Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdeterapeutti on miehen puolella, mitä mä voin tehdä?
11.08.2016 |
Käydään terapeutilla mun vaatimuksesta ja myös maksan terapian (mies on saamaton luuseri humanistiopiskelija).
Mua ärsyttää, kun tää terapeutti (huom! Itsekin mies!) on aina miehen puolella.
Antaa miehen aina puhua liikaa jotain omiaan eikä vastaa siihen mitä mä olen sanonut.
Ja aina kysyy miltä miehestä TUNTUU se mitä mä sanoin. Kukaan kysy miltä musta tuntuu!!
Pitäiskö vaihtaa terapeuttia? Mitä te tekisitte muna?
Kommentit (48)
Hmm. Sinuna miettisin nyt tarkkaan, onko ongelma sinussa vai terapeutissa. Valitettavan usein miehiltä ei perheissä kysytä mitään ja nainen haluaa dominoida tilannetta. Nainen on se, joka päättää, toimii ja tietää olevansa oikeassa. Siksi terapiassa saattaa olla hyvinkin arvokasta kerrankin antaa miehen puhua ja kertoa.
Tässä on hyvä itsetutkiskelun paikka sinulle myös, että tuntuuko terapeutti olevan miehen puolella, koska
a. Terapeutti antaa miehen puhua ja kertoa vapaasti, ja laittaa sinut kuuntelemaan
vai
b. Terapeutti on sala-laasanen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aika ammattitaitoinen nainen, mutta puheet karkasivat ehkä liian usein miehelle ja minä sain ääntäni esiin vain muutaman kerran ja sellaisista asioista, joista ei mieheltä kysyttykään mitään. Tämän huomasin vasta jälkeenpäin. Istunnossa tuli myös ilmi iso asia, joka sotki koko homman yllätyksellään ja sitä sitten puitiin liian kauan + kotona puiminen vielä paheni. Olemme vielä yhdessä, mutta tavallaan luotto tuollaiseen ammattiapuun meni. N42
Kiitos kommenteista.
Meille on kyllä työskentelytavat selitetty ennen terapian alkamista. Ollaan käyty keväällä 4 kertaa ja nyt oli syksyn ensimmäinen tapaaminen.
Tässä esimerkki tämän päivän tapaamisesta:
- Mies: Mulla on lippu Flowhun töistä ja aattelin, että voitaisiin mennä yhdessä lauantaina, kun siellä esiintyy (joku diiba daaba).
- Minä: Eiks me oo jo puhuttu tästä et sä jätät nämä konsertit ja keikat ja skeittaamiset vähemmälle? Et olet kohta 32 niin sun ei tartte ihan joka puistobluusia ja kissankekkeriä koluta sun duunikavereiden kanssa, vaikka miten olis jotkut sponssit. Ja yrität vaan saada oikeutuksen olla siellä kolme päivää, kun mä tulisin mukaan lauantaina. En lähe! Ja mä inhoon diiba daabaa!
- Terapeutti: No mies, miltä susta nyt tuntuu, kun tulit näin suorasanaisesti torjutuksi? Ja mihin suuntaan lähtisit nyt etenemään, että onko tässä jotain neuvoteltavaa vielä? Jos siis vaan puhutaan näistä festareista?
Toinen esimerkki:
- Minä: Ja mua vituttaa, kun sulla oli jo yks tutkinto niin miksi piti lähteä vielä lukeen jotain diiba daabaa? Et mikset voinut mennä oikeisiin töihin vaan piti saada alkaa hengata yliopistolla ja tehdä jotain tsupparinduuneja jossain kaverin firmassa? Melkein ilman liksaa?
- No me on käyty tää läpi sata kertaa, mä en halua tehdä niitä mitä sanot oikeiksi duuneiksi, menin lukeen sitä vaan siksi et vanhemmat toivoi mut oikeasti oon aina halunnut lukea diiba daabaa ja blaa blaa blaa
- Terapeutti: No mies miltä susta tuntuu kun sun vaimosi näin voimakkaasti kritisoi sun toiveita tehdä diiba daabaa? Miten luulet voisitko jotenkin saada vaimosi ymmärtämään miksi just diiba daaba on sulle tärkeätä eikä esim oikeat duunit?
Ja tällästä se on koko aika. Asioista tietävät, onko ok? Et tolleen koko ajan annetaan mun miehen selitellä omia juttujaan. Jotenkin tuli sellainen olo, et se terapeutti ei pidä musta yhtään. Et mussa on jotain vikaa!
Ja ekat 4 kertaa oli vuorotellen kummankin kertoja ja nyt lähestytään asiakokonaisuuksia. Tänään oli työ ja vapaa-aika jne.
Sinä haluat kaiken huomion, jopa terapeutin. Laita tosi avonainen toppi seuraavalla kerralla niin saat ainakin tisseillesi huomiota. Ehkä olet niitä naisia jotka eivät osaa antaa puheenvuoroa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Meille on kyllä työskentelytavat selitetty ennen terapian alkamista. Ollaan käyty keväällä 4 kertaa ja nyt oli syksyn ensimmäinen tapaaminen.
Tässä esimerkki tämän päivän tapaamisesta:
- Mies: Mulla on lippu Flowhun töistä ja aattelin, että voitaisiin mennä yhdessä lauantaina, kun siellä esiintyy (joku diiba daaba).
- Minä: Eiks me oo jo puhuttu tästä et sä jätät nämä konsertit ja keikat ja skeittaamiset vähemmälle? Et olet kohta 32 niin sun ei tartte ihan joka puistobluusia ja kissankekkeriä koluta sun duunikavereiden kanssa, vaikka miten olis jotkut sponssit. Ja yrität vaan saada oikeutuksen olla siellä kolme päivää, kun mä tulisin mukaan lauantaina. En lähe! Ja mä inhoon diiba daabaa!
- Terapeutti: No mies, miltä susta nyt tuntuu, kun tulit näin suorasanaisesti torjutuksi? Ja mihin suuntaan lähtisit nyt etenemään, että onko tässä jotain neuvoteltavaa vielä? Jos siis vaan puhutaan näistä festareista?
Toinen esimerkki:
- Minä: Ja mua vituttaa, kun sulla oli jo yks tutkinto niin miksi piti lähteä vielä lukeen jotain diiba daabaa? Et mikset voinut mennä oikeisiin töihin vaan piti saada alkaa hengata yliopistolla ja tehdä jotain tsupparinduuneja jossain kaverin firmassa? Melkein ilman liksaa?
- No me on käyty tää läpi sata kertaa, mä en halua tehdä niitä mitä sanot oikeiksi duuneiksi, menin lukeen sitä vaan siksi et vanhemmat toivoi mut oikeasti oon aina halunnut lukea diiba daabaa ja blaa blaa blaa
- Terapeutti: No mies miltä susta tuntuu kun sun vaimosi näin voimakkaasti kritisoi sun toiveita tehdä diiba daabaa? Miten luulet voisitko jotenkin saada vaimosi ymmärtämään miksi just diiba daaba on sulle tärkeätä eikä esim oikeat duunit?
Ja tällästä se on koko aika. Asioista tietävät, onko ok? Et tolleen koko ajan annetaan mun miehen selitellä omia juttujaan. Jotenkin tuli sellainen olo, et se terapeutti ei pidä musta yhtään. Et mussa on jotain vikaa!
Ja ekat 4 kertaa oli vuorotellen kummankin kertoja ja nyt lähestytään asiakokonaisuuksia. Tänään oli työ ja vapaa-aika jne.
Sinun pitäisi määrätä mitä miehesi tekee työkseen? Ensin vanhemmat, sitten sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä terapeutti sanoo silloin, kun sinä kerrot juttujasi? Vai onko niin, että miehesi ei tyrmää sinua heti, joten ei tarvitse sanoa mitään?!
Siinäkö vika, että koska sä et tykkää, niin aikuinen mies ei saa päättää harrastuksistaan ja töistään?! Pitääkö sinun mielestä kaikki "ostaa" anna miehen mennä yksin ja tee sitä mistä tykkäät yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI TERAPEUTIN PITÄISI TYKÄTÄ SUSTA? Eikö riitä, että miehesi tykkää? Opettele sinäkin tykkäämään miehestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten susta voi olla huono että kysyy miltä miehestä tuntuu se mitä sä sanoit? Etkö halua tietää? Eikö se olisi pikkuisen oleellinen tieto?
Vierailija kirjoitti:
Mitä te tekisitte muna?
Hahahahahaha, anteeksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ammattinsa osaavalta häiskältähän tuo tuossa äkkiseltään kuulostaa. Hyökkäät aika rajusti miestäs kohtaan, joten kyllä se on täysin tarpeellista selvittää häneltä mitä tuo sinun agressiosi hänessä saa aikaan. Esimerkiksi hän pyytää sinua mukaan keikalle johon hän on saanut ilmaisliput ja sinä haukut hänet siitä hyvästä pataluhaksi. Tosiaankin on oikein ensin selvittää mieheltä, että pystyykö hän jatkamaan kanssasi parisuhteessa.
Suosittelisin kylläkin ensisijaisesti sinulle henkilökohtaista terapiaa ennemminkin kuin tuota parisuhdeterapiaa. Se saattaisi olle enempi tarpeen.
Pariterapia on minusta sinällään hyvin huono terapiamuoto koska siinä ei oteta huomioon yksilön ongelmia, esim itse en epävakaalla persoonallani kestäisi olla kritiikin kohteena toisen ihmisen läsnäolessa vaan se voisi tuhota minut kokonaan. Pariterapia ei toimi kaikille ja jos se ei toimi niin kannattaa miettiä muita keinoja suhteen pelastamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa terapeutin kanssa kahdenkeskinen istunto ja voita hänet puolellesi. Varmasti onnistut intohimoisena ja luultavasti suullisestikin lahjakkaana rouvana runkkaamaan terapeutin näkemystä suuntaan tai toiseen. Sitten kun olet taas parisuhteenne johdossa, olette askeleen lähempänä seesteistä, tasa-arvoista liittoa jossa kumpikin kokee tulevansa kuulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Varaa terapeutin kanssa kahdenkeskinen istunto ja voita hänet puolellesi. Varmasti onnistut intohimoisena ja luultavasti suullisestikin lahjakkaana rouvana runkkaamaan terapeutin näkemystä suuntaan tai toiseen. Sitten kun olet taas parisuhteenne johdossa, olette askeleen lähempänä seesteistä, tasa-arvoista liittoa jossa kumpikin kokee tulevansa kuulluksi.
Muuten hyvä mutta kun luin vielä viimeisen sanan viimeisessä lauseessa että hulluksi :D
Vierailija kirjoitti:
Varaa terapeutin kanssa kahdenkeskinen istunto ja voita hänet puolellesi. Varmasti onnistut intohimoisena ja luultavasti suullisestikin lahjakkaana rouvana runkkaamaan terapeutin näkemystä suuntaan tai toiseen. Sitten kun olet taas parisuhteenne johdossa, olette askeleen lähempänä seesteistä, tasa-arvoista liittoa jossa kumpikin kokee tulevansa kuulluksi.
Myöhemmissä pariterapioissa voitte sitten terapeutin kanssa yhdessä keskittyä ruotimaan mitä kaikkea miehessä on vialla ja millä tavalla hänen tulee muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Meille on kyllä työskentelytavat selitetty ennen terapian alkamista. Ollaan käyty keväällä 4 kertaa ja nyt oli syksyn ensimmäinen tapaaminen.
Tässä esimerkki tämän päivän tapaamisesta:
- Mies: Mulla on lippu Flowhun töistä ja aattelin, että voitaisiin mennä yhdessä lauantaina, kun siellä esiintyy (joku diiba daaba).
- Minä: Eiks me oo jo puhuttu tästä et sä jätät nämä konsertit ja keikat ja skeittaamiset vähemmälle? Et olet kohta 32 niin sun ei tartte ihan joka puistobluusia ja kissankekkeriä koluta sun duunikavereiden kanssa, vaikka miten olis jotkut sponssit. Ja yrität vaan saada oikeutuksen olla siellä kolme päivää, kun mä tulisin mukaan lauantaina. En lähe! Ja mä inhoon diiba daabaa!
- Terapeutti: No mies, miltä susta nyt tuntuu, kun tulit näin suorasanaisesti torjutuksi? Ja mihin suuntaan lähtisit nyt etenemään, että onko tässä jotain neuvoteltavaa vielä? Jos siis vaan puhutaan näistä festareista?
Toinen esimerkki:
- Minä: Ja mua vituttaa, kun sulla oli jo yks tutkinto niin miksi piti lähteä vielä lukeen jotain diiba daabaa? Et mikset voinut mennä oikeisiin töihin vaan piti saada alkaa hengata yliopistolla ja tehdä jotain tsupparinduuneja jossain kaverin firmassa? Melkein ilman liksaa?
- No me on käyty tää läpi sata kertaa, mä en halua tehdä niitä mitä sanot oikeiksi duuneiksi, menin lukeen sitä vaan siksi et vanhemmat toivoi mut oikeasti oon aina halunnut lukea diiba daabaa ja blaa blaa blaa
- Terapeutti: No mies miltä susta tuntuu kun sun vaimosi näin voimakkaasti kritisoi sun toiveita tehdä diiba daabaa? Miten luulet voisitko jotenkin saada vaimosi ymmärtämään miksi just diiba daaba on sulle tärkeätä eikä esim oikeat duunit?
Ja tällästä se on koko aika. Asioista tietävät, onko ok? Et tolleen koko ajan annetaan mun miehen selitellä omia juttujaan. Jotenkin tuli sellainen olo, et se terapeutti ei pidä musta yhtään. Et mussa on jotain vikaa!
Ja ekat 4 kertaa oli vuorotellen kummankin kertoja ja nyt lähestytään asiakokonaisuuksia. Tänään oli työ ja vapaa-aika jne.
No huh huh.
Miten ihmeessä kukaan jaksaa olla tuommoisessa suhteessa josssa toinen jyrää ja arvostelee ja vaatii ja sanelee mitkä on sopivia harrastuksia tai oikea ammatti.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Meille on kyllä työskentelytavat selitetty ennen terapian alkamista. Ollaan käyty keväällä 4 kertaa ja nyt oli syksyn ensimmäinen tapaaminen.
Tässä esimerkki tämän päivän tapaamisesta:
- Mies: Mulla on lippu Flowhun töistä ja aattelin, että voitaisiin mennä yhdessä lauantaina, kun siellä esiintyy (joku diiba daaba).
- Minä: Eiks me oo jo puhuttu tästä et sä jätät nämä konsertit ja keikat ja skeittaamiset vähemmälle? Et olet kohta 32 niin sun ei tartte ihan joka puistobluusia ja kissankekkeriä koluta sun duunikavereiden kanssa, vaikka miten olis jotkut sponssit. Ja yrität vaan saada oikeutuksen olla siellä kolme päivää, kun mä tulisin mukaan lauantaina. En lähe! Ja mä inhoon diiba daabaa!
- Terapeutti: No mies, miltä susta nyt tuntuu, kun tulit näin suorasanaisesti torjutuksi? Ja mihin suuntaan lähtisit nyt etenemään, että onko tässä jotain neuvoteltavaa vielä? Jos siis vaan pu
Vanha juttu mutta miehesi vaikuttaa tosiaan epäkypsältä ja lapselliselta haihattelijalta joka on jäänyt teinin tasolle ja on tottunut siihen että kaikki pitäis olla aina kivaa ja muut auttaa ja tekee kaiken puolesta ja paapoo pikkuista. Ei varmaan tee paljoa mitään sun eteen eikä tuo lisäarvoa tai helpota sun elämään, on ainoastaan taakka. Eikä ole tarpeeksi miehekäs aikuinen kypsä mies jonka sinä tarvitsisit.
Sinun tarpeesi ei tyydyty. Jätä poikanen jollekin muulle jota kiinnostaa kolmekymppinen aikuinen mies joka ravaa festareilla ja skeittaamassa. Itse en ole sillä tasolla enää, olen jo 33 vuotias nainen.
..terapeutti on taas humanistialan epämiehekäs lällynlää kundi, ei tykkää jos puhutaan suoraan vaan se voi kuulostaa karhealta, pitäisi sijoitella ja pehmennellä eikä saisi valittaa, pitää sinua varmaan negatiivisena ja on itsekin heikko mies. Kenties jopa bi tai homoseksuaali ja miehesi on hänen mieleensä.
Mietin täällä itsekin että oma mieheni on liian epäkypsä ja lapsellinen, tottunut siihen ettei tarvitse tehdä mitään ikävää ja heti autetaan yms. Harkitsen eroa. Ei kuitenkaan noin paha eikä noin luuseri kuin tuo mies
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli tilanne, missä menimme miehen ehdotuksesta terapiaan. Miehen annoin valita terapeutin. Ensimmäisessä tapaamisessa miespuolinen terapeutti veljeytyi mieheni kanssa ja sanoi tälle: Naiset eivät aina ymmärrä, että me miehet nyt ollaan tällaisia..
Katsoin sitä terapeuttia vaan kysyvästi ja sanoin sitten, että sukupuolentutkimusta opiskelleena en kyllä pysty ymmärtämään, miten kukaan mistään mitään tietävä ihminen voi sanoa ton ääneen.
Selvitin sitten tapaamisen jälkeen terapeutin taustoja, oli siis ihan vaan psykologi ilman mitään syvempiä koulutuksia. Ei ollut erikoistunut mihinkään, ei tuntenut traumaterapiaa eikä kognitiivista psykoterapiaa. Mieheni etenkin on dissosiaatiosta kärsivä ja kahden alkoholistivanhemman terrorisoima yksilö, eikä kyseisen terapeutin pätevyys edes riittäisi miehen tunnelukkojen setvimiseen.
Ottakaa selvää niistä terapeuteistanne, psykologi-nimike ei todellakaan pätevöitä välttämättä yhtään mihinkään. Ammattitaitoinen psykologi myös ohjaisi eteenpäin pätevämmälle, meidänkin tapauksessa kyseinen psykologi oli ihan väärä siihen hommaan. Sitä voisi verrata vaikka siihen, jos sairaanhoitaja ryhtyisi tekemään lääkärin hommia. Vaikka kuvittelisi osaavansakin, tietyt potilaat vaan tarvitsevat spesiaalimpaa tietämystä.