Lue keskustelun säännöt.
Taas yksi kaveri raskaana - kateellinen
09.08.2016 |
Taas yksi tuttuni on raskaana. Näitä raskauksia ja lapsia on nyt muutaman vuoden aikana tullut jo niin paljon, että taidan olla tuttavapiirissäni kohta ainut jolla ei ole lasta.
Olen toki onnellinen kaikkien puolesta, mutta olen ilmeisesti myös kateellinen. Vaikka en oikeasti edes tiedä haluanko lasta vai en.
En tiedä olenko kateellinen siitä raskaudesta ja sen myötä saatavasta huomiosta vai siitä tulevasta lapsesta. En tiedä.
Inhottava olo. Pitäisikö "hankkia" se lapsi? Vai mitä jos se ei sittenkään ole sitä mitä haluan?
Olen vain kateellinen. Vaikka nautin omasta elämästäni kun on mahdollisuus matkustaa, lepuuttaa rankan työpäivän jälkeen ja tehdä spontaaneja juttuja..
Kommentit (9)
Samat tuntemukset ja samassa tilanteessa kuin ap:lla.
Tottakai olen onnellinen, mutta sen vilpittömän onnen tunteen jälkeen minua ainakin lähinnä vituttaa, kun kaikki muut lisääntyy. Sitten tekee mieli olla vähemmän yhteydessä. Ei jaksa kuunnella niitä juttuja vauvoista ja omista lapsista. Enkä oikeastaan edes tiedä, haluanko lapsia, koska olen todennäköisesti huono vanhempi. Elämä on okei näin. Ainakin itselle varmaan helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se kateus ilmene kuin omana huonona fiiliksenä. Kyselen paljon kavereiden raskauksista ja mielelläni leikittelen ja otan syliin yms. niitä lapsia.
Oma fiilis välillä vähän painuksissa, ja juurikin sellaisen kaverin tapaamisen jälkeen joka on raskaana. Ehkä vähän myös välttelen näitä kavereita, mutta en sitä nyt niin kauheasti voi tehdä, koska saan siinä tapauksessa olla ihan vain ilman kavereita, koska olen lähes ainoa joka ei ole/ole ollut raskaana.
ap
Eihän se ois sit sitä, että kun he ovat todennäköisesti aika silminnähden onnellisen oloisia ja uuden edessä, etenevät elämässään. Jos oletkin kateellinen jostain muusta kuin niistä lapsista. ...Kunhan heitin
Päätä, onko lapsi se mitä haluat. Itse päätin/ päätimme että ei ole, jonka jälkeen tuollaiset tuntemukset kokolailla jäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä masennuin siskoni saatua esikoistyttönsä. Oma elämä tuntui niin tyhjältä kun vertasin hänen vauvakuplaansa. En ollut kateellinen vauvasta vaan ehkä enemmän kaipasin itsellenikin jotakin vastaavaa onnentunnetta. Siskolla on jo toinenkin lapsi ja se ei enää aiheuttanut samaa. Ja mulla ei ole omia lapsia eikä tulekaan, vaan elämässäni on muuta sisältöä nykyään. Ei tarvii kadehtia :)
Vierailija kirjoitti:
Mä masennuin siskoni saatua esikoistyttönsä. Oma elämä tuntui niin tyhjältä kun vertasin hänen vauvakuplaansa. En ollut kateellinen vauvasta vaan ehkä enemmän kaipasin itsellenikin jotakin vastaavaa onnentunnetta. Siskolla on jo toinenkin lapsi ja se ei enää aiheuttanut samaa. Ja mulla ei ole omia lapsia eikä tulekaan, vaan elämässäni on muuta sisältöä nykyään. Ei tarvii kadehtia :)
Tarkennan siis että toisen lapsen syntymä.ei enää aiheuttanut vastaavia filiksiä kuin esikoisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän niin hyvin mitä tarkoitat. Haluan lapsia kovasti, mutta vielä ei ole sen aika, valitettavasti. Silti jo ihan jonkun tuntemattomankin henkilön paljastus raskaudesta IG:ssä tai blogissa aiheuttaa sellaista kateuden kuplintaa, saati sitten kun isoveljeni sai tyttöystävänsä kanssa lapsen... En ole katellinen pelkästään siitä vauvasta (siitäkin!), vaan siitä onnen ja merkityksellisyyden tunteesta ja uusista kokemuksista.
Miten se kateus ilmenee?
Sanot, että nautit siitä mitä sinulla on. Mutta toisaalta haluaisit sitä, mitä näillä kateuden kohteilla on?
Kateutta ei mielestäni ole se, että haluaa mitä muilla on. Puhdasverinen kateus on sitä, että haluaa heiltä jotain pois.