Miksi tuntuu siltä, että sinkku ja parisuhteessa oleva ei voi olla kavereita
Pariskunnat hengaa vaan pariskuntien kanssa. Nyt ei ole kyse edes lapsiperheistä vaan ihan vaan pariskunnista. Olen aika yksinäinen, ja mua ei haittaisi hengata myös niin, että heidän miehensäkin ovat mukana, mutta tuntuu ettei heillä ole mulle aikaa. Olen varavaihtoehto siinä tapauksessa, että mies lähtee illanviettoon yksin tai joskus he kaipaavat lounasseuraa arkisin. Illanvietot on usein pariskuntien kesken. Mikä siinä on että parilliset ja parittomat eivät tunnu sopivan yhteen :(
Kommentit (9)
Olen sinkkuäiti. Arvaa onko kiva hengata pariskuntien kanssa, perheiden tai lapsettomien sinkkujen kanssa.
Onhan tuo usein totta. Hyvät kaverit järjestää silti aikaa vaikka ei ns porukassa voisi viettää aikaa.
Esim. Nään hyvää pitkäaikaista kaveria aina vaan kaksin, koska en tule sen emännän kanssa toimeen. Ei minusta johtuen..
Muuten en nää ongelmaa miksi ei kolmistaankin voisi hauskas pitää
Niin ei voi kyllä sanoa ettenkö tuntisi itseäni pariskuntien kanssa välillä ulkopuoliseksi. Tai jotenkin vielä yksinäisemmäksi. Kaipaisin kavereita ja tarvitsisin heitä tekemän sitä, mitä muut tekevät miestensä kanssa, esim matkustamaan ja kuntoilemaan.. En vaan enää jaksa tehdä kaikkea yksin. Oikeastaan en enää jaksakssan tehdä yhtään mitään. Elämä valuu ohitse.
-ap
Minulla on ilmeisesti harvinaisen kivoja ystäviä, sillä vaikka olen ainoa yksinäinen (omasta tahdostani), niin en ole kokenut mitään hylkäämistä perheellisten puolelta. Ehkä se johtuu siitä, että olen aidosti kiinnostunut heidän elämästään, vaikka omani onkin erilaista. Tykkään leikkiä heidän lastensakin kanssa silloin tällöin.
Ei kai ystävyys voi onnistua, jos ei yhtään ole valmis kompromisseihin tai ymmärrykseen toisen elämäntilannetta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ilmeisesti harvinaisen kivoja ystäviä, sillä vaikka olen ainoa yksinäinen (omasta tahdostani), niin en ole kokenut mitään hylkäämistä perheellisten puolelta. Ehkä se johtuu siitä, että olen aidosti kiinnostunut heidän elämästään, vaikka omani onkin erilaista. Tykkään leikkiä heidän lastensakin kanssa silloin tällöin.
Ei kai ystävyys voi onnistua, jos ei yhtään ole valmis kompromisseihin tai ymmärrykseen toisen elämäntilannetta kohtaan.
Samoin ystäviltäsi löytyy ymmärrystä ja kiinnostusta sinulle ja elämäntapaasi.
En tiedä.
Mä ja mun mies oleskellaan ihan luontevasti sinkkukavereidenkin kanssa. Joskus jonkun mun kaverin, joskus jonkun miehen kaverin. Ei tarvi ees useampaa ihmistä, kolmestaankin on kivaa.
Ehkä ne sun tuntemat pariskunnat ei osaa olla kavereita keskenään, ovat liikaa vain mies ja nainen, pariskunta?
Yksi työkaveri selitti tätä sillä, että sinkuilla ja parisuhteessa olevilla on niin erilaiset puheenaiheet :D
Mahtaa olla ikävä tilanne, jos parisuhde päättyy, sitähän on väliinputoaja. Jos parisuhteessa on voinut kaveerata vain parisuhteellisten kanssa ja on vieraantunut niistä sinkkukavereista, jotka pahimmassa tapauksessa ovat kaikki pariutuneet.
Vierailija kirjoitti:
Yksi työkaveri selitti tätä sillä, että sinkuilla ja parisuhteessa olevilla on niin erilaiset puheenaiheet :D
Mahtaa olla ikävä tilanne, jos parisuhde päättyy, sitähän on väliinputoaja. Jos parisuhteessa on voinut kaveerata vain parisuhteellisten kanssa ja on vieraantunut niistä sinkkukavereista, jotka pahimmassa tapauksessa ovat kaikki pariutuneet.
Melko köyhää, jos pariskunta ei voi kuunnella sinkun treffeistä tai sinkku ei voi kuunnella pariskunnan koti-illasta. Paljon muita eroja puheenaiheisiin en keksi.
Niin tuttua... :( Sinkkukaveri on kakkosvaihtoehto, ja jää automaattisesti ulkopuolelle kun muut pitävät "pariskuntailtojaan".