Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan täällä lukenut Megren Anastasia-sarjaa, ja onko se ihan huuhaata?

Minusta on huuhaata. Keski-ikäisen liikemiehen rahantekokeino yrittämällä perustaa venäläiseen perinteeseen pohjautuva uusi oppi tai uskonto, jonka nimissä myydään kirjoja ja krääsää kuten maagiksiksi väitettyjä soivia siperianseetririipuksia.

Onhan niissä asiaakin siinä mielessä toki, että Anastasiaa fantasioidessaan kirjoittaja on omaksunut valaistuneisiin liitettyjä asioita monistakin vanhoista viisausperinteistä ja uskonnoista. Ne on valideja siinä mielessä kuin lähdeuskonnnotkin, joskin siirtäminen vaikka Buddhasta seksikkääseen Siperian villinaiseen Anastasiaan on selvästi päälleliimattua.

Ärsyttävintä on ettei kirjoittaja ole malttanut pitää omia seksuaalisia fantasioitaan erossa hengelliseksi tarkoitetuista kirjoista. Hän totta kai sekstailee ylivertaisen kauniin ja kuuman Anastasian kanssa, lapsikin syntyy. Vaimon voi myös hylätä hyvällä omallatunnollla kun nyt sentään valaistuneen kuumiksen kanssa saa seksiä, tämän valaistuneen siunauksella tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ja ilman heräämistä hänen on edelleen kärsittävä esim. fyysisistä kivuista? Tuo tietenkin tuntuu jollain tasolla siltä, kuin "Elämä kiristäisi" - jos et aio herätä, niin kärsi sitten, omapa on valintasi, mutta toki herääminen tuo paljon enemmän kuin ottaa - silti en ole siihen vielä valmis. -Kria

Tätä samaa, ja ärsyttää kuinka järjetöntä se on. Ihan kuin joku kysyisi että haluaisiko mieluummin olla paratiisissa vai helvetissä, ja minä vastaisin, että "kyllä minä paratiisissa sitten joskus, toistaiseksi olen kuitenkin kiintynyt tänne helvettiin enkä ole valmis poistumaan, voisitteko kuitenkin säätää liekkien kuumuutta vähän pienemmälle ja vähän vähemmän hiilihangoilla töhiviä demoneita myös kiitos, niin olisi mukavampi jatkaa täällä helvetin puolella".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ilman heräämistä hänen on edelleen kärsittävä esim. fyysisistä kivuista? Tuo tietenkin tuntuu jollain tasolla siltä, kuin "Elämä kiristäisi" - jos et aio herätä, niin kärsi sitten, omapa on valintasi, mutta toki herääminen tuo paljon enemmän kuin ottaa - silti en ole siihen vielä valmis. -Kria

Tätä samaa, ja ärsyttää kuinka järjetöntä se on. Ihan kuin joku kysyisi että haluaisiko mieluummin olla paratiisissa vai helvetissä, ja minä vastaisin, että "kyllä minä paratiisissa sitten joskus, toistaiseksi olen kuitenkin kiintynyt tänne helvettiin enkä ole valmis poistumaan, voisitteko kuitenkin säätää liekkien kuumuutta vähän pienemmälle ja vähän vähemmän hiilihangoilla töhiviä demoneita myös kiitos, niin olisi mukavampi jatkaa täällä helvetin puolella".

Onko sinulla myös tuollainen kärsimyksentäyteinen elämä etkä sinäkään monien lailla ole vielä valmis valaistumaan, heräämään, tästä illuusiosta nimeltä ihmiselämä, vaikka tiedät että siten kärsimyksesi helpottuvat ja ilman heräämistä kärsimyksesi jatkuu?

Se herääminen on ahdistava ajatus useimmille, sellainen kuole ennen kuin kuolet -juttu. Pitää olla valmis tekemään henkinen itsemurha. Ei se nikään helppo juttu ole.

Kyllä joo. On kaksi kroonista kipusairautta joista toinen aiheuttaa myös vaikeaa väsymystä. On koulukiusaamisesta jäänyt sosiaalisten tilanteiden fobia ja töissä sen takia joka päivä pelottaa. Vuosi sitten jäin myös haastavan erityislapsen yksinhuoltajaksi miehen vaihdettua nuorempaan ja terveempään.

Olen ollut aina ajoittain kiinnostunut henkisistä asioista ja mun sydän sanoo että herääminen olisi sekä saavutettavissa että ratkaisu. Mutta se pelottaa. Entä jos minusta tulee outo tai vastuuton? Jos haluan mennä erakoksi mietiskelemään tai jonnekin ashramiin Intiaan tai jotain muuta mikä on yksinhuoltajalta vastuutonta? Tai jos olenkin niitä jotka sekoavat valaistumisen sijaan mietittyään liikaa näitä asioita?

Miten voisin tietää, koska käsittääkseni valaistumisessa se osa minää katoaa, joka nyt pitää elämäni riittävän kurinalaisena että vastuut tulee hoidettua, joka piiskaa jaksamaan silloinkin kun mieli valittaa ettei jaksa? En pysty luottamaan että sen tilalle tulee taho joka välittää maallisista vastuistani yhtä hyvin kuin egoni. Ja silti olen väsynyt kärsimään ja kaikki valaistumisaiheinen vetää minua puoleensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ilman heräämistä hänen on edelleen kärsittävä esim. fyysisistä kivuista? Tuo tietenkin tuntuu jollain tasolla siltä, kuin "Elämä kiristäisi" - jos et aio herätä, niin kärsi sitten, omapa on valintasi, mutta toki herääminen tuo paljon enemmän kuin ottaa - silti en ole siihen vielä valmis. -Kria

Tätä samaa, ja ärsyttää kuinka järjetöntä se on. Ihan kuin joku kysyisi että haluaisiko mieluummin olla paratiisissa vai helvetissä, ja minä vastaisin, että "kyllä minä paratiisissa sitten joskus, toistaiseksi olen kuitenkin kiintynyt tänne helvettiin enkä ole valmis poistumaan, voisitteko kuitenkin säätää liekkien kuumuutta vähän pienemmälle ja vähän vähemmän hiilihangoilla töhiviä demoneita myös kiitos, niin olisi mukavampi jatkaa täällä helvetin puolella".

Onko sinulla myös tuollainen kärsimyksentäyteinen elämä etkä sinäkään monien lailla ole vielä valmis valaistumaan, heräämään, tästä illuusiosta nimeltä ihmiselämä, vaikka tiedät että siten kärsimyksesi helpottuvat ja ilman heräämistä kärsimyksesi jatkuu?

Se herääminen on ahdistava ajatus useimmille, sellainen kuole ennen kuin kuolet -juttu. Pitää olla valmis tekemään henkinen itsemurha. Ei se nikään helppo juttu ole.

Kyllä joo. On kaksi kroonista kipusairautta joista toinen aiheuttaa myös vaikeaa väsymystä. On koulukiusaamisesta jäänyt sosiaalisten tilanteiden fobia ja töissä sen takia joka päivä pelottaa. Vuosi sitten jäin myös haastavan erityislapsen yksinhuoltajaksi miehen vaihdettua nuorempaan ja terveempään.

Olen ollut aina ajoittain kiinnostunut henkisistä asioista ja mun sydän sanoo että herääminen olisi sekä saavutettavissa että ratkaisu. Mutta se pelottaa. Entä jos minusta tulee outo tai vastuuton? Jos haluan mennä erakoksi mietiskelemään tai jonnekin ashramiin Intiaan tai jotain muuta mikä on yksinhuoltajalta vastuutonta? Tai jos olenkin niitä jotka sekoavat valaistumisen sijaan mietittyään liikaa näitä asioita?

Miten voisin tietää, koska käsittääkseni valaistumisessa se osa minää katoaa, joka nyt pitää elämäni riittävän kurinalaisena että vastuut tulee hoidettua, joka piiskaa jaksamaan silloinkin kun mieli valittaa ettei jaksa? En pysty luottamaan että sen tilalle tulee taho joka välittää maallisista vastuistani yhtä hyvin kuin egoni. Ja silti olen väsynyt kärsimään ja kaikki valaistumisaiheinen vetää minua puoleensa.

Hei, ensimmäisenä tulee mieleen, että kunpa voisin jotenkin helpottaa haasteitasi, mutta luulen, että ne haasteet ovat sinulla juuri siksi, että pysyisit valaistumisen polulla. Jo se, että tiedostat, että valaistuminen olisi sekä saavutettavissa että ratkaisu, ovat mielestäni merkki siitä, että sinussa on jo avautunut tämä polku.

Oletko yrittänyt manifestoida terveyttä tai jotain muuta ratkaisua, mikä helpottaisi elämääsi/elämäänne?Jos et ole vielä valmis valaistumaan etkä ole vielä manifestoinut/visualisoinut tarvitsemiasi asioita, niin suosittelen kokeilemaan sitä. Pienetkin avut arkeen ovat tervetulleita ja antavat voimia.

Oletko lukenut tämän koko ketjun? Muistaakseni mystikko kertoikin jossain vaiheessa, että jos hänellä olisi lapsia, niin hänen tiensä valaistumiseen olisi käynyt hitaammin. Kuitenkin myös valaistuneet pystyvät hoitamaan arkiset asiat ja lastenhoidon ihan hyvin, jopa paremmin kuin valaistumattomat.

Heillä, joilla ei ole enää intoa manifestoida asioita, (kuten ei minullakaan, vaikka tiedän, että se on ennen toiminut materiaalisella tasolla ja esim. työasioissa), niin heidän tiensä on luultavasti se valaistumiseen johtava. Se voi tapahtua suht lyhyessä ajassa, jos siihen antautuu täysin, tai sitä polkua voi kulkea hitaammin, välillä enemmän, välillä vähemmän siihen paneutuen, jolloin ei ehkä edes valaistu vielä tämän elämän aikana tai valaistuu vasta vanhana. Välillä voi olla vuosia, ettei aiheeseen paneudu.

Minullakin on lapsia ja monipuolisesti kärsimystäyteinen elämä jo vuosikymmenien ajan. Olen pelännyt vastuullisena äitinä ihan samanlaisia asioita kuin sinäkin valaistumisen suhteen, mutta mitään huolestuttavaa ei ole tapahtunut. Koska sinä noita mietit, niin osaat olla varmasti maltillinen ja edetä vain sitä vauhtia, minkä hyväksi koet itsellesi ja rakkaillesi, jottei teille kenellekään tulee liikaa jotain uutta ja ihmeellistä elämään ennen kuin on sen aika. Toivottavasti Mystikko sinulle vastaa. Tsemppiä! -Kria

Jotkut ovat parantuneet sairauksista visualisoimalla/uskomalla itsensä terveeksi. Jotkut ovat parantuneet valaistumisen jälkeen. Jotkut eivät ole parantuneet valaistumisenkaan jälkeen, mutta eivät enää kärsi, vaikka heillä olisikin kipua tai erilaisia vaivoja/haittoja.

Muistaakseni Nisargadattalta kysyttiin hänen syöpäkivuistaan, että eikö hän kärsi, N sanoi jotenkin niin, että ei hän ole sairas eikä kärsi, vain se keho on sairas. Kun tietää, mitä kivut, huimaukset, oksettavat olot ja heikkoudet ovat, niin tuntuu ihmeellisestä ajatella, ettei niistä kärsisi, vaikka ne edelleen ilmenisivät, mutta niin se kuitenkin menee. Egomieli kärsii, mutta valaistunut, egomielestään vapautunut ei kärsi.

Terveenä minulla olisi niin paljon kaikkea kivaa tekemistä sekä yksin että muiden kanssa, että luultavasti en näitä valaistumisasioita näin paljon miettisi, eli varmaankin korkeampi itseni on ihan viisaasti valinnut minulle tällaiset haasteet, jotta oikealla polulla pysyisin. Ehkä olen "edellisissä elämissä" poikennut polulta. :) Kria

Kuulostaa kyllä kovin tutulta tuo lapsista huolehtiminen ja ajatus, että enhän minä voi vaan antaa mennä, kun on lapsia ja kaikkea. Muistan vuosi sitten painineeni tuon vastuuttomuuden pelon kanssa. Vaikka jonkinlainen luottamus oli herännyt ja koitin toimia sen mukaan, niin teot varsinkin ulkopuolisensilmin (ja usein myös omin silmin) saattoivat näyttää vastuuttomilta. 

Nyt tuntuu, että tämä pelko on ehkä väistynyt. En jaksa murehtia rahojen riittävyyttä, oikeaa tapaa hoitaa konflikteja, sairastamista tai mitään sellaista. Ja olen huomannut, että elämä sujuu paljon jouhevammin ja helpommin. Olen varmasti myös lapsille paljon mukavampi näin, kuin kauheissa stressitäpinöissä. Vastaan on tullut paljon tilanteita, joissa olisin aiemmin hermostunut, stressannut ja varmasti itkeä tirauttanutkin. Jotenkin vaan heräsin ajatukseen, että eihän tuollainen itsensä kiusaaminen ole pakollista, ja usein se ei edes ratkaise mitään ns. ongelmaa, usein jopa pahentaa sitä. Mieli saattaa edelleen esittää tiukkoja vastalauseita, mutta yleensä jätän mähinän omaan arvoonsa. 

Ja usein käykin niin, että kun en ryntää suin päin paniikin vallassa asioita ratkomaan, niin asiat järjestyvät paremmin kuin hyvin. Usein tulee olo, että odota vain kärsivällisesti, niin kyllä se siitä. Enkä tarkoita tällä täydellistä toimettomuutta, tai että istuisin kotona ja odottaisin lottovoittoa edes lottoamatta :D Lähinnä elämä tarjoaa tilaisuuksia mihin tarttua.

En tiedä onko tämä varsinaisesti manifestointia, kun en erityisesti toivo mitään. Luottamusta elämään ehkä ennemmin. Vaikka välillä ego yrittääkin kääntää tämän välinpitämättömyydeksi tai vastuuttomuudeksi. 

Samalla on myös tavallaan kadonnut hillitön hinku valaistua. En toki ole tätä ajatusta tyystin haudannut, mutta en tavallaan roiku kiinni ajatuksessa, että pakko valaistua, pakko valaistua! Olen huomannu, että itselle se paras guru on ehkä elämä itse. Koitan vain soljua mukana ja ehkä se valaistuminenkin joskus tulee. Tai sitten ei, ei sillä niin väliä. 

Lapsiin vielä palatakseni ja mitä joku tuossa pohtikin aiemmin, että miten yhdistää hektinen lapsiperhearki ja hiljentyminen. Jostain Tollen videosta sain vinkin minimeditaatioon (Senkin taisi joku jo mainita). Koitan pysähtyä tähän hetkeen aina silloin tällöin päivän aikana. Kauppajonossa, liikennevaloissa, illalla ennen nukkumaanmenoa ja usein myös jonkun ongelmatilanteen äärellä, jos vain pystyn. Kyllä siitä aina jokunen minuutti päivään kertyy. Ja jos penskat on tosi rasittavalla päällä, niin vaikka puoli minuuttia ennen kuin ryntää pää punaisena huutamaan, auttaa kummasti. Ja tässäkin voin todeta, että se on lapsillekin varmasti vain hyväksi. Ja en siis tosiaan mikään valaistunut ole, mutta tuntuu, että tämän polun tallaamisesta on on tavallaan ollut hyötyä ympäristöllekin. Tai ei ainakaan mitään haittaa ole ilmennyt.

T.1424

Hienosti kirjoitit! Tuosta selviää hyvin, miten valaistumisen polkua voi kulkea, vaikka olisi lapsiakin ja miten eri tavoin asioihin suhtautuminen onkin hyväksi. -Kria

1424: "Samalla on myös tavallaan kadonnut hillitön hinku valaistua. En toki ole tätä ajatusta tyystin haudannut, mutta en tavallaan roiku kiinni ajatuksessa, että pakko valaistua, pakko valaistua! Olen huomannu, että itselle se paras guru on ehkä elämä itse. Koitan vain soljua mukana ja ehkä se valaistuminenkin joskus tulee. Tai sitten ei, ei sillä niin väliä."

Monilla vuorottelee halu valaistua ja halu elää normielämää. Eivätkä kaikki edes pyri valaistumaan, vaan monilla on sama kuin itsellänikin, että olen halunnut kehittyä ihmisenä, oppia kuuntelemaan sisäistä ääntäni ja lisäksi olen halunnut selvittää totuuden siitä, mikä on Jumala, onko elämällä joku tarkoitus ym.

Välillä tutkii innolla valaistumista, sitten jotenkin väsyy siihen ja pitää taukoa, mutta se tauko onkin hyväksi, asiat jotenkin "muhivat" sinussa, ja myöhemmin huomaat oivaltavasi asioita taas syvemmin. Mooji sanoi muistaakseni, että "sinä marinoidut". :) k

Onko teistä kukaan lukenut Jeff Fosterin kirjoja valaistumisesta? 

Suomennettuna löytyy kaksi kirjaa.

Olemisen ihme (2015) ja Ihmeellinen poissaolo (2011).

Mitä mieltä olette hänen sanomastaan? Ajattelee aika paljon samoin kuin Mystikko, mutta osin eri tavalla kuin Tolle. Mm. Tolle kehottaa ihmisiä olemaan läsnä hetkessä. JF:n mukaan ei ole ketään, joka voisi olla läsnä. 

Hei, haluan antaa yhden vinkin noiden kipujen ja väsymyksen kanssa painimiseen. Minäkin tein sitä ja koetin kaikki hörhökeinot ja ajatuksilla vaikuttamiset, tuloksetta. Sen jälkeen aloin sisäisillä silmillä katsoa minne se minun elämänenergiani itse asiassa vuotaa, ja näin miten tuhlaan sitä itse muille ihmisille ja vedän puoleeni kaikenlaisia energiavampyyreja, jotka sitten käyvät tankkaamassa minun energiaani, kaatavat esim. huolensa minun päälleni ilman mitään vastavuoroisuutta. Myös oma pakonomainen halu auttaa ja äititeresa-kompleksi joutuivat vakavaan syyniin. Katkoin kaikki epäterveet yhteydet ympäriltäni ja opettelin asettamaan terveet rajat, ja aloin ihmeellisesti parantua. Sitä ennen minulla meni vuosia hörhöilyyn ja olen sille nykyään melko allerginen. Paranen ja voin hyvin, kun en yritä mitään, vaan pysyn pois elämän tieltä. 

Kiitos paljon tänne kirjoittaneita jotka vastasitte viestiini. Olen lukenut manifestoinnista jonkun kirjan ja jotain pientä kokeillut, mutta en ole määrätietoisesti hyödyntänyt sitä elämäni parantamiseksi. Voisinpa alkaa kyllä sitä kokeilla, toimi ainakin niissä pienissä jutuissa, ja kyllähän se itsessään jo piristää kun tekee edes jotain eikä vaan valita kurjaa osaansa.

T. 2106, se parista kroonisesta sairaudesta kärsivä erityislapsen äippä

Vierailija kirjoitti:

Onko teistä kukaan lukenut Jeff Fosterin kirjoja valaistumisesta? 

Suomennettuna löytyy kaksi kirjaa.

Olemisen ihme (2015) ja Ihmeellinen poissaolo (2011).

Mitä mieltä olette hänen sanomastaan? Ajattelee aika paljon samoin kuin Mystikko, mutta osin eri tavalla kuin Tolle. Mm. Tolle kehottaa ihmisiä olemaan läsnä hetkessä. JF:n mukaan ei ole ketään, joka voisi olla läsnä. 

Joo olen lukenut ja hän ja myös Rupert Spira on ehdottomasti Mystikon hengenheimolaisia.

Tolle on omassa luokittelussani vähän kevyempää kamaa, minkä takia hän on massojen suosiossa. Kuka tahansa kun voi tarkkailla ajatuksiaan tai yrittää olla läsnä hetkessä, ja katsoa tapahtuuko mitään oivalluksia vai ei. Nämä radikaalimmat nondualistit on massoille liian haastavia ja abstrakteja.

Kristytty mystikko on ohjelma, ei ihminen. Siksi tämä opetus menee suurimmalla osalla yli hilseen ja on vahingollinen, sillä noille leveleille ihmisen ei ole mahdollista päästä, ellei kunnollista vahvaa minuutta ei ole rakennettu alle. Mielenterveys ei yksinkertaisesti kestä kun omista syvyyksistä lähtee tulemaan tavaraa pinnalle, ellei ihminen ole jo itsensä kannatteleva, omaa energiakenttäänsä hallitseva olento ja itsensä ylin auktoriteetti. Jos oma auktoriteetti on siirretty jumalille tai guruille, ihminen pysyy niiden orjana. Tunne itsesi, hallitse itsesi. Kun sen teet, salaisuudet avautuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teistä kukaan lukenut Jeff Fosterin kirjoja valaistumisesta? 

Suomennettuna löytyy kaksi kirjaa.

Olemisen ihme (2015) ja Ihmeellinen poissaolo (2011).

Mitä mieltä olette hänen sanomastaan? Ajattelee aika paljon samoin kuin Mystikko, mutta osin eri tavalla kuin Tolle. Mm. Tolle kehottaa ihmisiä olemaan läsnä hetkessä. JF:n mukaan ei ole ketään, joka voisi olla läsnä. 

Joo olen lukenut ja hän ja myös Rupert Spira on ehdottomasti Mystikon hengenheimolaisia.

Tolle on omassa luokittelussani vähän kevyempää kamaa, minkä takia hän on massojen suosiossa. Kuka tahansa kun voi tarkkailla ajatuksiaan tai yrittää olla läsnä hetkessä, ja katsoa tapahtuuko mitään oivalluksia vai ei. Nämä radikaalimmat nondualistit on massoille liian haastavia ja abstrakteja.

Kiitos kun kerroit nuo. Aloinkin pitkästä aikaa katsomaan Rupertin youtube-videoita.

Jeff kirjoittaa kirjassaan näin:

Kysyjä: "Ellei "minua" eikä "sinua" ole olemassa, miksi sitten pitäisi osoittaa jonkinlaista myötätuntoa muita kohtaan? Miksemme voi vain antaa ihmisten kärsiä?

Jeff vastaa: Mutta kaiken myötätunnon ydin on se, ettemme me ole kaksi ja että sinun kärsimyksesi on minunkin kärsimykseni. Myötätuntoa voi ylipäätään olla olemassa vain siksi, että me emme ole erillisiä."

"Niinpä näen vanhan naisen ylittämässä katua kantaen vaivalloisesti kauppakassejaan, ja vaikka emme olekaan erillisiä eikä ole mitään "minua" tai "vanhaa rouvaa", vaikka kaikki onkin vain mielen harhaa ja vaikka voisimme istua tässä kinastelemassa vuosikausia siitä, mik on todellista ja mikä ei, huomaan, että tämä keho liikkuu, kävelee kadun toiselle puolelle ja auttaa tätä vanhaa rouvaa... Sillä tietenkin se auttaa vain itseään. Se näkee itsensä vanhana rouvana ja liikkuu auttamaan itseään..."

Koska Jeff ei ole enää paikalla egomieliolentona, niin nuo hyvät teot hänen kehonsa kautta tehnee Tietoisuus/Jumala?

Usein kerrotaan, miten Tietoisuus/Oleminen/Elämä tekee ihmiskehossa ilmenevänä hyviä asioita, sillä onhan se Rakkaus tms., mutta entä sitten, kun joku julma psykopaatti kiduttaa toista ihmistä tai eläintä? Kuka silloin on tämän kidutuksen lähde ja toimeenpanija?

Täällä kysyttiin aiemmin, että eikö myös pahat tapahtumat ole Jumalasta mutta Mystikko ei siihen vastannut. Vastaisitko sinä tai joku, joka on näissä asioissa jo pitemmällä? Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Kristytty mystikko on ohjelma, ei ihminen. Siksi tämä opetus menee suurimmalla osalla yli hilseen ja on vahingollinen, sillä noille leveleille ihmisen ei ole mahdollista päästä, ellei kunnollista vahvaa minuutta ei ole rakennettu alle. Mielenterveys ei yksinkertaisesti kestä kun omista syvyyksistä lähtee tulemaan tavaraa pinnalle, ellei ihminen ole jo itsensä kannatteleva, omaa energiakenttäänsä hallitseva olento ja itsensä ylin auktoriteetti. Jos oma auktoriteetti on siirretty jumalille tai guruille, ihminen pysyy niiden orjana. Tunne itsesi, hallitse itsesi. Kun sen teet, salaisuudet avautuvat. 

Olen usein miettinyt tätä ketjua selaillessa, millaista mielen ja energian kontrollia vaatii kokea näitä asioita mitä KM kuvaa, ja pysyä järjissään. Omaa kokemusta okkultistisen perinteen parista näistä jonkun verran ja voin vakuuttaa että se vaatii paljon. Jos valmistautumaton saataisiin jotenkin yhtäkkiä kokemaan asioita joita tässä ketjussa kuvataan, luultavasti hänen minuutensa ja energiansa hajoaisi dissosiaation tilaan tai tosiaan, oma ja kollektiivinen kärsimys ajaisi hulluuteen, kun rajat normaalin tietoisuuden ja alitajunnan (myös kollektiivisen) väliltä murtuisivat. Tästä syystä useimpia hyödyttää tästä ketjusta lähinnä ne Tolle tason opit, eikä useimmat ihan heti tule kokemaan mitään sen tapaista mitä hiljattain KM sanoi todellisuuden perimmäisen energeettisen olemuksen tai rinnakkaistodellisuuksien olemuksesta. ”Their brain would be toasted”

Vierailija kirjoitti:

Hei, haluan antaa yhden vinkin noiden kipujen ja väsymyksen kanssa painimiseen. Minäkin tein sitä ja koetin kaikki hörhökeinot ja ajatuksilla vaikuttamiset, tuloksetta. Sen jälkeen aloin sisäisillä silmillä katsoa minne se minun elämänenergiani itse asiassa vuotaa, ja näin miten tuhlaan sitä itse muille ihmisille ja vedän puoleeni kaikenlaisia energiavampyyreja, jotka sitten käyvät tankkaamassa minun energiaani, kaatavat esim. huolensa minun päälleni ilman mitään vastavuoroisuutta. Myös oma pakonomainen halu auttaa ja äititeresa-kompleksi joutuivat vakavaan syyniin. Katkoin kaikki epäterveet yhteydet ympäriltäni ja opettelin asettamaan terveet rajat, ja aloin ihmeellisesti parantua. Sitä ennen minulla meni vuosia hörhöilyyn ja olen sille nykyään melko allerginen. Paranen ja voin hyvin, kun en yritä mitään, vaan pysyn pois elämän tieltä. 

Hienoa, että olet oivaltanut nuo asiat ja voit paremmin, kun pysyt pois elämän tieltä. Tosi monet ovat herkkiä ja sairastuvat muiden seurassa, varsinkin energiaa vievien ihmisten lähellä.

Mystikko kirjoitti nuo ao. tekstit:

"Jumala on kaikkialla läsnäoleva, eikä ole yhtään pistettä maailmankaikkeudessa jossa Jumala ei olisi (missään siis ei ole sijaa pahalle). Jos näin on, ja Jumala on rakkaus ja täydellisyys, niin mitä olisi muutettavaa missään? Ei ole, kaikki on jo  hyvin."

"Jos aistit näyttävät että kaikki ei ole hyvin, kuten ne voivat näyttää, koska niin on ihmisolento ehdollistunut luonnostaan, niin sitä tietää, että kyse on illuusiosta, ei Jumalan luomasta todellisuudesta." 

"Korkeintaan on mahdollista tuhota tilapäinen illuusio materialistisesta olemisesta, ja sekin vain, jos siihen "annetaan valta ylhäältä", ja tämä ylhäältä ei tarkoita jotain erillistä Jumalaa joka vastoin tahtoani voisi päättää että pistänpä tuon nyt kuolemaan vaikka syöpään vaikkei se vielä haluaisi lähteä, sillä "minä ja Isäni olemme yhtä". Siispä minä itse annan vallan jollekin "voimalle", jos katson että on aikani lähteä tästä illuusiosta, kuten Jeesus teki antaessaan Pilatekselle vallan tuomita hänet ristille, koska tiesi että hänen tehtävänsä on näyttää kuoleman epätodellisuus kuolemalla ja nousemalla ylös."

Eli jos joku vaikka kiduttaisi sinua, niin voit syyttää siitä omaa korkeampaa itseäsi, koska:

"Siispä minä itse annan vallan jollekin "voimalle"..."

Näinkö se menee? Sama Itse antaa vallan sille pahuuden tekijälle  ja sama Itse antaa vallan sille uhrille olla uhri. Itse kiusaa itseään, ja koska tämä on vain illuusiota, niin Hyvällä Jumalalla/Tiedoisuudella/Rakkaudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Harmi vaan, että tämä illuusio voi tuntua aika julmalta ja kivuliaalta. Mutta onhan meillä Kaikkivaltias Jumala. Mitä tarkoittaa Kaikkivaltias Jumala, joka on rakkaus ja täydellisyys? 

Katsoin vasta erään dokumentin, jossa Isis piti vankina miehiä ja kidutti ja pahoinpiteli heitä julmasti. Ja suunnilleen parin vuoden kauhujen jälkeen muut vangit pääsivät vapaaksi, mutta yhdeltä katkaistiin kaula ja laitettiin video julkisuuteen. Tuon dokkarin jälkeen, kuten usein ennenkin, olen miettinyt noita, mitä ylempänä lukee.

Mystikko kirjoitti nuo ao. tekstit:

"Jumala on kaikkialla läsnäoleva, eikä ole yhtään pistettä maailmankaikkeudessa jossa Jumala ei olisi (missään siis ei ole sijaa pahalle). Jos näin on, ja Jumala on rakkaus ja täydellisyys, niin mitä olisi muutettavaa missään? Ei ole, kaikki on jo  hyvin."

"Jos aistit näyttävät että kaikki ei ole hyvin, kuten ne voivat näyttää, koska niin on ihmisolento ehdollistunut luonnostaan, niin sitä tietää, että kyse on illuusiosta, ei Jumalan luomasta todellisuudesta." 

"Korkeintaan on mahdollista tuhota tilapäinen illuusio materialistisesta olemisesta, ja sekin vain, jos siihen "annetaan valta ylhäältä", ja tämä ylhäältä ei tarkoita jotain erillistä Jumalaa joka vastoin tahtoani voisi päättää että pistänpä tuon nyt kuolemaan vaikka syöpään vaikkei se vielä haluaisi lähteä, sillä "minä ja Isäni olemme yhtä". Siispä minä itse annan vallan jollekin "voimalle", jos katson että on aikani lähteä tästä illuusiosta, kuten Jeesus teki antaessaan Pilatekselle vallan tuomita hänet ristille, koska tiesi että hänen tehtävänsä on näyttää kuoleman epätodellisuus kuolemalla ja nousemalla ylös."

Eli jos joku vaikka kiduttaisi sinua, niin voit syyttää siitä omaa korkeampaa itseäsi, koska:

"Siispä minä itse annan vallan jollekin "voimalle"..."

Näinkö se menee? Sama Itse antaa vallan sille pahuuden tekijälle  ja sama Itse antaa vallan sille uhrille olla uhri. Itse kiusaa itseään, ja koska tämä on vain illuusiota, niin Hyvällä Jumalalla/Tiedoisuudella/Rakkaudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Harmi vaan, että tämä illuusio voi tuntua aika julmalta ja kivuliaalta. Mutta onhan meillä Kaikkivaltias Jumala. Mitä tarkoittaa Kaikkivaltias Jumala, joka on rakkaus ja täydellisyys? 

Katsoin vasta erään dokumentin, jossa Isis piti vankina miehiä ja kidutti ja pahoinpiteli heitä julmasti. Ja suunnilleen parin vuoden kauhujen jälkeen muut vangit pääsivät vapaaksi, mutta yhdeltä katkaistiin kaula ja laitettiin video julkisuuteen. Tuon dokkarin jälkeen, kuten usein ennenkin, olen miettinyt noita, mitä ylempänä lukee.

Mystikko kirjoitti nuo ao. tekstit:

"Jumala on kaikkialla läsnäoleva, eikä ole yhtään pistettä maailmankaikkeudessa jossa Jumala ei olisi (missään siis ei ole sijaa pahalle). Jos näin on, ja Jumala on rakkaus ja täydellisyys, niin mitä olisi muutettavaa missään? Ei ole, kaikki on jo  hyvin."

"Jos aistit näyttävät että kaikki ei ole hyvin, kuten ne voivat näyttää, koska niin on ihmisolento ehdollistunut luonnostaan, niin sitä tietää, että kyse on illuusiosta, ei Jumalan luomasta todellisuudesta." 

"Korkeintaan on mahdollista tuhota tilapäinen illuusio materialistisesta olemisesta, ja sekin vain, jos siihen "annetaan valta ylhäältä", ja tämä ylhäältä ei tarkoita jotain erillistä Jumalaa joka vastoin tahtoani voisi päättää että pistänpä tuon nyt kuolemaan vaikka syöpään vaikkei se vielä haluaisi lähteä, sillä "minä ja Isäni olemme yhtä". Siispä minä itse annan vallan jollekin "voimalle", jos katson että on aikani lähteä tästä illuusiosta, kuten Jeesus teki antaessaan Pilatekselle vallan tuomita hänet ristille, koska tiesi että hänen tehtävänsä on näyttää kuoleman epätodellisuus kuolemalla ja nousemalla ylös."

Eli jos joku vaikka pahoinpitelisi sinua, niin voit syyttää siitä omaa korkeampaa itseäsi, koska:

"Siispä minä itse annan vallan jollekin "voimalle"..."

Näinkö se menee? Sama Itse antaa vallan sille pahuuden tekijälle  ja sama Itse antaa vallan sille uhrille olla uhri. Itse kiusaa itseään, ja koska tämä on vain illuusiota, niin Hyvällä Jumalalla/Tiedoisuudella/Rakkaudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Harmi vaan, että tämä illuusio voi tuntua aika julmalta ja kivuliaalta. Mutta onhan meillä Kaikkivaltias Jumala. Mitä tarkoittaa Kaikkivaltias Jumala, joka on rakkaus ja täydellisyys? 

Katsoin vasta erään dokumentin, jossa eräs ryhmä piti vankina miehiä ja pahoinpiteli heitä julmasti. Ja suunnilleen parin vuoden kauhujen jälkeen muut vangit pääsivät vapaaksi, mutta yhdeltä katkaistiin kaula ja laitettiin video julkisuuteen. Tuon dokkarin jälkeen, kuten usein ennenkin, olen miettinyt noita, mitä ylempänä lukee.

On olemassa vain yksi ääretön Itse, mutta me ihmiset koemme sen äärellisenä itsenä, äärellisenä mielenä.

Valaistuminen on sitä, että tajuaa, ettei olekaan äärellinen itse, äärellinen mieli, vaan ääretön Itse/Tietoisuus.