Sosiaalisten tilanteiden pelko
Kokemuksia ja keinoja selviytyä tämän vaivan kanssa kaipailen, kiitos!
Kommentit (8)
Kognitiivinen psykoterapia. Hakeudu terveyskeskukseen ja koita saada lähete kelan tukemaan psykoterapiaan. Voin myös suositella kirjaa nimeltä Mielekkäästi irti ahdistuksesta, on auttanut minulla ahdistukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon (perustuu mindfulnessiin) mutta pitää jaksaa tehdä kirjan harjoituksia säännöllisesti.
Välttelen tilanteita, joissa voi joutua "tuomituksi" tai tehdä jotain väärin, kun ei tunne etikettiä.
Helppoa on käydä kaupassa, sosiaalisesti kömpelönäkin osaan sanoa moi ja kiitos.
Vaikeaa on yrittää hankkia kavereita, koska en edes tiedä, miten "ollaan kavereita". Miten se poikkeaa siitä, jos muuten vain ollaan hyvissä väleissä ilman tuollaista "sitoumusta"? En edes yritä hankkia kavereita. Näin säästyn stressiltä, jännitykseltä ja ahdistukselta, jonka se kaikki yrittäminen, itsensä todistaminen ja normaalin esittäminen tuo mukanaan.
En käy kuntouttavassa työtoiminnassa ruokailemassa samassa tilassa kuin muut, koska ei ole valmista kaavaa. Kukaan ei tajua, että minulle pitää erikseen selittää kaikki, enkä viitsi kysyä jotain niin typerää.
Tälläiset "vinkit"...
Useimmiten ehdotetaan vain väkisillä tekemään sosiaalisia asioita, esiintymään, menemään ihmisten ilmoille jne. Ei auta, olisi luultavasti tähän ikään mennessä jo auttanut. Sen verran vaiva on iän myötä hellittänyt, että pystyn olemaan ihmisten ilmoilla, vaikken välttämättä juttelekaan kenellekään. Samoin puhelimen voi pitää äänellisenä ja oikein päin pöydällä. Satunnaisesti vielä ahdistaa sähköpostin tarkistaminen, mutta ei enää mene kahta viikkoa siihen, että pystyy sivusilmällä tarkistamaan saapuneet-kansion.
Juhliin en edelleenkään mene, enkä viihdy kovin kauaa tilanteissa, missä on paljon ihmisiä.
Joo, saa nauraa. Mutta on tämä vain aika rajoittavaa.
Ainoa vastaus minulla oli kymmenen vuoden lääkekokeilujen jälkeen Rivatril.
Ei tähän auta mikään. Sain pari vuotta sitten "tulta päin"-kohtauksen ja aioin parantua omin voimin. Kävin väkisellä illavietoissa, jopa baarissa, vaihdoin työpaikkani aspa-työhön, etsin seurustelukumppanin.
EN suosittele kellekään! Yhtäkkiä tuli ihan täysi kivimuuri vastaan, sain hillittömiä paniikkikohtauksia, meinasin muumioitua kotiini. Pahin jakso joka minulla on ollut koko mt-sairauksien historian. Menin ihan sekaisin :/ en pysty vieläkään mihinkään ja pelot yms. voimistui, näen painajaisia baareista, kassalla olemisesta yms. Lisäksi illanvietoissa aloin käyttää vähän alkoholia joka sittemmin on ryöpsähtänyt sekin käsiin... Voi hele.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa vastaus minulla oli kymmenen vuoden lääkekokeilujen jälkeen Rivatril.
Sama. Sain tähän lopulta pari vuotta sitten yksityiseltä psykiatrilta reseptin .noita bentsojahan monet nykyään pelkää määrätä, ja yritetään tarjota beetasalpaajia tai masennuslääkkeitä, joista itselleni ei ollut mitään apua. Beetasalpaajat ei vieneet pelkoa ollenkaan, ja masennuslääkkeet vain aiheuttivat kamalat sivuvaikutukset, ilman apua.
Rivatril-reseptistä alkoi mulla uusi elämä. Se rauhoittaa sopivasti sen verran, että uskallan toimia sosiaalisissa tilanteissa, mutta ei tee tokkuraiseksi eikä uneliaaksi. Lisäksi kun kyseessä on pitkän puoliintumisajan lääke, se vaikuttaa pienelläkin annoksella koko vuorokauden. Itselleni riittää psykiatrin "lasten rivatriliksi" tarkoitettu pienin tabletti että saan riittävän avun. Joskus kun olin huolissani bentson pitkäaikaiskäytöstä, lääkäri totesi että tätä käytetään myös epilepsialääkkeenä, jopa koko loppuelämä, ilman ongelmia. Oman elämäni Rivatril on ainakin pelastanut. Olen taas töissäkin kun välillä en pystynyt sosiaalisten tilanteiden ahdistuksen takia.
Mulla auttaa lääkitys jonkin verran. Eihän se sitä (pelkoa) kokonaan pois vie, mutta mielummin syön lääkkeitä kun olen ilman.