Kertokaa jotain suht.viattomia juttuja lapsuudesta, joista teille jäi huono omatunto

Asuin maalla ja kaikilla oli ilmakiväärit. Ammuin rastaita ja kadun sitä vieläkin.

Omilla lapsilla ei ole mitään aseita.

Mun lemmikkihiiri jäi painavan eläinkirjan alle ja kuoli. Ystäväni kanssa luimme kirjaa ja emme huomanneet tapahtumaa. En vieläkään ymmärrä miten pääsi tapahtumaan. Nostin hiiren häkkiinsä ja vanhempani luulivat, että oli kuollut itsestään.

Sen ainoan kerran, kun "varastin kaupasta", vein Suosikki-lehden välistä tilauslipukkeen ja laitoin äitini täyttämään sen kotona.

Rikoin naapurin ikkunan (vahingossa) jalkapallolla. En koskaan uskaltanut kertoa siitä kenellekään. Naapuri luuli linnun lentäneen siihen. Asia vaivasi pitkään ja edelleenkin se saattaa tulla uniin. Se lapsen kauhuntunne kun tajuaa rikkoneensa jotakin toiselle kuuluvaa..

Porkkanavarkaissa käynti nolottaa vähän vieläkin.

Kiusasin kaveria pitämällä arestissa ja nöyryyttämällä vapauttamisen ehdoksi.

En muista :-D varmaksi, uitinko isoveljen hammasharjaa vessanpöntössä (vedetyssä) vaiko en... Ainakin ajattelin tekeväni sen, kun olin sille jostain tosi vihainen. Saattoi olla, että uitin, mut saattoi myös olla, että omatunto kolkutti jo silloin ja tunnusten sen sille ennenkuin se ehti käyttää sitä... Miten en muista??

Noh. Piirrustuskerhossa ollessani kuorin sipulit vadilta, joka seuraavan ryhmän piti maalata. Olin juuri oppinut kyseisen taidon kotona. En jäänyt kiinni.

.

Söin semmosen Santa Maria -sokerikuorrute tuubin tyhjäksi ja laitoin takaisin kaappiin, en jäänyt kiinni, kuulusteluista huolimatta.

.

Syötin vanhalle koirallemme aina ruuan loput lautaseltani kun muut olivat poistuneet keittiöstä (olin tosi hidas syömään, eikä kylmä ruoka enää houkutellut). Kaikki luulivat että koira vaan tykkää musta niin paljon, että se aina haluaa hengailla mun vieressä. No kai se tykkäsikin kun kokoajan syötin sitä. Ihana koira oli :)

Ala-asteen ekoilla luokilla oltiin, valehtelin mun parhaalle ystävälle, että meillä on ollut joskus kissa. Sanoin että se oli mustavalkoinen ja sen nimi oli Misu, mutta se oli jo aika vanha ja kuoli silloin kun olin aika pieni.

Faktahan on se, että mun vanhemmat ei ole ikinä ollut mitään eläinrakkaita eikä ne kahdestaan mitään eläimiä olisi huolineet. Kyllä meillä oli sitten hamsteria ja se kissakin tuli ihan oikeasti kun olin jotain 9-10 vuotias.

Vieläkin muistan tuon ja miten silloin hävetti kun tiesin että valehtelin..... Mutta mitä järkeä tälläistä oli edes selittää :D

Myöhöstyin kerran koulusta, kun unohduin kirjastoon lukemaan Suosikkia. Pahoittelin asiaa tietenkin, ja opettaja kysyi sitten syytä liki 40min myöhöstymiselleni. Sanoin että äiti oli mulle vihanen, ja oli sammuttanut mun herätyskellon tahalleen. En tiedä uskoiko ope tätä selitystä, mutta jälkikäteen hävetti,enkä koskaan ole pystynyt kertomaan tästä äidilleni,.

Olin ehkä noin 10-vuotias kun isoveljeni oli käynyt luokkaretkellä tai jollain muulla retkellä ruotsinlaivalla. Olin loukkaantunut kun hän ei minulle herkkusuulle tuonut sieltä karkkia, vaikka monta pussia oli ostanut. Seuraavana aamuna minulla oli kouluunmeno myöhempään ja hiivin veljeni huoneeseen, pengoin lattialle jäänyttä kassia ja keräsin sieltä avatuista pusseista itselleni namusia. Yhtäkkiä havahduin siihen että veljeni nukkuukin sängyssään. Luulin hänen olevan jo koulussa mutta olikin saanut jäädä kotiin toipumaan reissusta. Kiiruhdun kauhuissani pakoon, nappasin repun, jotain vaatteita ja lähdin yöpaitasilla ulos ja siitä sitten kouluun.

Kauhusta kankeana tulin iltapäivällä kotiin ja kohtasin veljeni. Hän kertoi että aamulla koira oli päässyt hänen huoneeseensa rapistelemaan ja ojensi minulle sen jälkeen tuliaispussin jota ei ollut kuulemma edellisenä iltana väsyksissään jaksanut antaa. Olin huojentunut, mutta edelleen olen varma että veli kyllä tiesi kuka siellä oli käynyt rapistelemassa. Asiasta en ole vieläkään kehdannut veljelleni puhua :D

tiputin siskon lemmikkihiiren wc-pönttöön ja vedin alas

Lainasin kaverilta rahaa karkkiin/leluun ja sitten jouduin keksimään iskälle jonkun syyn rahan tarpeeseen, että sain maksettua kaverille takaisin :D

En uskaltanut kertoa, että lainasin rahaa, sitten jouduin vielä valehtelemaan, että tarvitsen rahaa johonkin muuhun. Jäi huono omatunto, vaikka ihan tyhmä ja mitätön juttu :D

Mua ei oo jäänyt vaivaamaan mikään viaton, koska mua kohdeltiin niin väärin, että oma ehkä joskus vähän tyhmä toimintani oli vain reagointia siihen. Aina oli hyvät perustelut asioille, miksi ne teen.

Eipä muistu mieleen mitään tilannetta, josta muistaisin poteneeni syyllisyyttä. Johtuu varmaan siitä, että olen mies.

Joskus 8.-9. -luokalla varastin kahden kaverin yllyttämänä muutaman markan arvoisen kajaalin ja se harmittaa vieläkin. Muistan miten mulla oli aina huono omatunto, kun käytin sitä.

Se on ainoa kerta, kun olen ikinä mitään pöllinyt ja harmittaa, kun on tuollainen tahra puhtoisessa historiassani.