Onko se niin, että kun lapsi menee ekalle kaikki raskaimmat

Vierailija kirjoitti:

Odota murrosikää. Silloin toivot että ne olisivat vielä pieniä..

Kaikille niille, joilla on pieniä lapsia ja jotka odottavat kauhulla lasten murrosikää: suotta pelkäätte. Murrosikä on vähän samanlainen kauhutarina kuin vauva-arkikin, että siitä kuulee näitä sankaritarinoita ihan tarpeeksi ja todellisuus voi olla jotain ihan muuta. 

Minulla on kaksi murrosiän ohittanutta poikaa, toinen oli kiukkuinen yhden viikonlopun ajan käyttäytyi kuin 2-vuotias, toinen ei sitäkään. Nyt on kolmas samassa vaiheessa ja käyttäytyy ns. tyypillisesti siten kuin murrosikäisten sanotaan käyttäytyvän, mutta jos minulta kysytään, niin helpompaahan tuommoisen itsestään ja asioistaan jotenkuten itsenäiseti huolehtivan lapsiolennon kanssa on olla kuin pienen lapsen. 

Ap:lle vastaus kysymykseen: ihminen kaipaa hoivaa ja huolenpitoa viimeiseen hengenvetoon asti. Eri asia, saako sitä ja keneltä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla kasille menevä ja vitoselle menevä. Ja kyllä aika raskasta on.

Mulla on kasin aloittava, vitosen aloittava ja kolmosen aloittava.. jotenkin tämä syksy tuntuu helpommalta kuin vaikka viime syksy. Ei mitään suurta muutosta kenelläkään edessä, kun tuolla kolmosellakin jatkaa sama opettaja. Ja lapset itsekkin jotenkin odottavat rauhallisin mielin koulun alkua.

Ääh mikä ketju! Tuli itku kun kattelen tuota omaa 3kk esikoista ja mietin mitä kaikkea on tuleva... :(((

Ootte te aikamoisia kun ekallekin asti saanut omanne!

Mulla on murrosikäinen huutaja ja vikisijä. En vaihtaisi alle kouluikäiseen, en ikinä. Kivahan tuo on tuollaisenakin. 

Koulunkäynnin alettua parasta oli se, ettei tarvinut kiirehtiä tarhaan lasta hakemaan. Tietty ongelmia voi tulla, jos lapsi ei viihdy yksin muutamaa tuntia koulun jälkeen, mutta sitä ongelmaa ei ole ollut, hyvin viihtyy keskenään ja joskus kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vain koen, että tuon ikäistä pidetään jo hyvin isona, ei pienenä enää. Ja siksi ajattelen, että onko nyt vain elämää ison kanssa. Ap

Kuka pitää heitä isoina? Eka ja toka luokkalaisia kohtaa ollaan vielä vähän hellämielisiä siellä koulussa, kun he ovat niin pieniä. Kolmannella heitä aletaan kohtelemaan vähän kovemmalla kädellä, eikä niitä hyymaanoja enää niin helpolla jaeta.

Ainahan sitä sanotaan, että päiväkoti-ikäiset ovat pieniä, ja siitä isommat isoja. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odota murrosikää. Silloin toivot että ne olisivat vielä pieniä..

Kaikille niille, joilla on pieniä lapsia ja jotka odottavat kauhulla lasten murrosikää: suotta pelkäätte. Murrosikä on vähän samanlainen kauhutarina kuin vauva-arkikin, että siitä kuulee näitä sankaritarinoita ihan tarpeeksi ja todellisuus voi olla jotain ihan muuta. 

Minulla on kaksi murrosiän ohittanutta poikaa, toinen oli kiukkuinen yhden viikonlopun ajan käyttäytyi kuin 2-vuotias, toinen ei sitäkään. Nyt on kolmas samassa vaiheessa ja käyttäytyy ns. tyypillisesti siten kuin murrosikäisten sanotaan käyttäytyvän, mutta jos minulta kysytään, niin helpompaahan tuommoisen itsestään ja asioistaan jotenkuten itsenäiseti huolehtivan lapsiolennon kanssa on olla kuin pienen lapsen. 

Ap:lle vastaus kysymykseen: ihminen kaipaa hoivaa ja huolenpitoa viimeiseen hengenvetoon asti. Eri asia, saako sitä ja keneltä. 

Se on keino selviytyä uhmisten kanssa tuo vertaaminen murrosikään...tai kömpelö lohdutus, jos joku valittaa rankasta elämänvaiheesta pienten kanssa. "Odotapa vaan, kyllä se siitä vielä pahenee." Pessimismi nyt vaan kuuluu asiaan (pessimistihän ei pety): "Pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot murheet" ja joukko muita lannistavia sananlaskuja valmistavat tulevaan koitokseen.

Mulla on murrosiän ohittanut tyttö, vähän se äyski ja nakkeli niskojaan kuudennella luokalla, nukkui ja myöhästeli kahdeksannella ja siinä se sitten oikeastaan olikin. Ei mitään verrattuna eskariuhmaan. Tuon uskon kyllä, etteivät lapset koskaan kasva äidilleen aikuisiksi, huoli pärjäämisestä tuntuu olevan ikuinen :)

Nyt joudut opiskella uudestaan koko peruskoulun oppimäärän. Luultavasti selviät vielä näistä ekaluokan tehtävistä kunnialla. Ja kontaktimuovin kanssa tappelu sekä wilman.

Miksi monessa ketjussa täälläkin vain lapsia 0-6v pidetään pieninä? Ja siitä isompia isoina. Nyt kun näitä kommenteja lukee alkaa nämä isotkin lapset tuntumaan pieniltä.

Niinpä.

Onhan sen ikäinen iso, ei kuulu enää lastenneuvolaan...

Nosto

Mun lapset menee kutos ja kaksi luokalle. Jännitän huomista koulun alkua. Hoivaa tarvitsevat ja rajoja. Etenkin tarvitsee patistaa ja vaatia. Helpompaa jos teini on innosta piukeena, kun kokeet lähestyy. Saatika et ne sais nukkumaan helpolla.

Väitän, että tähän asti pahin asia oli puolustusvoimien valatilaisuus, jossa lapseni lupasi tarvittaessa kuolla tämän maan puolesta. Joku ekalle luokalle meneminen ei ole mitään siihen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Alakoululaisia tässä perheessä, mutta kyllä, elämä helpotti, kun päiväkoti jäi taakse. Ei sitä hoitajien selittämää draamaa ja vinkunaa, kuinka pusero oli tänäkin aamuna väärinpäin tai valehtelua, että lapsella on kavereita, kun hyvin oli tiedossa, että lapsi itkee yksin nurkassa. Koulussa sentäs rehellistä asiaa, jos jotain asiaa on. Lapsetkin osallistuu enemmän kotona, kun ylpeinä esittelevät osaamistaan. Toki murrosikää odotellessa, mutta tällä hetkellä me eletään meidän perheen parasta aikaa.

Kyllä päiväkodin kyyläys- ja syyllistävä tulkintamentaliteetti on hyvin raskasta ja traumatisoivaa aikaa vanhemmille ja lapselle. Siinä syy lasten käytösongelmiin ja kiusaamiseen?

Kyllä koulu siinä mielessä helptttaa älyttömästi, koska opet vain tuntuvat olevan selväjärkisempiä ja fiksumpia. Eivät ihan täysin aina hekään tosin, mutta enemmän. :) Kyllä kuitenkin tulee uudet huolet ja huolehtimiset, aina koulumatkoista alkaen. Tavallaan se muuttuu vaativammaksi, vaikka se päiväkodin n aiheuttama henkinen paine väheneekin ja lapsia ei tarvitse kädestä ohajta ihan joka asiassa. Silti tulee paljon uusia asioita, joissa vaaditaan hirveän suurta läsnäoloa ja paneutumista, ohjaamista. Vaativaa, uudella tavalla.Huoli kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on murrosikäinen huutaja ja vikisijä. En vaihtaisi alle kouluikäiseen, en ikinä. Kivahan tuo on tuollaisenakin. 

Koulunkäynnin alettua parasta oli se, ettei tarvinut kiirehtiä tarhaan lasta hakemaan. Tietty ongelmia voi tulla, jos lapsi ei viihdy yksin muutamaa tuntia koulun jälkeen, mutta sitä ongelmaa ei ole ollut, hyvin viihtyy keskenään ja joskus kavereiden kanssa.

Töissä ollessa ei tiedä, mistä kaikesta pitäisi olla huolissaan, kun lapset tulevat koulusta ja liikkuvat tuolla ja kotipihoilla. Kotonakin. Kun olin kotona jonkin aikaa, silmäni avautuivat. Se on hirveää. KOulumatkat eivät ole turvallisia. Lapset EIVÄT KÄYTTÄYDY liikenteressä, pihoilla ja kodeissa kuten te vanhemmat luulette! Lapset TARVITSISIVAt sinne kotiin sen aikuisen,. mieluiten myös koulumatkoille ensimmäisinä kouluvuosina!