Parisuhdeterapeutti on miehen puolella, mitä mä voin tehdä?

Mulle on käynyt samoin. Terapeutti oli nainen. 

Antoi esim tehtäviä, että miten voi parantaa puolison hyvinvointia suhteessa. Mies ei tehnyt tehtäviään. Terapeutti piti sitä ok:na. Alkoi vaan ruotia sitten minun virheitäni. 

Aivan älytöntä. Jatkuvasti samaa. Me menimme myöhemmin parisuhdekurssille, jossa oli vertaistukea ja saimme avun

Lainaus ap:n avauksesta kertoo kaiken: Käydään terapeutilla mun vaatimuksesta ja myös maksan terapian (mies on saamaton luuseri humanistiopiskelija).

ap:tä harmittaa, koska mies on hänen mielestään saamaton luuseri, eikä ap ymmärrä, että on sairasta ajatella toisesta ihmisestä noin

ap ei ymmärrä, että hänen omassa ihmiskäsityksessään ja tavassa kohdella toisia on mitään vikaa

tl;dr;

Pakotin miehen terapiaan koska halusin terapeutin vahvistavan että minä olen oikeassa ja mies väärässä, ja nyt vituttaa kun kävikin päinvastoin ja pitäisi etsiä malkaa omasta silmästä.

Ap on provo. Kukaan, ei kukaan noin huonoja esimerkkejä muuten anna. Noissa on aivan selvä, että ap on aivan seko ja ihan syystäkin terapeutti kysyy mieheltä, mitä hän on mieltä. Jos leikitään, että ap on tosissaan., niin on selvää, että tuon kaltaisissa tilanteissa miehen ääni pitää saada kuuluviin. Sinä olit sanasi jo sanonut. Mutta joo, provohan tämä. 

Ajaa ehkä meidänkin on?

Kuulin huhuja että olisin kylmä ja monesti turhasta vihainen ihminen?

Hieman hämmentävää kylläkin kun jos asioita tarkastelee puolueettomasti niin konkreettinen näyttö esittää kyllä ehdottomasti ihan toista: Se kylmempi ja vähemmän empaattinen on kyllä mies ja enpä sitten tiedä miten jotkut suhteuttaa selvän aggressiivisen suutahtamisen siihen, että joku saattaa ihan syystäkin joskus korottaa ääntään tai närkästyy, jos on ihan aihettakin. 



Joku ei saa suuttua edes aiheesta? Ei saa puhua kiivastuneesti vaan aina joka tilanteessa super rauhallisesti ja lempeästi tai vain aavistuksen jämäkästi. Lapsille ei saa aiheestakaan  korottaa ääntä? Monesti myös keskusteluissa on ihan aiheellista ja luonnollista hoskus puhua kuuluvammalla äänellä. 

Jotkut ovat  kai kovin mustavalkoisia tuossakin? Ainakin itse osaan erottaa hyvin normi vihastumiset  tai äänten korotukset kurkku suorana huutamiset siitä, että joku on vain vähän tuohtunut ja ärsyyntynyt. Jos vielä on aihettakin niin miksi pitäisi syyyellä mistään? Ainoa ehdoton no no on totaalinen rageeminen. Lisäksi aika raukkamaista väittää jotsin hermoheikoksi tai hysteeriseksi, jos ihan aiheesta hermostuu. Ehkä itse  olisit hysteerinen jopa vastaavassa tilanteessa,  mutta tuo toinen ei. Silti yrität väittää että hermostuu liian herkästi? 

 

Ai miin joidenkin terapeuttien lempiaihe: Seksi! Ja siinäkin of course keskityttäisiin naisen kylmyyteen? Hehheh anna mä arvaan. Vähän lämpöä lisää niin johan suhde kukoistaa ja nimenomaan sen naisen osalta. Anna mä arvaan. Lämpöhoitoa kysymättä tai seksuaslihoitoja kysymättä, jotta seksi luistaa. 

Kuulostaako tuollainen järkyttävältä pervoilulta? Jos vaimolta ei kysytty mitään ja toteutettu ilman lupaansa, niin kuulostaa jopa rikolliselta? 

 

Pariterapeutilta kysyisin myös, mikä  on paras tapa lähestyä sellaista kysymystä, että miehen pitäisi ottaa osaa asumiskuluihin enemmän? Tuosta ei varmaan olisi poikkeavia näkemyksiä puolueettomien henkilöiden taholta?  Puolueellisia ei kannata ottaa eikä päästää parisuhde neuvojiksi joskaan. 

Ai niin pariterapeutteja ei kiinnosta raha-asiat tai ei ainakaan niin että koituisi naisen hyväks, jos sympatiat muualle. 

Nyt kyllä vaikuttaa, että ap on käyttäytyy hieman itsekeskeisesti. Kuulostaa siltä, että kun ap on halunnut mennä terapiaan ja maksanut sen, niin koko terapian on tarkoitus olla vain tukena hänen omalle näkemykselleen. Ei se niin mene. Ei ole olemassa parisuhdetta, jossa kaikki vika tai korjattava käytös on vain toisessa osapuolessa. Todella huonosta parisuhteesta on vähintään velvollisuus lähteä pois.

Voihan olla myös, että ap ei ole myöskään kokenut koskaan tulleensa kuulluksi ja siitä tuo raivo. Tai terapeutti ei vaan ole teille sopiva. Terapia on ylipäänsä haastavaa ihmiselle, joka ei pysty peilaamaan omia tekemisiään. Sitä tarvitaan myös niissä suhteissa, missä toinen osapuoli on kohdellut huonosti, jotta ei päätyisi samaan tilanteeseen myöhemmin. Pariterapiasta ei ole koskaan hyötyä, jos keskitytään vain toiseen osapuoleen. 

Ehkä kannattaisi kertoa tuo aloituksen sisältö sille terapeutille, mielellään rauhallisesti. Jos hän on ammattitaitoinen, hän pystyy toimimaan niin, että ap:kin tuntee tulevansa kuulluksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista.

Meille on kyllä työskentelytavat selitetty ennen terapian alkamista. Ollaan käyty keväällä 4 kertaa ja nyt oli syksyn ensimmäinen tapaaminen.

Tässä esimerkki tämän päivän tapaamisesta:

- Mies: Mulla on lippu Flowhun töistä ja aattelin, että voitaisiin mennä yhdessä lauantaina, kun siellä esiintyy (joku diiba daaba).

- Minä: Eiks me oo jo puhuttu tästä et sä jätät nämä konsertit ja keikat ja skeittaamiset vähemmälle? Et olet kohta 32 niin sun ei tartte ihan joka puistobluusia ja kissankekkeriä koluta sun duunikavereiden kanssa, vaikka miten olis jotkut sponssit. Ja yrität vaan saada oikeutuksen olla siellä kolme päivää, kun mä tulisin mukaan lauantaina. En lähe! Ja mä inhoon diiba daabaa!

- Terapeutti: No mies, miltä susta nyt tuntuu, kun tulit näin suorasanaisesti torjutuksi? Ja mihin suuntaan lähtisit nyt etenemään, että onko tässä jotain neuvoteltavaa vielä? Jos siis vaan pu

Vau. Eihän teillä ole parisuhdetta. Tehän olette äiti ja poika.

Kummasti tuosta AP:n tekstistä huokuu se että jos terapeutti käsittelee asiat kummankin näkökulmasta, kuten kuuluu niin, silloin hän on muka miehen puolella.