Lue keskustelun säännöt.
Onnistuuko avoimen liiton muuttaminen uskolliseksi ja kahden keskeiseksi ikinä???
09.08.2016 |
Olen 11. vuotta avoimessa liitossa. Aikoinaan 19-vuotiaana olin todella ihanan pojan kanssa seurustelusuhteessa, ja menin juhliessani vahingossa pettämään. Ero tuli. Sain itse mietittyä asian niin, että yksiavioisuus ei vain sovi minulle. Miksi muuten olisin niin auliisti lähtenyt pettämään ihmistä, jota rakastin. Jossain vaiheessa tapasin miehen, jonka mielestä kukaan ei ole luonnostaan yksiavioinen, ja kulttuurihistoria on pakottanut ihmisen taipumaan siihen suhdemuotoon. Nyt yli 10 vuotta ja kaksi lasta myöhemmin en ole päässyt mustasukkaisuuden tunteista eroon. Nuorempana en ollut kovin mustasukkainen, mutta lasten saannin jälkeen en ole itse niin paljon edes kiinnostunut seksistä muiden kuin oman mieheni kanssa. Ja kun itse haluaisin palata ihan yksinkertaiseen parisuhteeseen ja mies taas ei usko siihen, onnistuuko se koskaan? Tänä vuonna mies on ihan minun toiveestani jättänyt "seuranhaut", mutta nyt kesällä oli yksi kesätapahtumassa tavattu nainen, jonka kanssa hän kävi pari kertaa treffeillä. Huomasin, että minua ärsytti hehku, joka ei tule minun kanssani vietettynä aikana esiin. Mies väitti, että minua taitaa harmittaa se, ettei itselläni ole ollut tänä vuonna mitään kunnollista sutinaa, mutta ei se kyllä siitä johdu.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Tostakin huomaa, että miehesi väitteessä ei ole perää. Eli siinä, että vain kulttuurihistorian takia ihmiset yrittää olla vain yhden kanssa. Jos näin olisi, ei sullakaan olis nyt huono olo. Eikä kukaan eroaisi uskottomuuden takia.
Avoimessa suhteessa on kyse ihan muusta kuin pettämisestä. Etkö tajua eroa, että salaa käy vieraissa tai että molempien suostumuksella on sovittu puolisoiden voivan nauttia myös muista ihmisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tostakin huomaa, että miehesi väitteessä ei ole perää. Eli siinä, että vain kulttuurihistorian takia ihmiset yrittää olla vain yhden kanssa. Jos näin olisi, ei sullakaan olis nyt huono olo. Eikä kukaan eroaisi uskottomuuden takia.
Avoimessa suhteessa on kyse ihan muusta kuin pettämisestä. Etkö tajua eroa, että salaa käy vieraissa tai että molempien suostumuksella on sovittu puolisoiden voivan nauttia myös muista ihmisistä?
No miksi se silti tuntuu pahalta? Niinpä. Se ei ole ihmisen luonto. Se ei silloin tuntuis pahalta, varsinkaan kun siitä on sovittu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tostakin huomaa, että miehesi väitteessä ei ole perää. Eli siinä, että vain kulttuurihistorian takia ihmiset yrittää olla vain yhden kanssa. Jos näin olisi, ei sullakaan olis nyt huono olo. Eikä kukaan eroaisi uskottomuuden takia.
Avoimessa suhteessa on kyse ihan muusta kuin pettämisestä. Etkö tajua eroa, että salaa käy vieraissa tai että molempien suostumuksella on sovittu puolisoiden voivan nauttia myös muista ihmisistä?
Jos se alkaa jossain elämänvaiheessa tuntua pahalta, sitten se aika ei liene sopiva avoimelle suhteelle? Esimerkiksi lasten ollessa pieniä on luontevaa, että luontoäiti haluaisi varmistaa perheen pysyvyyden. Tuntemistani polyamoristeista en tiedä kenenkään uskovan, että yhden kumppanin kanssa oleminen olisi parempi vaihtoehto.
No miksi se silti tuntuu pahalta? Niinpä. Se ei ole ihmisen luonto. Se ei silloin tuntuis pahalta, varsinkaan kun siitä on sovittu
Raamattu on totta. Uskokaa jo. Siellä sanotaan ihan selvästi mikä on ihmiselle hyvästä ja mikä on ihmiselle pahasta. Se mitä kukakin tulkkaa asioista ja miten päin, on se, missä kohtaa ihmisen kehityskaari kulkee sillä hetkellä. Jos paha olo kerran jo on, silloin on tehnyt jotain, mikä ei ole itselle hyvästä. Ei kukaan voi toista (tässä tapauksessa miehen käytöstä) muuttaa, mutta omaa mielipidettä itsestään voi. Ihmiselle on luontaista kasvaa ja kokea erilaisia tunteita, eikä kukaan voi päättää olla tietynlainen koko loppuelämäänsä. Se vaan ei mene niin, koska kaikki kasvaa ja kehittyy ja muuttuu kokoajan, itse ja ympäristö. Anna ap lupa itsellesi myöntyä elämän jatkumoon, etsi uusi mies tai ystäviä, jotka tukevat uutta minääsi, sillä sinä olet tulossa nyt siksi ihmiseksi joka olet ollut aina, mutta jota et ole vielä tuntenut aiemmin itsessäsi tai tunnistanut muissa. Onnea ja menestystä matkallesi.
Vedät aikamoiset johtopäätökset sen perusteella mitä teit 19-vuotiaana. Tiedätkö että ihminen voi oppia mokistaan, kehittyä ja kypsyä vuosien mittaan. Nyt sinunkin olisi aika irrottaa teiniminästäsi ja oikeasti etsiä se mitä olet ja pitää siitä kiinni. Se voi tarkoittaa irtipäästämistä miehestä jonka kanssa on paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, suhteet eivät ole vain sopimuksia vaikka joku haluaisi niin ajatella.
Appeni oli ollut nuorena melkoinen häntäheikki. Salasuhteita ja pari lastakin vaimon selän takana. Sitten vaimo sai tarpeekseen ja otti eron. Yllättäen ikä on tehnyt tehtävänsä. Nykyisin elää kiltisti avovaimonsa kanssa. Appeni avovaimo on kertonut, että kun he tapasivat, sopivat puolin ja toisin vapaasta menemisestä. Hiljalleen ne muut sutinat sitten jäi. Uskon, että nuorempana hormonitoimintakin ajaa ihmisiä seksin perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on pienet lapset, kyllä niiden takia kannattaa venyttää omaa pinnaa. Kun menee perustamaan perheen, ei pitäisi joka hetki miettiä, mitä minä haluan. Jos molemmille puolisoille oli selvää, millä ehdoilla suhteeseen lähdettiin, ainakin tiesi, mitä sai. Mä en vaan ymmärrä, miksi aina eroa ollaan ehdottamassa. Täydellistä puolisoa tai suhdetta ei ole pitkässä juoksussa.
Tostakin huomaa, että miehesi väitteessä ei ole perää. Eli siinä, että vain kulttuurihistorian takia ihmiset yrittää olla vain yhden kanssa. Jos näin olisi, ei sullakaan olis nyt huono olo. Eikä kukaan eroaisi uskottomuuden takia.