Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään muulla ikävä ex-appivanhempia?
07.08.2016 |
Tapasin lapseni isän parikymppisenä ja koska omat vanhempani eivät olleet tavoitettavissa, vietimme joulut exäni lapsuudenkodissa. Vierailimme siellä muutenkin usein. Anoppi oli aika suorapuheinen, mutta hyväntahtoinen. Ilmapiiri oli kuitenkin aina avoin ja anoppi oli tosi sydämellinen ja lapsirakas, sellainen kodinhengetär joka piti perheestään ja pojistaan huolta. Appiukko oli taas sympaattinen ja mukava, ahkera työmies joka puuhaili kotona. Kun saimma perheenlisäystä, oli se appivanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi ja kohtelu oli sen mukaista. :) Vaari tykkäsi lapsesta ja he puuhailivat paljon. Mummo taas oli aktiivisesti mukana lapsen elämässä ja auttoi aina kun voi. Asuivat toki toisella paikkakunnalla mutta välimatkaan nähden olivat läsnä paljon.
Paha vaan, että ex-mies ei ollut ihan yhtä ihana ja lukuisten pettämisten jälkeen (oltiin tosi nuoria) annoin periksi ja erottiin. Välit appivanhempiin säilyivät, koska olivat lapseni ainoa mummo ja vaari.
Tapasin uuden miehen kun lapsi oli 4v eikä lapsi muista aikaa ennen miestä. Miehen vanhemmat taas ovat ihan toista maata. Ne käyttää päihteitä paljon ja heidän perheessään asioista ei puhuta, lähinnä säästä jauhetaan. Lapsi ei ole tykännyt koskaan olla siellä, koska miehen vanhemmat ovat niin jäykkiä. Ei halailuja tai mitään tunteiden osoittamista, mutta kännissä sitten ollaan niiiin tunteikkaita, että. Appivanhemmat suhtautuvat minuun kuten onnenonkijaan ja kyyti on kylmää, vaikka olen meistä se kouluttautuneempi ja tulisin toimeen ihan hyvin ilman miestäkin.
Nyt kun erosta exän kanssa on aikaa jo 10 vuotta, on tullut järjetön ikävä ex-appivanhempia ja tunnen surua siitä, että nykyinen anoppini on niin etäinen ja appiukko keskittyy lähinnä kaljan kittaamiseen. Joulut ollaan oman perheen kanssa, koska en hyväksy mitään kossupulloa joulupöydässä ja mieheni isä etenkin ryyppää aamusta asti. Sanomattakin selvää, että nyt kun lapsi on iso häntä ei enää mieheni vanhempien luo saa menemään, ahdistaa kuulema, ja niin minuakin.
Soittelen usein lapseni mummon kanssa ja käydään siellä joskus kylässäkin, lapsi yksin toki useamminkin. On selvää, että toki lapsen mummon pitääkin olla läheisempi kun mummopuoli, mutta ex-anoppi kuitenkin kyselee aina myös mun siskon lasten kuulumiset ja mitä kuuluu mun äidille tai mummolle. Nykyinen anoppi ei kysy koskaan mitään, jauhaa aina fiksusta pojastaan ja kailottaa miten ihana mies mulla on, ei huomioi minua tai lasta edes kysymällä kuulumisia.
Mulla on ikävä ex-appivanhempien kanssa vietettyä aikaa.. Kaikesta voi puhua ja yhdessä juoruiltiinkin paljon, sellaistan naisten välistä juttua. Ei ikinä kilpailua mistään. Joskus mä mietin, että olisinpa antanut anteeksi ne pettämiset kun mies pyysi ja jäänyt selvittämään kaiken. Ex kuitenkin puhui asioista ja välit olivat suorat, nykyinen mies on omaksunut omien vanhempiensa parisuhdemallin missä kaikki lakaistaan maton alle. Ei niiden tarvitse rakastaa mun lasta tai minua, mutta osoittaisivat edes jotain positiivisia tunteita. Mies ei voi saada omia lapsia ja anoppi tietää sen, lapsenlapsia ei lisää tule.
Ex-appivanhempien tuki oli korvaamatonta ja arvostan sitä vasta nyt, kun uuden miehen suku on niin piittaamatonta. Ovat käyneet meillä kylässä varmaan kerran kahdessa vuodessa ja viipyvät ehkä 15 min maksimissaan, sitten onkin jo kiire. Onko muita, keillä oli ihanat appivanhemmat ja heitä on ikävä? Musta tuntuu joskus, että sydän pakahtuu ikävään. Mitä enemmän ikää tulee itselle, sitä merkityksellisemmäksi suku tulee ja oma suku on niin hajallaan, että sitä on vaan yksin. Kaipaan, että joku sukulainen hössöttäisi vähän ja pyytäisi leipomaan, tai kertoisi höpöjuttuja huvikseen.
Kommentit (26)
Siis et ole antanut lapsesi olla yhteydessä omiin isovanhempiinsa (ex-appelaan) eron jälkeen? Mitä hittoa? Miksi? Ei se isovanhemmuus katoa vaikka ero tulee... mitä helkkaria olet mennyt tekemään, lapsen etu ei ainakaan ole tuossa toteutunut lainkaan. Itselläni ei käyny mielessäkään se että puolet lasten isovanhemmista katoaa eron jälkeen. Jos lapsen isä on ollut typerä, ei se tarkoita sitä ettei mummolaan voi pitää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis et ole antanut lapsesi olla yhteydessä omiin isovanhempiinsa (ex-appelaan) eron jälkeen? Mitä hittoa? Miksi? Ei se isovanhemmuus katoa vaikka ero tulee... mitä helkkaria olet mennyt tekemään, lapsen etu ei ainakaan ole tuossa toteutunut lainkaan. Itselläni ei käyny mielessäkään se että puolet lasten isovanhemmista katoaa eron jälkeen. Jos lapsen isä on ollut typerä, ei se tarkoita sitä ettei mummolaan voi pitää yhteyttä.
Luitko tekstiä ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Siis et ole antanut lapsesi olla yhteydessä omiin isovanhempiinsa (ex-appelaan) eron jälkeen? Mitä hittoa? Miksi? Ei se isovanhemmuus katoa vaikka ero tulee... mitä helkkaria olet mennyt tekemään, lapsen etu ei ainakaan ole tuossa toteutunut lainkaan. Itselläni ei käyny mielessäkään se että puolet lasten isovanhemmista katoaa eron jälkeen. Jos lapsen isä on ollut typerä, ei se tarkoita sitä ettei mummolaan voi pitää yhteyttä.
Sulla on luetun ymmärtämisessä vikaa. Ap nimenomaan kertoi, että yhteyttä lapsen mummolaan eli ap:n ex-appivanhempiin pidetään yllä.
Meidän suvussa miniän ja anopin suhde muuttui lämpimämmäksi vasta pitkään avioeron jälkeen, kun ex-miniällä oli myöhempien miessuhteittensa ansiosta tulla uudenlaista perspektiiviä ensimmäisen avioliittonsa mieheen ja tämän sukuun... Ei sitten oltukaan ihan paskaa joukkoa, kun aika alkoi kullata muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa miniän ja anopin suhde muuttui lämpimämmäksi vasta pitkään avioeron jälkeen, kun ex-miniällä oli myöhempien miessuhteittensa ansiosta tulla uudenlaista perspektiiviä ensimmäisen avioliittonsa mieheen ja tämän sukuun... Ei sitten oltukaan ihan paskaa joukkoa, kun aika alkoi kullata muistoja.
Okei, en tiedä tuosta tilanteesta, mutta me vietettiin ex-appivanhemmilla aikaa tosi usein ja välit olivat aina läheiset. Läheisyyteen kuuluvat myös riidat, oli meillä siis erimielisyyksiäkin. Ihmissuhteeseen kuuluvat positiivisten ja negatiivisten tunteiden näyttämiset, tunteiden tie ei ole yksisuuntainen. Nykyiset appivanhemmat eivät näytä positiivisia tunteita lainkaan, mutta ovat passiivisnegatiivisia ja kylmäkiskoisia. Auttaa tosin ymmärtämään nykyisen miehen puhumattomuutta ja kyvyttömyyttä tunneilmaisuun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ikävä mutta onneksi tapaamme vähintään pari kertaa vuodessa ja välit on edelleen lämpimät, exanoppi laskee meidät osaksi perhettään eikä sillä ole väliä että olen eronnut hänen pojastaan vuosia sitten. Uudetkin appivanhempani ovat ihan ok mutta heihin on paljon asiallisemmat ja pinnallisemmat välit.
Vierailija kirjoitti:
On ikävä mutta onneksi tapaamme vähintään pari kertaa vuodessa ja välit on edelleen lämpimät, exanoppi laskee meidät osaksi perhettään eikä sillä ole väliä että olen eronnut hänen pojastaan vuosia sitten. Uudetkin appivanhempani ovat ihan ok mutta heihin on paljon asiallisemmat ja pinnallisemmat välit.
Minunkin vanhemmat erosivat aikanaan, ja äiti jatkoi ex-anoppinsa luona vierailuja ja yöpyikin siellä toisinaan. Liekö olen perinyt sitten sieltä jotain..En ymmärtänyt joskus yhtään, miksi välit ex-puolison vanhempiin menisivät erotessa. Paitsi nyt kyllä tiedän itse, että en olisi ikinä missään tekemisissä nykyisten appivanhempieni kanssa, jos ero tulisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit kiiitollinen, että sietävät kakaraasi nurkissaan, täysin ulkopuolinen henkilö, jolle fiksu nainen keksisi muun hoitopaikan miehen vanhemmilla vieraillessaan. Jos poikani sekaantuisi kaltaiseesi, saisi toki itse käydä niin usein kuin haluaa, mutta sinua en kaipaisi ja nuoruuden virhehankinnalla ei olisi meille mitään asiaa, koska enhän muutenkaan laahaa vieraita ihmisiä kotiini pyörimään eikä sellaisten asiat minua edes kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa miniän ja anopin suhde muuttui lämpimämmäksi vasta pitkään avioeron jälkeen, kun ex-miniällä oli myöhempien miessuhteittensa ansiosta tulla uudenlaista perspektiiviä ensimmäisen avioliittonsa mieheen ja tämän sukuun... Ei sitten oltukaan ihan paskaa joukkoa, kun aika alkoi kullata muistoja.
Okei, en tiedä tuosta tilanteesta, mutta me vietettiin ex-appivanhemmilla aikaa tosi usein ja välit olivat aina läheiset. Läheisyyteen kuuluvat myös riidat, oli meillä siis erimielisyyksiäkin. Ihmissuhteeseen kuuluvat positiivisten ja negatiivisten tunteiden näyttämiset, tunteiden tie ei ole yksisuuntainen. Nykyiset appivanhemmat eivät näytä positiivisia tunteita lainkaan, mutta ovat passiivisnegatiivisia ja kylmäkiskoisia. Auttaa tosin ymmärtämään nykyisen miehen puhumattomuutta ja kyvyttömyyttä tunneilmaisuun.
ap
Puhumaton ja tunneilmaisuun kykenemätön mies ei kuulosta sellaiselta, jonka kanssa kannattaa viettää loppuelämänsä ... vai mitä mieltä, ap, itse olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ikävä mutta onneksi tapaamme vähintään pari kertaa vuodessa ja välit on edelleen lämpimät, exanoppi laskee meidät osaksi perhettään eikä sillä ole väliä että olen eronnut hänen pojastaan vuosia sitten. Uudetkin appivanhempani ovat ihan ok mutta heihin on paljon asiallisemmat ja pinnallisemmat välit.
Minunkin vanhemmat erosivat aikanaan, ja äiti jatkoi ex-anoppinsa luona vierailuja ja yöpyikin siellä toisinaan. Liekö olen perinyt sitten sieltä jotain..En ymmärtänyt joskus yhtään, miksi välit ex-puolison vanhempiin menisivät erotessa. Paitsi nyt kyllä tiedän itse, että en olisi ikinä missään tekemisissä nykyisten appivanhempieni kanssa, jos ero tulisi.
ap
Niin että lienetkö perinyt. Älä käytä sanoja, jotka ovat sinulle liian vaikeita, et kuitenkaan ole enää viisivuotias ja vaikutat yksinomaan tyhmältä söpön sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisit kiiitollinen, että sietävät kakaraasi nurkissaan, täysin ulkopuolinen henkilö, jolle fiksu nainen keksisi muun hoitopaikan miehen vanhemmilla vieraillessaan. Jos poikani sekaantuisi kaltaiseesi, saisi toki itse käydä niin usein kuin haluaa, mutta sinua en kaipaisi ja nuoruuden virhehankinnalla ei olisi meille mitään asiaa, koska enhän muutenkaan laahaa vieraita ihmisiä kotiini pyörimään eikä sellaisten asiat minua edes kiinnosta.
Olen pahoillani, että olet saanut jostain niin pahan trauman/tunnevamman, että olet katkeroitunut noin. Ymmärräthän kai, että asenteesi heijastuu lapseesi ja kyvyttömyytesi asettua toisen ihmisen asemaan on se äidin/naisen malli, mitä poikasi on saanut? Toivottavasti ymmärrät tai osaat hakea apua pahaan oloosi, muuten voi jossain vaiheessa elämää tulla nykyistäkin pahempi olo. :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit kiiitollinen, että sietävät kakaraasi nurkissaan, täysin ulkopuolinen henkilö, jolle fiksu nainen keksisi muun hoitopaikan miehen vanhemmilla vieraillessaan. Jos poikani sekaantuisi kaltaiseesi, saisi toki itse käydä niin usein kuin haluaa, mutta sinua en kaipaisi ja nuoruuden virhehankinnalla ei olisi meille mitään asiaa, koska enhän muutenkaan laahaa vieraita ihmisiä kotiini pyörimään eikä sellaisten asiat minua edes kiinnosta.
"Kyllä sellaisen äidin (mummon) syli on pieni, mihin mahtuu vain omat lapset".
Sylvi Kekkonen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa miniän ja anopin suhde muuttui lämpimämmäksi vasta pitkään avioeron jälkeen, kun ex-miniällä oli myöhempien miessuhteittensa ansiosta tulla uudenlaista perspektiiviä ensimmäisen avioliittonsa mieheen ja tämän sukuun... Ei sitten oltukaan ihan paskaa joukkoa, kun aika alkoi kullata muistoja.
Okei, en tiedä tuosta tilanteesta, mutta me vietettiin ex-appivanhemmilla aikaa tosi usein ja välit olivat aina läheiset. Läheisyyteen kuuluvat myös riidat, oli meillä siis erimielisyyksiäkin. Ihmissuhteeseen kuuluvat positiivisten ja negatiivisten tunteiden näyttämiset, tunteiden tie ei ole yksisuuntainen. Nykyiset appivanhemmat eivät näytä positiivisia tunteita lainkaan, mutta ovat passiivisnegatiivisia ja kylmäkiskoisia. Auttaa tosin ymmärtämään nykyisen miehen puhumattomuutta ja kyvyttömyyttä tunneilmaisuun.
ap
Puhumaton ja tunneilmaisuun kykenemätön mies ei kuulosta sellaiselta, jonka kanssa kannattaa viettää loppuelämänsä ... vai mitä mieltä, ap, itse olet?
No, ei se kieltämättä kommunikaatiota ainakaan helpota. :) Se millaisia ihmisen vanhemmat ovat toimii hyvänä peilinä. Jos vanhemmat eivät heijasta mitään aitoja tunteita, ei niitä kai voi lapseltakaan odottaa. Vähän niin kuin jos ottaisin puolisokseni halvaantuneen miehen olisi turha odottaa, että hän oppii kävelemään. Tunneilmaisua voi kuitenkin kehittää ja nähdä omat puutteensa, eikä mieheni oli samassa jamassa kuin vanhempansa. Hyväsydäminen hän on, mutta ei vaan oikein osaa ja appivanhempia katsomalla ymmärrän hyvin, että miksi ei.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäiseen kysymykseesi: en kaipaa pahasti alkoholisoituneita ex-appivanhempia jotka ottivat eron niin raskaasti että ovat mustamaalanneet minua kaikille ja valehdelleet eron syistä ja minun toiminnastani eron aikana ja sen jälkeen. Yhtään kertaa eivät ole edes kysyneet kuulumisia eron jälkeen, vaikka olin lastenlastensa isän kanssa yhdessä lähes 20 vuotta.
Nykyisen mieheni vanhemmat ovat sivistyneitä ja fiksuja ihmisiä ja ottaneet minut ja lapseni avosylin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
On ikävä mutta onneksi tapaamme vähintään pari kertaa vuodessa ja välit on edelleen lämpimät, exanoppi laskee meidät osaksi perhettään eikä sillä ole väliä että olen eronnut hänen pojastaan vuosia sitten. Uudetkin appivanhempani ovat ihan ok mutta heihin on paljon asiallisemmat ja pinnallisemmat välit.
Totta kait olet edelleen osa exanoppisi perhettä ja sukua, sillä olet sukua heille lastesi kautta, vaikka aikoinaan erosin exanoppisi pojasta, mutta suvusta et voi erota.
Sulla on hieno exanoppi, jolla on vielä sydämensivistystä.
Lakkaa vertailemasta appivanhempiasi. Ne paremmat ovat ex ja olet heidän kanssaan tekemisissä lapsesi ja sen takia että olette ystäviä.
Nykyisten kanssa ei kanata olla tekemisissä pakkoa enempää. He eivät muutu ja pahoitat vaan mielesi kun vertailat ja kaipaat mitä et saa.
Jos nykyinen miehesi on hyvä, ole hänen kanssaa, älä hänen vanhempien. Älä ainakaan odota että lapsesi saisi mummoa heistä. Hänellä on jo hyvä mummo isänsä puolelta.
Mulla on sama tilanne. On kirpaisevaa päästä irti ex anopista, siis viilentää välejä.
Entinen mies oli huono, mutta anoppi ihana.
Nykyinen mies on ihana, mutta anoppi huono. Siis oikeasti.
Lapsi näkee oikeaa mummoa ja minä sopivan harvoin. Muuten tulee liiana ikävä... : (
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ikävä mutta onneksi tapaamme vähintään pari kertaa vuodessa ja välit on edelleen lämpimät, exanoppi laskee meidät osaksi perhettään eikä sillä ole väliä että olen eronnut hänen pojastaan vuosia sitten. Uudetkin appivanhempani ovat ihan ok mutta heihin on paljon asiallisemmat ja pinnallisemmat välit.
Totta kait olet edelleen osa exanoppisi perhettä ja sukua, sillä olet sukua heille lastesi kautta, vaikka aikoinaan erosin exanoppisi pojasta, mutta suvusta et voi erota.
Sulla on hieno exanoppi, jolla on vielä sydämensivistystä.
Mun mielestä kaikenlainen välittäminen ja sen osoittaminen on positiivista. Ainoastaan välinpitämättömyys, tunnekylmyys ja välimatkan tietoinen pitäminen on negatiivista. Ei mua haittaa vaikka anoppi tulisi kylään pyytämättä (eivät tule edes kutsusta) tai haluaisi sinne jouluna, ylipäätään se kertoisi siitä, että heitä kiinnostaa olla läsnä elämässämme omalla tavallaan.
Mutta ennenkaikkea se on heidän menetys, mitäs sitten, kun vanhenevat eivätkä enää pääse kotoaan pois? Ei mulla ole mitään valtakunnan mielenkiintoa mennä auttelemaan sitten tai osoittamaan empatiaa, kun ei ole sieltä suunnalta koskaan tullut mitään osoitusta ihmisarvosta. Mies toki voi mennä ja varmasti meneekin, mutta sukupolvien välinen yhteydenpito on oikeasti tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Elämä on pitkä matka kulkea laput silmillä, vanhana voi olla yksinäinen olo kun on sulkenut niin monta ovea. :(
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa vertailemasta appivanhempiasi. Ne paremmat ovat ex ja olet heidän kanssaan tekemisissä lapsesi ja sen takia että olette ystäviä.
Nykyisten kanssa ei kanata olla tekemisissä pakkoa enempää. He eivät muutu ja pahoitat vaan mielesi kun vertailat ja kaipaat mitä et saa.
Jos nykyinen miehesi on hyvä, ole hänen kanssaa, älä hänen vanhempien. Älä ainakaan odota että lapsesi saisi mummoa heistä. Hänellä on jo hyvä mummo isänsä puolelta.
Mulla on sama tilanne. On kirpaisevaa päästä irti ex anopista, siis viilentää välejä.
Entinen mies oli huono, mutta anoppi ihana.
Nykyinen mies on ihana, mutta anoppi huono. Siis oikeasti.Lapsi näkee oikeaa mummoa ja minä sopivan harvoin. Muuten tulee liiana ikävä... : (
Onko ex anoppi lapsesi mummo, vai nykyinen anoppi se biologinen mummo? Mulla siis ex-anoppi on biologinen mummo ja nykyinen anoppi ei biologista sukua lapselleni.
ap
Sun pitäisi kirjoittaa kirje exanopille ja kertoa sama mitä olet tänne kirjoittanut, kun niin lämpimästä ajattelet hänestä.
Kiitosta ja hyvää palautetta me anopit saadaan hyvin harvoin.
Mä sain synttärilahjaksi exminiältäni kirjeen ja se oli paras lahja ikinä. Nämä asiat pitäisi hoitaa kun aika on, eikä muistella tai sanoa ääneen, kun ei enää asianomainen ole enää keskuudessamme.
Lisää vielä, että ex-appivanhemmilla meillä oli esim.joulusiivoustraditoita missä mä siivosin osan talosta ja anoppi siivosi osan. Tehtiin yhdessä ja tarjottu apu otettiin vastaan. En ikinä vaan ollut siellä, vaan vaari ja mies olivat lapsen kanssa pihahommissa tai välillä lapsi leipoi meidän kanssa. Nykyinen anoppi ei koskaan ota vastaan apua jota tarjoan, vaan tekee itse ja sitten valittaa koko ajan sairauksiaan tai miten raskasta on. Joskus kuulin kun se kaljapäissään puhui minusta tosi halventavaan sävyyn mun miehelle, mutta mies ei sanallakaan puolustanut tai asettunut mun puolelle, keskittyi uhriutumiseen. Ex anoppi sanoi mulle aina suoraan jos mun toiminnassa joku oli pielessä. Selän takana puhuminen ei kuulunut kuvioon, toisin kuin nykyisin.
ap