kivan näköisten miesten kanssa ja tutustukaa. Se kaiken täyttävä rakkaus tulee vasta kun tuntee toisen täysin ja voi vain miettiä että miten joku voi olla noin hauska/hyväsydäminen/hyvä isä/pitkäpinnainen jne. Ja sama tyyppi vielä hyväksyy sinut selluliitteineen ja huonoine huumorintajuineen!

Vierailija kirjoitti:

Eli siis vastauksista käy ilmi, että vaikka aloituksessa kysyt "miksi mulle ei ikinä tapahdu mitään kivaa", ja mainitset esim. matkat ja kylpyläkäynnit, niin oikeampi aloitus olisi ollut:

Miksi minulla ei ole miestä ja onnellista perhettä?

Kun kerran näköjään ne matkat ja kylpylät ei kiinnostakaan, ellei sitten yhdessä sen miehen ja lasten kanssa, jotka toivot löytäväsi. Eikä varmaan muukaan tekeminen yksin, vaikka valitatkin otsikossa juuri tapahtumattomuutta. 

Kyllä vain, mietin sitä itsekin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Näinpä. Eikä se matkustelu ole kivaa itsekseen. On kavereita, mutta alkavat olla moni perheellisiä, siksipä kadehdinkin. Haaveilen esim päivästä linnanmäellä, niin että mulla olisi lapset jotka nauttisivat lomasta, ja sitten lasten isä hymyilisi ja katsoisi mua ja sanoisi että me ollaan onnellinen perhe

Onnea vaan elämään ton sun asenteen kanssa, sitä tulet tarvimaan... Kaikkea ei aina saa, ainakaan heti, mutta silloin täytyy tehdä jotain muuta mieltä ylentävää, eikä jäädä vaan valittamaan kun ei (vielä) olekaan siellä lopullisessa haavetilanteessa. 

Esim. itse olin sinkku 37-vuotiaaksi asti. Olisi kyllä ollut ankea elämä, jos olisin vaan kitissyt että yääh, en voi edes matkustaa kun ei ole miestä, ja haaveillut jostain perhe-elämästä. Ei, minä päätin että teen elämästäni sitten yksin mukavaa, koska voihan se olla että jään lopullisesti yksin, ja vaikka en jäisikään, niin miehen löytämisen odottaminen on kivampaa kun tekee jotain mistä nauttii.

Oletko muuten kokeillut matkustamista yksin, jos kerran tiedät ettei se ole kivaa? Itse tykkäsin siitä lopulta niin paljon, että minusta nykyään ei ole kivaa matkustaa toisen kanssa, koska silloin täytyy ottaa toinen huomioon esim. aikatauluissa ;) 

Muutenkin, nuo haaveesi on vähän höttöä. Vaikka saisit sen miehen, niin mikään ei takaa että teillä olisi tuollaista kuin mitä ajattelet. Ei ainakaan koko aikaa. Ne lapset voi nauttimisen sijaan kitistä ja valittaa tylsyyttä, pahasta ruoasta jne. Mies voi kyllästyä ja lähteä kaljatelttaan kaljalle, ja siinä sinä sitten yrität yksin pärjätä valittavien ja kiukuttelevien lasten kanssa. Onnellinen perhe!

Ihan tavallisesta perhe-elämästä mä haaveilen. Kyllä srn tiedän, että elämä ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Haaveilen kuitenkin sellaisista pienistä onnen hetkistä. Siskoni lapsia hoitaessani olen huomannut kuinka siitä nautin että saan olla lasten kanssa. Olen matkustellut kotimaassa yksin, sekä ulkomailla aikuisten kesken, mutta kaipaan jotain muuta. Kiitos kuitenkin asiallisesta viestistäsi. Elämästä täytyy nauttia kun vielä on nuori jne, mutta sydämessäni tunnen, että jotain puuttuu. Ehkä vielä joku päivä on minunkin vuoro

Jos haluat lapsia, niin miksi et yritä hankkia niitä? Keinohedelmöitys on keksitty jos on pakottava tarve tulla äidiksi ja ikä alkaa tulla vastaan. Kukaan (järkevä) ei nykypäivänä katso yksinhuoltajaäitiä oudosti.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä miehen saannissa on niin vaikeeta? Sinkkumiehiä on kymmeniä tuhansia ja moni on niin epätoivoinen, että ottais melkein kenet vaan. Onko niin ettei kelpaa kuin se mallimies paksulla lompakolla?

No siinä vasta hyvä syy "ottaa" joku mies; kun se nyt sattuu olemaan epätoivoinen ja huolisi kenet vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis vastauksista käy ilmi, että vaikka aloituksessa kysyt "miksi mulle ei ikinä tapahdu mitään kivaa", ja mainitset esim. matkat ja kylpyläkäynnit, niin oikeampi aloitus olisi ollut:

Miksi minulla ei ole miestä ja onnellista perhettä?

Kun kerran näköjään ne matkat ja kylpylät ei kiinnostakaan, ellei sitten yhdessä sen miehen ja lasten kanssa, jotka toivot löytäväsi. Eikä varmaan muukaan tekeminen yksin, vaikka valitatkin otsikossa juuri tapahtumattomuutta. 

Kyllä vain, mietin sitä itsekin

No se mies ei sinua sohvalta hae, eli ulos vaan tutkimaan maailmaa. Ja toiseksi ei elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa. Jos haluat esim. lapsia, ei siihen tarvita välttämättä miestä. Mutta sen voin kertoa, että mies ja lapset eivät ole mikään automaatti onneen. Asioihin tottuu ja tilanteet arkistuu, etkä muista olla aina kiitollinen siitä piereskelevästä miehestä tai uhmaikäisestä lapsesta. Toinen asia jos olet yksinäinen on hankkia koira. Sillä tavalla tutustuu paljon uusiin ihmisiin ja sinulla on hellittelevä kaveri siinä, joka taatusti rakastaa takaisin. Pienen koiran voi ottaa myös matkoille mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Mutta niiden saavuttamista voi kyllä kummasti edesauttaa aktiivisuudella. On totta, että vaikka kuinka laittaisit nettideitti-ilmoa ja kävisit yöelämästä etsimässä kumppania, niin voi käydä niin ettei sopivaa löydy. Mutta todennäköisyys löytää on PALJON suurempi kuin jos vain istuu kotona ja valittaa kun ei se uljas prinssi valkoisella ratsullaan tule hakemaan.

Kukaan puolisoa ja perhettä haluava ei ihan oikeasti istu perseellään kotona ja odota prinssiä ratsuineen saapuvaksi. Nyt jotain järkeä noihin satuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä miehen saannissa on niin vaikeeta? Sinkkumiehiä on kymmeniä tuhansia ja moni on niin epätoivoinen, että ottais melkein kenet vaan. Onko niin ettei kelpaa kuin se mallimies paksulla lompakolla?

No siinä vasta hyvä syy "ottaa" joku mies; kun se nyt sattuu olemaan epätoivoinen ja huolisi kenet vaan.

Ei se nyt ollut se pointti, vaan se että niitä miehiä on aivan helvetisti mistä valita. Niin paljon että osa menee jo epätoivoseksi, kun tajuaa ettei tule ikinä saamaan ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis vastauksista käy ilmi, että vaikka aloituksessa kysyt "miksi mulle ei ikinä tapahdu mitään kivaa", ja mainitset esim. matkat ja kylpyläkäynnit, niin oikeampi aloitus olisi ollut:

Miksi minulla ei ole miestä ja onnellista perhettä?

Kun kerran näköjään ne matkat ja kylpylät ei kiinnostakaan, ellei sitten yhdessä sen miehen ja lasten kanssa, jotka toivot löytäväsi. Eikä varmaan muukaan tekeminen yksin, vaikka valitatkin otsikossa juuri tapahtumattomuutta. 

Kyllä vain, mietin sitä itsekin

No se mies ei sinua sohvalta hae, eli ulos vaan tutkimaan maailmaa. Ja toiseksi ei elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa. Jos haluat esim. lapsia, ei siihen tarvita välttämättä miestä. Mutta sen voin kertoa, että mies ja lapset eivät ole mikään automaatti onneen. Asioihin tottuu ja tilanteet arkistuu, etkä muista olla aina kiitollinen siitä piereskelevästä miehestä tai uhmaikäisestä lapsesta. Toinen asia jos olet yksinäinen on hankkia koira. Sillä tavalla tutustuu paljon uusiin ihmisiin ja sinulla on hellittelevä kaveri siinä, joka taatusti rakastaa takaisin. Pienen koiran voi ottaa myös matkoille mukaan.

Juu ei muuten tutustu. Harvinaisen typerä ja paikkansa pitämätön väite jota jostain kumman syystä pidetään faktana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis vastauksista käy ilmi, että vaikka aloituksessa kysyt "miksi mulle ei ikinä tapahdu mitään kivaa", ja mainitset esim. matkat ja kylpyläkäynnit, niin oikeampi aloitus olisi ollut:

Miksi minulla ei ole miestä ja onnellista perhettä?

Kun kerran näköjään ne matkat ja kylpylät ei kiinnostakaan, ellei sitten yhdessä sen miehen ja lasten kanssa, jotka toivot löytäväsi. Eikä varmaan muukaan tekeminen yksin, vaikka valitatkin otsikossa juuri tapahtumattomuutta. 

Kyllä vain, mietin sitä itsekin

No se mies ei sinua sohvalta hae, eli ulos vaan tutkimaan maailmaa. Ja toiseksi ei elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa. Jos haluat esim. lapsia, ei siihen tarvita välttämättä miestä. Mutta sen voin kertoa, että mies ja lapset eivät ole mikään automaatti onneen. Asioihin tottuu ja tilanteet arkistuu, etkä muista olla aina kiitollinen siitä piereskelevästä miehestä tai uhmaikäisestä lapsesta. Toinen asia jos olet yksinäinen on hankkia koira. Sillä tavalla tutustuu paljon uusiin ihmisiin ja sinulla on hellittelevä kaveri siinä, joka taatusti rakastaa takaisin. Pienen koiran voi ottaa myös matkoille mukaan.

Niin. No en mä rrityisen ykdinäiseksikään koe itseäni, on mulla kavereita ja ulkonakin tulee liikuttua ja harrastuksissa. Ei vaan tunnu löytyvän sitä oikeaa, jonka kanssa oikeasti synkkaisi, vaikka jos jonkinlaisia suhdeviritelmiä on ollutkin. En ole mielestäni ruma ja muutenkin ihan tavallinen nainen, mutta kun ei vaan synkkaa tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Mutta niiden saavuttamista voi kyllä kummasti edesauttaa aktiivisuudella. On totta, että vaikka kuinka laittaisit nettideitti-ilmoa ja kävisit yöelämästä etsimässä kumppania, niin voi käydä niin ettei sopivaa löydy. Mutta todennäköisyys löytää on PALJON suurempi kuin jos vain istuu kotona ja valittaa kun ei se uljas prinssi valkoisella ratsullaan tule hakemaan.

Kukaan puolisoa ja perhettä haluava ei ihan oikeasti istu perseellään kotona ja odota prinssiä ratsuineen saapuvaksi. Nyt jotain järkeä noihin satuihin.

No minä odotin. En tosin ihan kirjaimellisesti prinssiä, eli mitään monarkkisuvun jälkeläistä, mutta kuitenkin sellaista miestä josta heti tietäisin että hän on mulle jotenkin oikea, sielunkumppani tms. Ja toki ihan kodin ulkopuolelta normaalista arkielämästäni oletin myös että se voi löytyä, töistä, ruokakaupan kassajonosta, mutta pidin täysin mahdottomana ajatusta että pitäisi itse nähdä vaivaa. Mulla  oli joku vanhakantainen käsitys, että miehet tavoittelee naisia ja naiset vaan saa torjua ne jotka ei nappaa :D Mutta ei kukaan tavoitellutkaan arjessa, silti vaikka ainakin kohtuu hyvännäköinen olinkin.