En tykkää ihmisistä
Tai tykkäisin, jos löytyisi joku jalat maassa oleva, kiltti, ei juoruakka /juoru-ukko ja jonka kanssa synkkaisi. Tuntuu siltä, että kaikki ihmiset vaan jauhaa paskaa. He ovat niitä normaaleja ihmisiä. Sitten on vielä kaikki sekopäät ja sairaat ihmiset tässä maailmassa. Varmaan oikeasti nautin yhden ihmisen seurasta per miljoona. Miksi eivät ihmiset vaan voi olla kivoja ja vähemmän katkeria ja vähemmän pahansuopaisia? Miksi ihmiskunta on niin täynnä paskaa, että minun on pakko kiroilla? Miksi juuri minä välitän, kun kukaan muukaan ei? Miksi mielestäni katkeruus ja juoruilu ovat niin pahoja asioita? Kai ajatusmaailmassani nuo asiat vain edustavat pahuutta itsessään.
Sitten inhottaa käydä kaupassa, kun tiedän, että pahatkin ihmiset käyvät kaupassa. En halua olla lähellä pahoja ihmisiä. Kukaan ei ole todistanut minulle, kaikki ovat osoittaneet minulle päinvastoin.
Kommentit (7)
Mäkin inhoan ihmisiä. Ei siinä mitään, saan varmaan kohta jo eläkepäätöksen ja sit voin elää just niin kuin haluan yksin jossain piilopirtissä olematta missään yhteydessä keneenkään.
Voihan se noinkin olla. Itse olen varmaan sitten muiden kirjoissa paha ihminen. Minä en tosiaan tykkää kenestäkään, ja lähinnä vituttaa osua samaan tilaan kenenkään kanssa. Kauppareissut ovat sattuneesta syystä silkkaa helvettiä. Onneksi impulssikontrollini on melko hyvä.
Hyi mitä tyyppejä olette. Minkälaisia vanhempanne ovat ja miten teidät on kasvatettu kun noin outoja olette? Minä tykkään ihmisistä ja pärjään hyvin kaikkien kanssa. Olen asunut Suomessa ja ulkomaillakin muutamia vuosia ja aina löydän ystäviä helposti, niin nuorista, itseni ikäisistä kuin senioreistakin. En pelkää ihmisiä.
Minulle muut ihmiset ovat vain hyönteisiä. Niitä voi läpsiä, jos ne tulevat liian lähelle, mutta muuten niistä ei tarvitse välittää tai edes kiinnittää huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Hyi mitä tyyppejä olette. Minkälaisia vanhempanne ovat ja miten teidät on kasvatettu kun noin outoja olette? Minä tykkään ihmisistä ja pärjään hyvin kaikkien kanssa. Olen asunut Suomessa ja ulkomaillakin muutamia vuosia ja aina löydän ystäviä helposti, niin nuorista, itseni ikäisistä kuin senioreistakin. En pelkää ihmisiä.
Saan ystäviä helposti, mutta en HALUA olla sellaisen ihmisen kaveri, joka juoruilee tai on katkera tms. Se siinä mättää. Se, että mikään ei voi olla tasavertaista vaan aina pitää löytyä jotain, millä laittaa toista alemmas.
Kukaan ei ole todistanut minulle, että ihmiset voivat myös olla hyviä. * Paitsi minä itse, ja tämä nyt kuulostaa ehkä narsistiselta, tai ei sen ehkä pitäisi kuulostaa. En tiedä ymmärrättekö.