Millaisia keinoja sinulla on ahdistuksenpoistoon?

Pitkät vaellukset ja työmatka kävellen, niin että kotiin tullessa väsyttää kunnolla. Jos kävellessä alkaa mieli mustua eikä luonto riitä torjuntaan, kuuntelen podcasteja. Riittävä nukkuminen auttaa myös, kunhan ensin pääsee nukkumavaikeuksista yli liikunnalla.

On joitain tyhjänpäiväisiä "pakkomielteitä" kuten kirjeiden laatiminen päässä tai sen laskeminen, paljonko menoja tulee ennen seuraavaa tilipäivää, joita alan työstää mielessäni heti, jos ikävät asiat ryömivät mieleen eikä uni tule. 

Olut ja sokeri auttavat hetken.  

Pelaan kännykällä pasianssia niin kauan, että olo rauhoittuu > puristava tunne menee ohi, sydän lyö rauhallisesti, ajatus kirkastuu taas. Usein helpottaa alle puolessa tunnissa. Pasianssi on hyvä siksi, että siinä ei tarvitse kauheasti päätänsä vaivata, mutta kuitenkin sen verran, että ahdistavat ajatukset alkavat hellittää. Ja kyllä, olen usein miettinyt, että pitäisi varmaan hankkia ihan lääkitys, mutta näin olen kuitenkin pärjännyt.

Otan 2 valeriana tablettia. 2 tablettia tekee mulla käytännössä saman vaikutuksen kuin 1 rivatril (bentso). Jsa tuohon ei tarvi reseptiä.

Liikunta. Tehokas sauvakävely pururadalla metsän keskellä.

Meren rannalla kiven päällä istuminen. Antaa merituulen huuhtoa negatiivisia juttuja pois.

Auringon lämpö iholla tuntuu kuin halaukselta.

T. M43

Lämmin suihku tai sauna. Kävely ulkona. Salitreeni. Venyttely- ja kehonhuoltoharjoitukset omassa rauhassa. Musiikin kuuntelu. Laulaminen. Kuppi hyvää teetä ja tunnelmavalaistus. Riittävä ruoka ja uni. Ihmisten seuraan meneminen, vaikka tuntuisi ettei jaksa.

Joskus vain mietin sitä, miten paljon maailmassa on ilmaa mitä voi hengittää. Kuulostaa oudolta näin kirjoitettuna, mutta siitä tulee tunne, että kaikki on lopulta ihan hyvin.

Propralia 10-15 mg. Oxaminia 7.5-15 mg. Käsien huiluttaminen kylmässä vedessä ranteita myöten. Painan sormella otsassa sitä intialaisten merkki -kohtaa, suljen silmäni ja yritän olla yhtä universumin kanssa. Pyydän miestä sivelemään kämmenellä selkääni rauhoittavin ottein.

Jotakin noista.

Kiitos kommenteistanne! Itselläni tuntuu toimivan myös parhaiten se, että lähtee liikkeelle, vaikka lenkille, kauppaan kävellen tai pyöräillen, ystävää tapaamaan.

Joku sanoi että ahdistuneena ei pysty tekemään asioita, koska se lamaannuttaa. Minullakin ne ahdistukset ovat usein juuri niin kovia ja paradoksaalista tosiaan on, ettei silloin kovin helposti saa omin voimin repäistyä itseään tekemään sitä, mikä juuri helpottaisi oloa. Tai ei oikein "tajua", miten tulisi toimia. Masennuksen kanssa on vähän sama juttu. Olen yrittänyt psyykata itseäni että "muistaisin", mikä auttaa ja mikä ei (se ei auta, että jää lamaantumaan ahdistuksen alle). Joskus jonkin kotityön tekeminenkin voi toimia hyvänä keinona.

-Ap