Paras ikäero lapsille?

Voi kuule, ei niitä lapsia tilaamalla saa. Ekaa tehtiin 5 vuotta, mahtui monta keskenmenoa siihen, toisen yrittäminen aloitettiin hyvin pian, vuoteen ei tärpännyt. sen jälkeen on taas ehtinyt mennä monta kesken. :(

Meillä on lasten ikäero 2v 2kk. Kuopus on nyt 7,5kk ja ainakin tähän asti on mennyt mukavasti. Molemmat hyvin nukkuvia, hyväntuulisia ja terveitä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, ei niitä lapsia tilaamalla saa. Ekaa tehtiin 5 vuotta, mahtui monta keskenmenoa siihen, toisen yrittäminen aloitettiin hyvin pian, vuoteen ei tärpännyt. sen jälkeen on taas ehtinyt mennä monta kesken. :(

Ei tietenkään ja aina on keskenmenoriski olemassa, mutta jos mitenkään pystyisi edes sitä yrittämisajankohtaa määrittämään, meni sitten kesken tai ei. Ei ihan viitsisi alkaa heti synnytyksen jälkeenkään yrittämään sen takia jos vaikka meneekin kauemmin... mutta entä jos ei mene? Sitten on kaksi lasta vuoden ikäerolla, auts.

Minulla on kolme lasta ja tuttavapiirissa hurjasti muksuja. JOS sen saisi itse valita, paras ikäero olisi neljä vuotta. Äiti ja perhe ehtii hyvin toipua, olla töissä (kumpikin) ja isosisarus on jo iso.

Mutta monella ei riitä biologia tuohon, kun puoliso o tavattu myöhään, lapsen saamisessa kestää ja niin edelleen. On tutkittua, että pienet ikäerot aiheuttavat avioeroja ja uupumusta. Kahta tai alle vuotta ei voi mitenkään suositella.

Suosittelenkin, että pyrit johonkin ikäeroon - se tuskin valitettavasti  toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottakaa! Ei saisi olla liian pieni, koska en halua, että esikoinen kärsii kamalasta mustasukkaisuudesta jos olisi itsekin vielä vauva, parisuhde olisi varmasti todella kovilla, kädet olisi töitä täynnä aamusta iltaan, huonosti nukutut yöt kahden ihan pienen kanssa... Mutta ei liian isokaan ikäero kun toiveena olisi, että heistä olisi leikkiseuraa toisilleen ja ne päivittäiset rutiinit ja aikataulut olisi suht samat (samaan kellonaikaan illalla nukkumaan jne). Eli millainen ikäero olisi paras?

Ehdottomasti 3vuotta tai jopa 3.5. Meillä tyttö ja poika. Leikkivät nyt 5 ja 8v edelleen paljon yhdessä. Ei kauheita riitoja kun isompi ymmärtää joustaa sopivasti tilanteen tullen. 5vuotta jo liikaa ikäeroa! Meillä myös tämä ikäero ja elävät ihan eri "elämää" ehkä aikuisena lähentyvät.

Voin sanoa että rankkaa on joka tapauksessa, mutta se miten rankkaa riippuu lapsista ja omasta henkisestä hyvinvoinnista. Jos ensimmäinen lapsi on jo omatoiminen niin helpottaa kummasti mutta sitten tarvitsee kumminkin viihdytystä ja tekemistä päiviinsä mitä ei välttämättä pienempi tarvitsisi.

Meillä poika 1v10kk ja tyttö 7kk. Molemmat nukkuu yönsä kohtalaisesti, isompi syö itse mutta apua tarvitsee.

Tekemisen ei tarvitse olla kovin jännää että molemmat viihtyy. Ongelmana on isomman kiukuttelut kun vauvan pitäisi saada nukkua

Itsestäni pidän huolta vaunulenkeillä, molemmat viihtyy/nukkuu ja minä saan aikaa omille ajatuksilleni.

Parisuhde on koetuksella kun yhteistä aikaa ei juurikaan ole ollut kohta pariin vuoteen, mutta ei ne lapset ole ikuisesti pieniä :)

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa että rankkaa on joka tapauksessa, mutta se miten rankkaa riippuu lapsista ja omasta henkisestä hyvinvoinnista. Jos ensimmäinen lapsi on jo omatoiminen niin helpottaa kummasti mutta sitten tarvitsee kumminkin viihdytystä ja tekemistä päiviinsä mitä ei välttämättä pienempi tarvitsisi.

Meillä poika 1v10kk ja tyttö 7kk. Molemmat nukkuu yönsä kohtalaisesti, isompi syö itse mutta apua tarvitsee.

Tekemisen ei tarvitse olla kovin jännää että molemmat viihtyy. Ongelmana on isomman kiukuttelut kun vauvan pitäisi saada nukkua

Itsestäni pidän huolta vaunulenkeillä, molemmat viihtyy/nukkuu ja minä saan aikaa omille ajatuksilleni.

Parisuhde on koetuksella kun yhteistä aikaa ei juurikaan ole ollut kohta pariin vuoteen, mutta ei ne lapset ole ikuisesti pieniä :)

No ei ole rankkaa joka tapauksessa. Varmasti on jos ikäeroa on alle kolme vuotta niin kuin sinulla.

Meillä ikäeroa on aika tasan 3v ja suht leppoista on ollut. Hyvin leikkivät yhteen, mutta kenenkään ei ole tarvinut kasvaa isoksi liian äkkiä tai uupua taakan alla.

Itse suosittelisin ikäeroksi 3-4v oman kokemuksen perusteella ja lähipiiriä seurattuani.

Aavistuksen säälin aina jos kuulen, että toista lasta pukkaa pienellä ikäerolla, koska olen sen rankkuuden niin monta kertaa nähnyt ja tämä odottaja on siitä vielä autuaan tietämätön.

Meillä ekan ja tokan välissä 1v 5 kk ja nyt tokan ja kolmannen väliin tulee noin 1v 3 kk eli siis eli ekan ja kolmannen ikäero reilusti alle 3v . On ollut meiltä suunniteltu/toivottu tilanne. Asiaan vaikutti kovasti että sekä esikoinen että pikkukakkonen nukkuivat yöt läpi 6vko vanhoista asti. Esikoinen oppi syömään itse ennen kuin nuorempi syntyi. On välillä rankkaa, mutta tykkään että kun vauva-aika alkaa helpottaa se ei ala enää uudelleen. Samoin työelämään ei tule valtavaa lovea. Myös leikkien yhteen sopiminen käy helposti.

Ei varmastikaan mikään yleisesti suositeltava ratkaisu mutta sopii meille.

Sanoisin myös 3-4 vuotta. Isompi ikäero on vanhemmille vieläkin parempi, mutta taas lapsille liian suuri ja leikit ei käy yhtään yhteen. Alle 2 vuotta on tosi rankkaa, mutta palkitsee myöhemmin. Kuitenkin se isompi sisarus on kovilla, kun perheeseen tulee vauva eikä ymmärrys oikein riitä :( Mulla neljä lasta ja kaikista näistä ikäeroista kokemusta ja ainakin meille se noin 3 vuotta oli kaikista paras eikä ollut juurikaan mustasukkaisuutta jne.

Meillä ikäero on neljä vuotta, ei tosin tavoiteltu näin suurta ikäeroa (muutama keskenmeno välissä). Vanhempi ei ollut mustasukkainen vaan innoissaan pienemmästä ja hyvin leikkivät yhdessä ainakin vielä. Isompana koululaisena sitten joskus varmaan kumpikin tulee kuitenkin touhuamaan oman ystäväpiirinsä kanssa.

Meillä 4,5. Toimii tosi hyvin ja leikkivät myös keskenään. Kaksi poikaa kyseessä.

Meillä 1v 10kk. Olen tyytyväinen ikäeroon. Ovat aina leikkineet yhdessä, tietysti myös tappelevat. Ei ole tarvinnut "aloittaa alusta." Todella läheisiä ovat ja oikeasti myös kavereita. En haluaisi isompaa ikäeroa. Jokainen tietysti tekee miten itse haluaa ja tietenkään lapsia ei aina saa kun haluaa. Me saimme kuitenkin molemmat silloin kun halusimme.