Lue keskustelun säännöt.
Miksi kadehdin aina muita?
11.08.2016 |
Juuri äsken sain järjettömän kateuskohtauksen, kun lisäsin lapsuudenystäväni, jonka kanssa ei olla oltu missään tekemisissä sitten lapsuuden, fb-kaveriksi, ja huomasin pientä salapoliisin työtä tekemällä, että ovat miehensä kanssa opiskelleet yhdessä lääkäreiksi ulkomailla ja nyt ostivat kerrostalokodin Helsingin keskustasta. Kyseessä alle 3-kymppiset henkilöt.
Itse en ole koskaan haaveillut mistään moisesta, vaan suurin haaveeni on ollut mies, monta lasta, omakotitalo ja saksanpaimenkoira ja ne kaikki olen saanut! Elän tällä hetkellä siis suurinta unelmaani, olen onnellinen ihanan perheeni keskellä, kahden pienen lapsen kotiäitinä, odottaen kolmatta lasta. Miksi silti saan moisia kateuskohtauksia? Saatteko tekin?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska et oikeasti ole niin tyytyväinen elämääsi, mitä itsellesi ja muille koetat uskotella. Ajattelet, että muilla on paremmin. Yksinkertaista.
Tuntuuhan se oudolta, jos sulla on kuitenkin elämässä asiat paremmin kuin hyvin. Ehkä sulla on jokin sisäänrakennettu kilpailuvietti ja haluat aina olla paras kaikessa.
Riippuhan se varmasti luonteesta tai persoonasta. Eräs kaverini on aina todella kateellinen toisille ihmisille, vaikka hänellä asiat olisi tietyssä asiassa paremmin niin silti kateutta ilmenee, ikään kuin hän ei kestäisi toisten onnea. Ehkä sulla on sama? Kaihdat menestyneitä ja onnellisia ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo saan joskin oon myös oivaltanut että omat mielenkiinnon kohteeni ovat vaikuttaneet mun luonteeseen ja niistä en halua luopua tulevaisuudessakaan sanokoon kuka mitä tahansa.:)
T: 22-vuotias nuori mies/poika
En ikinä kadehdi tuolla tavalla. Se voi olla, että tunsit kateuden piston, kun pidät omaa elämääsi niin tavallisena ja tylsänä verrattuna toisiin. Sinähän menestyt ihan kivasti vain käskyttämällä miestä ja tekemällä lapsia. Sinussa täytyy siis olla sitä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä olla kateellinen toisille? Ole onnellinen heidän puolestaan. Jokainen päättää itse mitä haluaa elämässään saavuttaa. Mitä sinä haluat saavuttaa, ja teetkö töitä sen eteen? He tekivät ja onnistuivat siinä.
Kyllä minäkin kadehdin tuollaista lapsetonta ylemmän keskiluokan kaupunkilaiselämää, ennen kuin saavutin sen. Sen jälkeen ei ole tarvinnut olla kateellinen kenellekään. Elätköhän todella sellaista elämää kuin sinä haluat? Monet kun omaksuvat omien vanhempiensa ja lähipiirinsä käsityksen hyvästä elämästä kyseenalaistamatta koskaan, vastaako se heidän omia arvojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilen parhaimmasta perhemallista ikinä: riikinruotsalainen ydinperhe - myös ytimettä!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin kadehdin tuollaista lapsetonta ylemmän keskiluokan kaupunkilaiselämää, ennen kuin saavutin sen. Sen jälkeen ei ole tarvinnut olla kateellinen kenellekään. Elätköhän todella sellaista elämää kuin sinä haluat? Monet kun omaksuvat omien vanhempiensa ja lähipiirinsä käsityksen hyvästä elämästä kyseenalaistamatta koskaan, vastaako se heidän omia arvojaan.
Taitaa olla aloittajalle myöhäistä tuo jo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko vika olla siinä, että sulla pitää olla aina haaveita, mutta nyt sulla ei ole? Olet siis jo toteuttanut kaikki haaveesi eikä sulla ole mitään uusia haaveita.
No en.
Olen itse tehnyt omat valintani, ja kiitollinen siitä että olen niin voinut tehdä.
Osaan myös elää omien demonieni kanssa ja kohdata tielleni tulevat vaikeudet.
Tiedän että olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani, eikä minun ei tarvitse sietää mitä vain.
Olen onnellinen jos voin tehdä toisen onnelliseksi.
Yritän parhaani ollakseni riittävän hyvä, mutta oma mittapuuni riittää.
Uskon vilpittömästi siihen että hyvä kannattaa laittaa kiertämään.
En voi tietää mitä muiden ihmisten - onnellistenkin - kulissien takana tapahtuu,
eikä se oikeastaan kiinnostakaan.
Muiden kätketyt murheet voivat olla moninkertaisesti pahempia kuin omani.
Näin on ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin kadehdin tuollaista lapsetonta ylemmän keskiluokan kaupunkilaiselämää, ennen kuin saavutin sen. Sen jälkeen ei ole tarvinnut olla kateellinen kenellekään. Elätköhän todella sellaista elämää kuin sinä haluat? Monet kun omaksuvat omien vanhempiensa ja lähipiirinsä käsityksen hyvästä elämästä kyseenalaistamatta koskaan, vastaako se heidän omia arvojaan.
Oletko miettinyt, mikä tuossa sinussa aiheutti kateutta ja miksi halusit sitä? Ihan että jos aloittaja saisi jotakin vinkkiä asioista, joita hän voisi toteuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin kadehdin tuollaista lapsetonta ylemmän keskiluokan kaupunkilaiselämää, ennen kuin saavutin sen. Sen jälkeen ei ole tarvinnut olla kateellinen kenellekään. Elätköhän todella sellaista elämää kuin sinä haluat? Monet kun omaksuvat omien vanhempiensa ja lähipiirinsä käsityksen hyvästä elämästä kyseenalaistamatta koskaan, vastaako se heidän omia arvojaan.
Oletko miettinyt, mikä tuossa sinussa aiheutti kateutta ja miksi halusit sitä? Ihan että jos aloittaja saisi jotakin vinkkiä asioista, joita hän voisi toteuttaa.
Helppous ja huolettomuus, mahdollisuus toteuttaa itseään ja nautiskella elämästä, kulttuuri ja palvelut lähellä, aikaa ystäville ja harrastuksille, rauhaa syventyä oman taiteen tekemiseen. Lapsettomuus tekee sen, etten voi olla kateellinen kenellekään, joka on lisääntynyt, vaikka tällä olisi kuinka pramea elämä. Vaikka joku lisääntyjä kuinka vakuutteelisi, että hänellä on kaikki mitä minullakin ja vielä enemmän, häneltä puuttuu kuitenkin pysyvästi minun vapauteni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin kadehdin tuollaista lapsetonta ylemmän keskiluokan kaupunkilaiselämää, ennen kuin saavutin sen. Sen jälkeen ei ole tarvinnut olla kateellinen kenellekään. Elätköhän todella sellaista elämää kuin sinä haluat? Monet kun omaksuvat omien vanhempiensa ja lähipiirinsä käsityksen hyvästä elämästä kyseenalaistamatta koskaan, vastaako se heidän omia arvojaan.
Oletko miettinyt, mikä tuossa sinussa aiheutti kateutta ja miksi halusit sitä? Ihan että jos aloittaja saisi jotakin vinkkiä asioista, joita hän voisi toteuttaa.
Helppous ja huolettomuus, mahdollisuus toteuttaa itseään ja nautiskella elämästä, kulttuuri ja palvelut lähellä, aikaa ystäville ja harrastuksille, rauhaa syventyä oman taiteen tekemiseen. Lapsettomuus tekee sen, etten voi olla kateellinen kenellekään, joka on lisääntynyt, vaikka tällä olisi kuinka pramea elämä. Vaikka joku lisääntyjä kuinka vakuutteelisi, että hänellä on kaikki mitä minullakin ja vielä enemmän, häneltä puuttuu kuitenkin pysyvästi minun vapauteni.
Ap vastaa:
Jännä juttu, että kun luin kuvaustasi tuosta "helposta" elämästä, ei mikään siinä herättänyt minussa mitään halua sellaiseen elämään. Lapsettomana lukiessani toisten lapsiperhe-elämästä, sai se kuitenkin aina vaan enemmän ja enemmän minut haluamaan sitä. Ja nyt minulla on se! Ja olenkin onnellinen, äärettömän onnellinen ja ennen kaikkea kiitollinen. Miksi silti kadehdin jotain, mistä en ole koskaan haaveillut, enkä vieläkään haaveile...?
Suomalaisia aina moititaan äärettömän kateelliseksi kansaksi, mutta itse en oikein usko siihen. Ei kateuteen kovin usein törmää.
Ei itsellänikään ole tuollaisia "kateuskohtauksia" kuin ap kuvailee. En kyllä tiedä, enkö ehkä ole luonteeltani kateuteen taipuvainen vai johtuuko asia siitä, että olen saanut elämältä oikeastaan kaiken, mitä olen tahtonut, joten ei ole kateellisuuteen syytä.
Enkä tarkoita, että se "kaikki" olisi jotakin ihmeellistä. Jo nuorena (nyt olen 62) halusin ammatin ja kodin, jossa elää yksikseni rauhassa ja hiljaisuudessa tasaista elämää.
Ne olen saanut. Työtä on riittänyt melkein 40 vuotta ja kotikin on, ei mikään hieno eikä hienolta alueelta mutta minun ikiomani. Ehkä muiden olisi sitten syytä kadehtia minua. :)
He pystyivät johonkin, mihin sinä et olisi pystynyt? Ei tarvitse kahdehtia, jos uskoo, että olisi voinut päästä lääkikseen, mutta valitsi toisin.
Koska itsensä kadehtiminen olisi vielä typerämpää.