Poika lähti metsästämään Pokemoneja, eikä löytänyt yhtään. Nyt itkee yksin...

Siis provohan tämä oli. Poika on yliopistoikäinen?

Jos on totta, niin hänelle sattui jotain siellä metsässä, päällekarkausyritys tms.

Paista lettuja tai pannaria nyt ensiavuksi ja käykää huomenna opettelemassa yhessä se pokemonjuttu..=) Poika oppii, äiti oppii ja siinä on yhteinen harrastus=)

Itkee yksin huoneessaan -provoilija iski taas. kohta hän ilmoittaa, ettei ole ennen kirjoittanut tänne. 

Vierailija kirjoitti:

huoneesaa. En osaa autta, koska en ymmärrä pelistä mitään. Hoki kotiin tullessaan hysteerisenä, että ei löytynyt niitä mistään. Nyt ei suostu avaamaan ovea. Mitä voin tehdä?

Joojoo, mut hei, jos niitä pokemoneja tosiaan ei oo siellä Porvoossa ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. En jouda kirjoittamaan enempää, koska poika huutaa nyt hysteerisenä ja pitää mennä katsomaan, jos voin tehdä jotakin. Ja pojan pitäisi mennä kohta yliopistoon ilmoittautumaan, ettei menetä opiskelupaikkaansa. Mutta on vielä muutama päivä aikaa kuitenkin siihen.

Ap

Varsin ikävä trolli, kun niin kovin paneuduin kirjoittamaan ohjeetkin ja kaikki :(

Ohis kiitos ohjeista. Tyttäreni pelaa, nyt itselleni tarkentui mistä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Huomenna uusi yritys. Ja varmista että ymmärrät trollailun perusidean.

Kommentti muokattu oikeanlaiseksi. Aloituksessa liikaa yritystä, oikeinko ITKEE eikä suostu avaamaan jotain vitun ovea jonkun helvetin pelin takia :'D Yhtään ei mene överiksi taas.

Siis edelliseen, että ITKEE hysteerisenä :DDD Yhtään ei överiä, ei :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. En jouda kirjoittamaan enempää, koska poika huutaa nyt hysteerisenä ja pitää mennä katsomaan, jos voin tehdä jotakin. Ja pojan pitäisi mennä kohta yliopistoon ilmoittautumaan, ettei menetä opiskelupaikkaansa. Mutta on vielä muutama päivä aikaa kuitenkin siihen.

Ap

Varsin ikävä trolli, kun niin kovin paneuduin kirjoittamaan ohjeetkin ja kaikki :(

Kuule, ei mennyt hukkaan. Minulle siitä oli iloa, nyt sain sinun ohjeistasi tolkun. Lasten puheet ja sanasto menee ohi korkeelta ja kovaa, joten kiitos sinulle! Nyt uskaltaudun itsekin lataamaan ja seikkailemaan :-)

Jee, ei tartte mun olla enää trollu-ap:n kaltainen fortuna-tikkataulu-kansalainen :-D

Löytääkö pokemoonin lankapuhelimella,mulla on kerman värinen Ericson.

Vierailija kirjoitti:

Itkee yksin huoneessaan -provoilija iski taas. kohta hän ilmoittaa, ettei ole ennen kirjoittanut tänne. 

Luuletko sä ihan oikeasti, että tänne kirjoittaa yksi provoilija? Tämä on yksi Suomen suosituimmista, ellei suosituin, keskustelupalsta.

No nyt poika on rauhoittunut, kun keitin lämmintä kaakaota. Nukkuu nyt huoneessaan. Sovimme, että huomenna menemme yhdessä katsomaan niitä Pokemoneja, hänellä kun ei ole ketään kaveraita. Poika on niin hirvittävän herkkä, mutta hyvä poika se ollut minulle ja meillä on ollut hyvä elämä yhdessä. Yksinhuoltajana olen yrittänyt viedä häntä eteenpäin, vaikka on tiukkaa ollut koko ajan. Rahaa meillä ei ole koskaan ollut, mutta rakkautta sitäkin enemmän. Ja yhdessä siis ollaan aina selvitty. Ja nyt kun poika pääsi opiskelemaankin haluamaansa alaa, tulevaisuus näyttäisi olevan valoisa ainakin näillä näkymin. Mutta kun poika niin helposti aina pettyy, niin on se ikuinen huoli, miten saisi vähän kovuutta luonteeseensa. Poika ei halua koskaan pahaa kenellekään, ja sen takia häntä isommat aina kiusasivat koulussa. Kerrankin pienenä poikana itki kaksi päivää, kun astui vahingossa muurahaisen päälle. Mutta nyt poika on kasvanut komeaksi mieheksi ja uskon, että löytää vielä kumppaninkin, kun pääsee yliopistomaailman, olipa sitten poika tai tyttöystävä Kaikki kelpaa minulle, kunhan poika vaan tulee onnelliseksi :)

Vierailija kirjoitti:

No nyt poika on rauhoittunut, kun keitin lämmintä kaakaota. Nukkuu nyt huoneessaan. Sovimme, että huomenna menemme yhdessä katsomaan niitä Pokemoneja, hänellä kun ei ole ketään kaveraita. Poika on niin hirvittävän herkkä, mutta hyvä poika se ollut minulle ja meillä on ollut hyvä elämä yhdessä. Yksinhuoltajana olen yrittänyt viedä häntä eteenpäin, vaikka on tiukkaa ollut koko ajan. Rahaa meillä ei ole koskaan ollut, mutta rakkautta sitäkin enemmän. Ja yhdessä siis ollaan aina selvitty. Ja nyt kun poika pääsi opiskelemaankin haluamaansa alaa, tulevaisuus näyttäisi olevan valoisa ainakin näillä näkymin. Mutta kun poika niin helposti aina pettyy, niin on se ikuinen huoli, miten saisi vähän kovuutta luonteeseensa. Poika ei halua koskaan pahaa kenellekään, ja sen takia häntä isommat aina kiusasivat koulussa. Kerrankin pienenä poikana itki kaksi päivää, kun astui vahingossa muurahaisen päälle. Mutta nyt poika on kasvanut komeaksi mieheksi ja uskon, että löytää vielä kumppaninkin, kun pääsee yliopistomaailman, olipa sitten poika tai tyttöystävä Kaikki kelpaa minulle, kunhan poika vaan tulee onnelliseksi :)

Melko törkeä kirjoitus. Mitäpä jos joskus saat oikeasti lapsen ja hänellä onkin jokin kehitysvamma? Muista että metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. 

Itse kävelin tänä iltana 3 km Helsingissä eikä vastaan tullut yhtä ainutta pokemonia. Muuten peli toimi ja munat kuoriutuivat yms. Liekö jotain ongelmaa pelissä taas vaihteeksi.