Lue keskustelun säännöt.
Narsistinen äiti. Katkaisenko välit, kun pääsen muuttamaan pois?
08.08.2016 |
Olen 17v tyttö, vanhemmat eronneet, asun äidin ja pikkuveljen kanssa.
Ongelma on, että äitini on selkeästi narsisti. Levittelee omasta tyttärestään valheita, kutsuu minua esim läskiksi huoraksi (olen normaalipainoinen ja seurustellut saman pojan kanssa kohta 2v, jos niillä on väliä), mutta pitää kulissia yllä sukulaisille ja tutuille ja on heidän mielestään unelmaäiti, minä sen sijaan heistä kauhea ongelmateini. Minä kitisen kuulemma aina turhasta ja hänen kokemuksensa ovat aina paljon rankempia ja arvokkaampia.
Äitini osaa kuitenkin olla minullekin tosi kiva, mutta aina saa pelätä milloin hän muuttuu täydeksi kusipääksi.
Pääsisin muuttamaan pois puolen vuoden päästä, kun täytän 18 (isä lupasi auttaa taloudellisesti, mutta en voi muuttaa isälle nyt, asuu tosi kaukana). Pitäisikö suoraan katkaista täydellisesti välit narsistiäitiin?
Kommentit (11)
Suosittelen.
Yritä tehdä elämästäsi mahdollisimman itsenäistä, jotta äitisi ei voi sitoa sinua itseensä taloudellisiin syihin vedoten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hyvältä kuulosta. Pois heti kun mahdollista. Hommaa elämääsi ihmisiä, joihin luotat. Etkö voisi muuttaa poikaystävän kanssa yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvältä kuulosta. Pois heti kun mahdollista. Hommaa elämääsi ihmisiä, joihin luotat. Etkö voisi muuttaa poikaystävän kanssa yhteen?
Olemme suunnitelleet yhteenmuuttoa, mutta se ei onnistu vielä kun olemme molemmat alaikäisiä. Mahdollisimman pian pois kun täytän 18, poikaystävän kanssa mieluiten samaan kämppään sitten.
Ap
aika karua katkaista välit täydellisesti.. mutta kannattaa tosiaan ottaa etäisyyttä ja muuttaa heti pois kun vaan pystyt. ja voihan olla että kun itsenäistyt ja muutat pois kotoa niin äitisikin käytös sua kohtaan voi muuttua, mulla kävi niin (oma äitini myös tosi vaikee ihminen..)
Voithan halutessasi säilyttää äitiisi sellaiset "viileähkön ystävälliset" ja muodolliset välit, mutta se edellyttää tosiaan että äitisi pysyy riittävän etäällä etkä ole hänestä esim. Taloudellisesti riippuvainen millään tavalla. Joskus välit paranevat kun tulee etäisyyttä. Tuollaisen ihmisen kanssa voi toisaalta kuitenkin olla jatkossakin olla mahdotonta olla väleissä, varmaan kannattaa ajan kanssa punnita mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti kun voit, etkä sano yhteystietoja hänelle. Ole onnellinen sinulla on järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvältä kuulosta. Pois heti kun mahdollista. Hommaa elämääsi ihmisiä, joihin luotat. Etkö voisi muuttaa poikaystävän kanssa yhteen?
Olemme suunnitelleet yhteenmuuttoa, mutta se ei onnistu vielä kun olemme molemmat alaikäisiä. Mahdollisimman pian pois kun täytän 18, poikaystävän kanssa mieluiten samaan kämppään sitten.
Ap
Ja toisen narsistin syliin. Ei kannata. Rupea täysin itsenäiseksi koska 18-vuotiaana se on täysin mahdollista. Pidä äiti elämässä suunnilleen hyvänpäivän-tuttuna että näet sisarustasi. Eli kohteliaasti moikkaatte, puhutte säästä jne. Kun äiti alkaa haukkumaan niin luuri kiinni tai kävelet pois. Ensi kerralla taas kohteliaasti kuin vieraan ihmisen kanssa. Näin minä toimin oman äitini kanssa ja en oikeastaan ikinä ole kaksin hänen kanssaan koska sukujuhlissa hän esittää maailman parasta äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaise vaan. Narsisti ei paranna tapojaan.
Kuulostaa todella tutulta! Oma äitini myös nujersi minua henkisesti vuosia kun asuin kotona, polki itsetuntoni täysin nollaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli juuri pahimmillaan tuossa vaiheessa kun oma elämäni nuorena naisena oli aluillaan. Olin kuulema itsekäs, paha, ilkeä, yksi pahimpia asioita mitä sanoi oli että "Näin tänään tytön jonka olisin toivonut olevan oma tyttäreni". Ja minä siis olin "kunnon tyttö", pelkkiä kiitettäviä koulusta, autoin kotitöissä, kävin koulun ohella töissä ja ansaitsin omat rahani, en juonut alkoholia, tupakoinut, näpistellyt tms. Sinun äitisi tavoin myös hän puhui minusta pahaa ystävilleen (niin pimeää!!!). Uskoin kuitenkin äitiäni, olihan hän sentään äitini ja todella pitkään ajattelin olevani kaikin tavoin huono ihminen. Kahdelle veljelleni hän on ollut paljon "normaalimpi".
Aika ja etäisyyden ottaminen on auttanut. Mitä vähemmän olen äitini kanssa tekemisissä ja mitä vähemmän kerron asioistani hänelle, sitä parempi. Viileän ystävälliset välit kuten joku yllä ehdotti, täysin en ole välejä katkaissut. Nyt kun olen itse äiti, tajuan vielä paremmin että oma äitini on oikeasti sairas. Yritän ymmärtää syitä hänen käytöksensä taustalla (vaikea lapsuus, avioero) mutta ei niilläkään aikuinen ihminen voi oikeuttaa mitä tahansa käytöstä vieläpä omaa lastaan kohtaan. Hän on ennen kaikkea katkeroitunut ja nykyään jopa oikeasti säälin häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin vain panee miettimään, että ehkä totuus on taas jossain puolessa välissä eikä ihan niin mustavalkoista kuin aloittajan teksti antaa ymmärtää.
Kyllä katkaiset. Tuosta akasta ei kuulosta olevan mitään iloa sun elämään, jos aina pitää pelätä.