Miks mulle ei ikinä tapahdu mitään kivaa

No mitä sä sitten haluat elämältäsi? Miten pyrit niihin sioihin?

Koska olet saamaton etkä tee muuta asialle kuin valitat.

Mene sinne kylpylään?

Eipä niille muillekaan asiat tapahdu itsestään sohvalla odottamalla.

Ei ne niille muillekaan automaattisesti tapahdu. 

Ihmisen täytyy yleensä saadakseen jotain ensin asettaa tavoite, sitten miettiä miten sinne päästään ja sen jälkeen alkaa toimia. Jos haluat matkalle esimerkiksi, niin alat katsella matkoja, mietit taloustilanteen ja täytyykö esim. säästää ennen kun lähtee matkalle, sitten kun rahat on koossa ja vapaata töistä saatu, varaat matkan ja menet. Etkä vaan ruikuta kun "kaikki muut käy matkoilla".

Samaa mieltä 5:n kanssa. Eivät elämän tapahtumat yleensä postiluukusta tai taivaalta tipahtele. Asiat pannaan tapahtumaan ihan itse tekemällä. Jos ei saavu noutamaan tuo prinssi uljas sadun ihmemaan, niin sitten vain lomamatkalle sadun ihmemaahan prinssiä etsimään.

Vierailija kirjoitti:

No mitä sä sitten haluat elämältäsi? Miten pyrit niihin sioihin?

Mä haluaisin ihan tavallisen elämän, perheineen. Ehkä se on sitten se mies mitä kaipaan elämääni, mutta kun tuntuu ettei toisen kauttakaan voi tulla onnelliseksi. Muuten elämä on ihan tasaisen ok, mutta tosiaan eteenpäin pääseminen, jonkun odottaminen ja se, että pääsisi välillä irrottautumaan arjesta vaikkapa matkalle piristäisi elämää paljon. Ja olisi kiva, jos itselläkin oliso joskus jotain kerrottavaa.

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Eivät nuo toisaalta mistään Kinder-munastakaan tule, vaan kyllä siinä omaakin aktiivisuutta tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Mutta niiden saavuttamista voi kyllä kummasti edesauttaa aktiivisuudella. On totta, että vaikka kuinka laittaisit nettideitti-ilmoa ja kävisit yöelämästä etsimässä kumppania, niin voi käydä niin ettei sopivaa löydy. Mutta todennäköisyys löytää on PALJON suurempi kuin jos vain istuu kotona ja valittaa kun ei se uljas prinssi valkoisella ratsullaan tule hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Aloittaja ei noista maininnut kuin avioliiton (häät). Lapsia voi saada ilman ydinperhettäkin ihan vaikka yhdenillansuhteesta tai hedelmöityshoidoilla. Talon rakennukseen sekä ulkomailla ja kylpylöissä käyntiin ei tarvita kuin rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sä sitten haluat elämältäsi? Miten pyrit niihin sioihin?

Mä haluaisin ihan tavallisen elämän, perheineen. Ehkä se on sitten se mies mitä kaipaan elämääni, mutta kun tuntuu ettei toisen kauttakaan voi tulla onnelliseksi. Muuten elämä on ihan tasaisen ok, mutta tosiaan eteenpäin pääseminen, jonkun odottaminen ja se, että pääsisi välillä irrottautumaan arjesta vaikkapa matkalle piristäisi elämää paljon. Ja olisi kiva, jos itselläkin oliso joskus jotain kerrottavaa.

Mikset voi mennä matkalle itseksesi, ilman puolisoa?

Ja mitä teet löytääksesi miehen?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Näinpä. Eikä se matkustelu ole kivaa itsekseen. On kavereita, mutta alkavat olla moni perheellisiä, siksipä kadehdinkin. Haaveilen esim päivästä linnanmäellä, niin että mulla olisi lapset jotka nauttisivat lomasta, ja sitten lasten isä hymyilisi ja katsoisi mua ja sanoisi että me ollaan onnellinen perhe

Ensinnäkin elät varmaan jonkilaisessa some-kuplassa, jossa näyttää siltä, että kaikille tapahtuu koko ajan jotain kivaa. Asiat näyttävät siltä siksi, että ihmiset yleensä postaavat somee mukavia asioita. Ei kannata kadehtia sellaisen ihmisen onnea jonka suruja ei tunne.

Toinen asia on sitten tuo mitä jo aikaisemmat kirjoittajat ovat kertoneet eli että asiat pitää laittaa tapahtumaan. Jos haluat matkustaa, niin lähde maailmalle. Jos haluat rakentaa talon, niin hanki rahaa, osta tontti, hae rakennuslupa, tilaa talopaketti jne. Jos haluat lapsen niin - tiedät mitä tehdä :) Tästä voit myös lukea rivien välistä sen, että kivat asiat eivät ole pakosti yksinkertaisia ja pelkästään mukavia - talon rakentamiseen liittyy rahojen, hermojen ja ihmissuhteiden menettämisen riski jne.

Miehiähän on joka paikka pullollaan. Siitä vaan valkkaat parhaan ja pistät viestiä, tai käyt livenä bongaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Näinpä. Eikä se matkustelu ole kivaa itsekseen. On kavereita, mutta alkavat olla moni perheellisiä, siksipä kadehdinkin. Haaveilen esim päivästä linnanmäellä, niin että mulla olisi lapset jotka nauttisivat lomasta, ja sitten lasten isä hymyilisi ja katsoisi mua ja sanoisi että me ollaan onnellinen perhe

Miten niin ei ole? Koska olet päättänyt, että se ei voi olla? Yksin matkustaminen nimenomaan on kivaa, koska voi tehdä juuri niitä asioita, joista itse nauttii.

Jos haluat tuhlata elämäsi odottamalla, niin eihän se keneltäkään muulta ole pois, mutta surullista kyllä. Terve, vapaa, aikuinen ihminen, joka voisi tehdä vaikka mitä, käyttää mieluummin aikansa kehittämällä mielikuvia jostain mikä ehkä joskus tapahtuu mutta yhtä hyvin voi jättää tapahtumatta. Ja kovin siirappisia mielikuvia kaiken lisäksi, kyllä ne perhereissut huvipuistoon ovat yleensä ihan muuta kuin rakastuneina silmiin katsomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Näinpä. Eikä se matkustelu ole kivaa itsekseen. On kavereita, mutta alkavat olla moni perheellisiä, siksipä kadehdinkin. Haaveilen esim päivästä linnanmäellä, niin että mulla olisi lapset jotka nauttisivat lomasta, ja sitten lasten isä hymyilisi ja katsoisi mua ja sanoisi että me ollaan onnellinen perhe

Miten niin ei ole? Koska olet päättänyt, että se ei voi olla? Yksin matkustaminen nimenomaan on kivaa, koska voi tehdä juuri niitä asioita, joista itse nauttii.

Jos haluat tuhlata elämäsi odottamalla, niin eihän se keneltäkään muulta ole pois, mutta surullista kyllä. Terve, vapaa, aikuinen ihminen, joka voisi tehdä vaikka mitä, käyttää mieluummin aikansa kehittämällä mielikuvia jostain mikä ehkä joskus tapahtuu mutta yhtä hyvin voi jättää tapahtumatta. Ja kovin siirappisia mielikuvia kaiken lisäksi, kyllä ne perhereissut huvipuistoon ovat yleensä ihan muuta kuin rakastuneina silmiin katsomista.

Ei ole kivaa kun ei voi jakaa kokemuksia itselle rakkaiden ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Näinpä. Eikä se matkustelu ole kivaa itsekseen. On kavereita, mutta alkavat olla moni perheellisiä, siksipä kadehdinkin. Haaveilen esim päivästä linnanmäellä, niin että mulla olisi lapset jotka nauttisivat lomasta, ja sitten lasten isä hymyilisi ja katsoisi mua ja sanoisi että me ollaan onnellinen perhe

Miten niin ei ole? Koska olet päättänyt, että se ei voi olla? Yksin matkustaminen nimenomaan on kivaa, koska voi tehdä juuri niitä asioita, joista itse nauttii.

Jos haluat tuhlata elämäsi odottamalla, niin eihän se keneltäkään muulta ole pois, mutta surullista kyllä. Terve, vapaa, aikuinen ihminen, joka voisi tehdä vaikka mitä, käyttää mieluummin aikansa kehittämällä mielikuvia jostain mikä ehkä joskus tapahtuu mutta yhtä hyvin voi jättää tapahtumatta. Ja kovin siirappisia mielikuvia kaiken lisäksi, kyllä ne perhereissut huvipuistoon ovat yleensä ihan muuta kuin rakastuneina silmiin katsomista.

Ei ole kivaa kun ei voi jakaa kokemuksia itselle rakkaiden ihmisten kanssa.

Asia selvä. Valitset elää niin, ettei sinulle tapahdu mitään kivaa, ja sinulla on siihen oikeus. Mukavaa ei-mitään-kivaa-sisältävää viikonloppua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Näinpä. Eikä se matkustelu ole kivaa itsekseen. On kavereita, mutta alkavat olla moni perheellisiä, siksipä kadehdinkin. Haaveilen esim päivästä linnanmäellä, niin että mulla olisi lapset jotka nauttisivat lomasta, ja sitten lasten isä hymyilisi ja katsoisi mua ja sanoisi että me ollaan onnellinen perhe

Onnea vaan elämään ton sun asenteen kanssa, sitä tulet tarvimaan... Kaikkea ei aina saa, ainakaan heti, mutta silloin täytyy tehdä jotain muuta mieltä ylentävää, eikä jäädä vaan valittamaan kun ei (vielä) olekaan siellä lopullisessa haavetilanteessa. 

Esim. itse olin sinkku 37-vuotiaaksi asti. Olisi kyllä ollut ankea elämä, jos olisin vaan kitissyt että yääh, en voi edes matkustaa kun ei ole miestä, ja haaveillut jostain perhe-elämästä. Ei, minä päätin että teen elämästäni sitten yksin mukavaa, koska voihan se olla että jään lopullisesti yksin, ja vaikka en jäisikään, niin miehen löytämisen odottaminen on kivampaa kun tekee jotain mistä nauttii.

Oletko muuten kokeillut matkustamista yksin, jos kerran tiedät ettei se ole kivaa? Itse tykkäsin siitä lopulta niin paljon, että minusta nykyään ei ole kivaa matkustaa toisen kanssa, koska silloin täytyy ottaa toinen huomioon esim. aikatauluissa ;) 

Muutenkin, nuo haaveesi on vähän höttöä. Vaikka saisit sen miehen, niin mikään ei takaa että teillä olisi tuollaista kuin mitä ajattelet. Ei ainakaan koko aikaa. Ne lapset voi nauttimisen sijaan kitistä ja valittaa tylsyyttä, pahasta ruoasta jne. Mies voi kyllästyä ja lähteä kaljatelttaan kaljalle, ja siinä sinä sitten yrität yksin pärjätä valittavien ja kiukuttelevien lasten kanssa. Onnellinen perhe!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia asioita kun ei voi "ihan itse tekemällä" saavuttaa, arvon etuoikeutetut mammat. Näihin kuuluvat mm. parisuhde, avioliitto, ydinperhe.

Näinpä. Eikä se matkustelu ole kivaa itsekseen. On kavereita, mutta alkavat olla moni perheellisiä, siksipä kadehdinkin. Haaveilen esim päivästä linnanmäellä, niin että mulla olisi lapset jotka nauttisivat lomasta, ja sitten lasten isä hymyilisi ja katsoisi mua ja sanoisi että me ollaan onnellinen perhe

Miten niin ei ole? Koska olet päättänyt, että se ei voi olla? Yksin matkustaminen nimenomaan on kivaa, koska voi tehdä juuri niitä asioita, joista itse nauttii.

Jos haluat tuhlata elämäsi odottamalla, niin eihän se keneltäkään muulta ole pois, mutta surullista kyllä. Terve, vapaa, aikuinen ihminen, joka voisi tehdä vaikka mitä, käyttää mieluummin aikansa kehittämällä mielikuvia jostain mikä ehkä joskus tapahtuu mutta yhtä hyvin voi jättää tapahtumatta. Ja kovin siirappisia mielikuvia kaiken lisäksi, kyllä ne perhereissut huvipuistoon ovat yleensä ihan muuta kuin rakastuneina silmiin katsomista.

Ei ole kivaa kun ei voi jakaa kokemuksia itselle rakkaiden ihmisten kanssa.

Tekosyy, jolla voit jatkaa valittamista tekemättä mitään. 

Kyllä kai sinä matkoilla jostain muustakin nautit kuin kokemusten jakamisesta toisten kanssa? Jos et nauttisi, ei sun kannattaisi mennä sinne matkalle ollenkaan vaan vain jutella niiden rakkaiden kanssa kotisuomessa - jos kerran se jutustelu on sun nautinto eikä esim. uudet maisemat, uudet ruoat, taideaarteet museoissa, uiminen turkoosisssa meressä tms. mitä matkalta yleensä haetaan.

Kirjoitustesi perusteella epäilen että olet kyllä sen lajin ammattivalittaja, että jos menisit matkalle, et edes huomaisi niitä hienoja asioita ympärillä, vaan kateellisena vaan tuijottelisit pariskuntia ja perheitä ja säälisit itseäsi, kun sulla ei ole miestä ja lapsia.