Mistä olette joutuneet luopumaan opiskelun/työttömyyden vuoksi?
Itselläni tulee taloudelliset seikat ensimmäisenä mieleen. Kaupassa pitää seurata hintoja enemmän ja usein joudun valitsemaan sen epäterveellisemmän vaihtoehdon tai sitten ulkomaisen tuotteen. Esimerkiksi ennen mysliä ostaessa kriteereinä olivat terveellisyys ja hyvä maku, mieluiten ei lisättyä sokeria eikä kovin paljon rasvaa. Nyt ostan Lidlistä suuremman ja edullisemman pakkauksen mysliä. Toinen on kuivatut karpalot, ennen Pirkkaa jossa ei sokeria nyt pitänee vaihtaa Lidlin sokeroituihin. Söin ennen jälkiruoaksi proteiinirahkaa nyt syön jogurttia. Aamulla ei ole oikein nälkä ja usein tulee kiire lähtö. Nutrilettin valmispirtelöt olivat käteviä mutta nyt liian kalliita. Kaupungilla hampurilaispaikoista saa edullisimman aterian tai kahvit joten paremmat paikat on pitänyt vaihtaa niihin.
Kommentit (8)
Työttömyyden vuoksi luovuin itsetunnosta. Molempien vuoksi ihan kaikesta itselle tulevasta, vaatteita en juurikaan ostanut ja meikit pois, kaikki halvalla tai mieluiten ei ollenkaan.
Työttömyys vieny ihmissuhteet, ihmisarvon, yöunet, kohta terveyden, unelmat ja uskon tulevaan. Taloudellisista asioista puhumattakaan.
Olin varattomasta peheestä, joten opintotuki- ja laina olivat ylellisyyttä ja niillä pärjäsi loistavasti, kun teki koko kesät töitä. Opiskeluaikana en todellakaan kokenut luopuvani mistään, koska en haaveillutkaan ylellisesta elämästä. Onneksi en ole koskaan ollut päivääkään työtön, joten työttömyyden takia en ole joutunut kärsimään, paitsi sukulaisten osalta, joten olen auttanut köyhempiä sukulaisiakin melkoisesti. Olen hankkinut hyvän ammatin ja asunnon ensin ja vasta sitten perustanut perheen ja vain yhden lapsen. Olen tyytyväinen elämääni. Raha ei tuo onnea, vaan terveys, rakkaat ja kohtuullinen toimeentulo, jolloin ei ole huolta jokapäiväisestä elämästä. Tosin sekin on oman osaamisen tulosta. Ei pidä koskaan elää yli varojensa tekemällä liikaa lapsia tai ottamalla liikaa riskejä parisuhteissa.
Omaisuuden myyminen.
Vaatteita, sohvan myin.. Kaikki mitä vaan saa myytyä.
Ruokaa en syö edes joka päivä. Liittymänkin otin missä on kk 3€..
Ja SILTI elän kädestä suuhun.
Tämä on nöyryyttävää. En kehtaa edes ystäviä pyytää kylään. Olen miettinyt jo että päätän päiväni. Ei tämä ole elämisen arvoista.
En voi ostaa mitään merkkituotteita, käydä syömässä ravintolassa, matkustaa.
Opiskelija olen
Yöunista, isosta osaa vapaa-ajasta, stressittömyydestä. "Kaikesta" mitä rahalla saa, mutta se ei paljon paina.