Onko se niin, että kun lapsi menee ekalle kaikki raskaimmat

Odota murrosikää. Silloin toivot että ne olisivat vielä pieniä..

No ei ole. Siihen asti on helppoa osuutta.

Tähän asti olet keskittynyt pitämään lastasi lähinnä hengissä. Nyt se todellinen kasvatustyö vasta alkaa ja lapsi tarvitsee kodin turvaa ja hoivaa ennemmän kuin koskaan!

Voi nyt se vasta alkaa :/ voimia <3

Vierailija kirjoitti:

Odota murrosikää. Silloin toivot että ne olisivat vielä pieniä..

Murrosikä onkin jokin peikko, joka auttamatta ahmii lapsiuhreja.  Ei raivoisa teinikapina ole mikään välttämätön osa tervettä kehitystä. 

Hoivaaminen ja hoitaminen raskasta?

Ootahan kun pääset hoivaamaan sydänsuruja kun paras kaveri olikin välitunnilla jonkun muu kanssa.

Ja hoida sitten pyykkihuoltoa kun vaatteiden kulkeminen koulusta kotiin on huithapelin omalla vastuulla.

Monet kerrat haikaillut päiväkotiaikaa... Jo koululaisten kesät on haaste. Ja kaikki se jatkuva koulunkäynnin tuoma työ. Puistatus.

Mä vain koen, että tuon ikäistä pidetään jo hyvin isona, ei pienenä enää. Ja siksi ajattelen, että onko nyt vain elämää ison kanssa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Odota murrosikää. Silloin toivot että ne olisivat vielä pieniä..

Yläkoulu on lapsen elämässä sitä rankinta aikaa, joilloin lapsi eniten vaatii vanhemmilta sitä rajojen asettamista, keskusteluyhteydestä huolehtimista, tukea itsetunnon kehittymiseen, jne.

Virheellisti vanhemmat kuvittelee, että kasvatustyön, hoivan, tuen, turvan, jne voi ulkoistaa koululle, kun se koulu alkaa ja he huokaisevat helpotuksesta, että heidän ei tarvitse enää tehdä mitään.

Mulla kasille menevä ja vitoselle menevä. Ja kyllä aika raskasta on.

Vierailija kirjoitti:

Mä vain koen, että tuon ikäistä pidetään jo hyvin isona, ei pienenä enää. Ja siksi ajattelen, että onko nyt vain elämää ison kanssa. Ap

Lasten kanssa elämä ei ole koskaan ison kanssa elämistä. Omani ovat vielä 18 v ja 19 v pieniä tähän kovien arvojen elämään. Ulkoisesti "annan" heidän elää sitä ison ihminen elämään, ja päästänyt irti,  mutta sisäisesti itken sitä kuinka pieniä he ovat tähän maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kasille menevä ja vitoselle menevä. Ja kyllä aika raskasta on.

Voimia<3 Opettajien mielestä kasiluokka on lasten rankinta ja haastavinta aikaa.

Alakoululaisia tässä perheessä, mutta kyllä, elämä helpotti, kun päiväkoti jäi taakse. Ei sitä hoitajien selittämää draamaa ja vinkunaa, kuinka pusero oli tänäkin aamuna väärinpäin tai valehtelua, että lapsella on kavereita, kun hyvin oli tiedossa, että lapsi itkee yksin nurkassa. Koulussa sentäs rehellistä asiaa, jos jotain asiaa on. Lapsetkin osallistuu enemmän kotona, kun ylpeinä esittelevät osaamistaan. Toki murrosikää odotellessa, mutta tällä hetkellä me eletään meidän perheen parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä vain koen, että tuon ikäistä pidetään jo hyvin isona, ei pienenä enää. Ja siksi ajattelen, että onko nyt vain elämää ison kanssa. Ap

Kuka pitää heitä isoina? Eka ja toka luokkalaisia kohtaa ollaan vielä vähän hellämielisiä siellä koulussa, kun he ovat niin pieniä. Kolmannella heitä aletaan kohtelemaan vähän kovemmalla kädellä, eikä niitä hyymaanoja enää niin helpolla jaeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vain koen, että tuon ikäistä pidetään jo hyvin isona, ei pienenä enää. Ja siksi ajattelen, että onko nyt vain elämää ison kanssa. Ap

Lasten kanssa elämä ei ole koskaan ison kanssa elämistä. Omani ovat vielä 18 v ja 19 v pieniä tähän kovien arvojen elämään. Ulkoisesti "annan" heidän elää sitä ison ihminen elämään, ja päästänyt irti,  mutta sisäisesti itken sitä kuinka pieniä he ovat tähän maailmaan.

Kiitos tästä vastauksesta! Mä kipuilen kovasti tätä kun oma tuntuu nyt niin isolta, olen ahdistunut. Mutta tämä ajatus sai minut ajattelemaan. Ap

Odota kun se murrosikä on ohi ja kirjoitukset ja lapsi muuttaa Barcelonaan ilman rahaa ja työtä 😊 Eikä vastaa puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

hommat on lapsenhoidossa tehty? Tarvitseeko vielä hoivata ja hoitaa?

Oliko kysymyksesi vitsi vai ihan tosissasiko sen esitit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odota murrosikää. Silloin toivot että ne olisivat vielä pieniä..

Murrosikä onkin jokin peikko, joka auttamatta ahmii lapsiuhreja.  Ei raivoisa teinikapina ole mikään välttämätön osa tervettä kehitystä. 

Murrosikä ei välttämättä ole hankalaa, mutta vanhemmille se kipuilu siitä, että lapsi pärjää. Esim. mulla on 16v, joka moottoripyöräilee. Tuottaa enemmän huolta, kun esim. nyt eskariin menevä, tai kasiluokalle menevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odota murrosikää. Silloin toivot että ne olisivat vielä pieniä..

Murrosikä onkin jokin peikko, joka auttamatta ahmii lapsiuhreja.  Ei raivoisa teinikapina ole mikään välttämätön osa tervettä kehitystä. 

Murrosikä ei välttämättä ole hankalaa, mutta vanhemmille se kipuilu siitä, että lapsi pärjää. Esim. mulla on 16v, joka moottoripyöräilee. Tuottaa enemmän huolta, kun esim. nyt eskariin menevä, tai kasiluokalle menevä.

Murrosikä vaatii vanhemmalta paljon aikaa. Ja se teini ei välttis ole aina ystävällinen ja silti häntä pitää jaksaa tukea ja auttaa. Itse en kyllä anna mopoa tai mopoautoa hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Odota kun se murrosikä on ohi ja kirjoitukset ja lapsi muuttaa Barcelonaan ilman rahaa ja työtä 😊 Eikä vastaa puhelimeen.

Olen 40v. ja äitini vetää edelleen ympäri korvia, jos en vastaa puhelmineen :D Halaa ja silittää poskea edelleen kun tavataan. Me lapset ollaan aina pieniä meidän vanhemmille.