Mitä tekisit, jos työsi kautta olisit saanut tietää, että esim. lapsesi koulun opettajalla
on vaikeita psyk.ongelmia? En tarkoita nyt mitään tavanomaista; masennusta tms vaan oikeasti sellaista joka todella asiantuntevaakin ihmistä pistää arveluttamaan...Toisaalta olet vaitolovelvollinen. Miten pystyy enää normaalisti suhtautumaan, kun koko ajan miettii asiaa eikä saa puhua kellekään... Tämä on esimerkki, olen muuttanut yks.kohtia ammatin yms suhteen, jotta kukaan ei tunnista asiaa.
Kommentit (31)
Pohtisin asiaa pienessä mielessäni, mutten tekisi mitään. Tietämättä taustoja moni diagnoosi näyttää paperilla hurjemmalta.
Jos toimisin ammatissa jossa on vaitilovelvollisuus, olisin tietenkin hiljaa.
No joskus sitä tietyissä ammateissa törmää erilaisiin asioihin ihan urkkimattakin. Halusi tai ei. Ja asia takuulla vaikuttaa työkykyyn, mutta kuten sanottu, niin on vaitiolovelvollisuus. Ei varmasti olisi helppoa kellekään niellä ko. asiaa...
No pelkän diagnoosin perusteella en tekisi yhtään mitään.
Tämä nyt ei ole suoraan verrannollista tietenkään, mutta esim. mulla on paperilla "määrittelemätön paniikkihäiriö", joka voisi kuulostaa erilaiselta kuin onkaan. Tosielämässä siis paniikkikohtauksia tulee, juu, mutta satunnaisella lääkityksellä (beetasalpaaja, ei siis edes rauhoittava tai pkv-lääke) ne yksittäiset kohtauksetkin pysyvät poissa. En siis sinänsä pidä itseäni edes paniikkihäiriöisenä, vaikka toki sitä olen (ollut).
Miettisin, että mitä tekisin, kun tietäisin, että luokalla on 21 oppilasta ja heistä viiden vanhemmilla on vakavia päihde- ja alkoholiongelmia yhdistettynä masennukseen, itsemurhauhkailuun ja osin jopa psykoottiseen käytökseen. Kuitenkin heillä kaikilla olisi lääkitys kunnossa ja terapia menossa, joten lapset asuisivat vanhempiensa luona. Ja tietäisin, että kahdella vanhemmalla on syöpä, toisella akuutissa vaiheessa.
Mielenterveysongelmat ovat sairaus muiden joukossa, oikein hoidettuna sen kanssa voi elää, mutta vain silloin, kun ap:n kaltaiset "tietäjät" eivät suurentele asioita.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole hoitosuhde, terveystietojen urkkiminen on laitonta.
Höps. Itse olen sossu, ja tiedän juuri tuon kaltaisia asioita meidän kunnan ihmisistä, vaikka eivät ole omia asiakkaitani. Mutta ei noita voi välttyä kuulemasta työpaikalla, kun niistä tiimissä puhutaan. Eipä noihin asioihin kannata kiinnittää huomiota, anna mennä ohi vaan ja ole niinkuin et tietäisi mitään.
Itse pohdin miten skitsofreenikko voi toimia lääkärinä.
Työterveyspuolella on.
Juurihan sanoin, ettei kyse ole mistään tavanomaisesta asiasta ja olen muuttanut tässä yks.kohtia paljonkin. Mutta kyse on todella sellaisesta ei-normaalista asiasta, joita ei joka päivä tule vastaan. Ei todellakaan mistään paniikkihäiriöstä, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai bulimiasta tms ole kyse.
Yläasteen matematiikanopettajani oli vakavasti henkisesti sairas. Tämä kävi ilmi pelkästä vuorovaikutuksesta hänen kanssaan, joten asia ei ollut kovin salainen, vaikka viralliset diagnoosit eivät olleet tiedossa. Välillä hän kävi "hermolomalla" suljetulla osastolla. Opettajaa ei kuitenkaan voitu laillisesti irtisanoa, ja häntä kierrätettiin eri luokilla, ettei kukaan joutuisi kärsimään huonosta opetuksesta liikaa. Eli - opettajan mielenterveysongelmat ei välttämättä johda virkasuhteen kannalta mihinkään.
Kuulin luotettavalta taholta jokunen vuosi sitten, että tuo mainitsemani opettaja on siirtynyt pysyvästi psykiatriseen hoitoon, missä haahuilee ympäriinsä tyhjyyteen tuijottaen.
Juoruaisin ja olisin pyhimys.
Äänestäisin kepua ja kotikatua videolta katsoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole hoitosuhde, terveystietojen urkkiminen on laitonta.
Höps. Itse olen sossu, ja tiedän juuri tuon kaltaisia asioita meidän kunnan ihmisistä, vaikka eivät ole omia asiakkaitani. Mutta ei noita voi välttyä kuulemasta työpaikalla, kun niistä tiimissä puhutaan. Eipä noihin asioihin kannata kiinnittää huomiota, anna mennä ohi vaan ja ole niinkuin et tietäisi mitään.
Teillä rikotaan lakia, jos terveystiedoista puhutaan sellaisten henkilöiden kuullen, jotka eivät tietoja työssään välttämättä tarvitse.
Monesti ihmiset saavat ammatissaan tietää kaikenlaisia asioita, eivät pelkkiä diagnooseja vaan kaikenlaista. Poliisista patologiin. Ihan laillisesti, ilman urkkimista. Miksi luulette, että pitää jotenkin urkkia tietoja, jos toimii tietyssä ammatissa. Jos olet tarjoilija ja ihminen tilaa sinulta punaviinin, niin tiedät että hän juo punaviiniä ihan urkkimattakin...Ihan samanlainen logiikka pätee muihinkin ammatteihin...
Miksi sillä tiedolla pitäisi mitään tehdä?
Uhkaako tuon terveys muiden terveyttä vai?? Silloin pitää ilmottaa poliisille.
Jos olet työsi kautta saanut selville, että joku on esim. työssään vaaraksi lapsille, niin kyllä sinun on vietävä huolta eteenpäin. Jos taas spekuloit ja maalaat kauhuskenaarioita, niin et varmaankaan tiedä kaikkea, eikä sinun kuulu tietää kaikkea, anna olla. Moni sairaus pysyy lääkityksellä ja terapialla ym. hyvin aisoissa ja ihminen voi olla ihan yhtä toimintakykyinen kuin kaikki muutkin.
Kyse ei ole edes opettajasta, mutta voisi siis hyvin olla. Ammatti on muutettu, mutta idea on sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole hoitosuhde, terveystietojen urkkiminen on laitonta.
Höps. Itse olen sossu, ja tiedän juuri tuon kaltaisia asioita meidän kunnan ihmisistä, vaikka eivät ole omia asiakkaitani. Mutta ei noita voi välttyä kuulemasta työpaikalla, kun niistä tiimissä puhutaan. Eipä noihin asioihin kannata kiinnittää huomiota, anna mennä ohi vaan ja ole niinkuin et tietäisi mitään.
Teillä rikotaan lakia, jos terveystiedoista puhutaan sellaisten henkilöiden kuullen, jotka eivät tietoja työssään välttämättä tarvitse.
No siis kun näistä haastavampia keissejä juuri käsitellään tiimissä siksi, että mietitäään yhdessä miten henkilön asian kanssa olisi järkevintä menetellä. Eli ei, kaikkien tiimin henkilöiden ei tarvitse tietää asiakkaan tietoja, mutta asiakkaista puhutaan usein ihan nimillä, koska muut työntekijät saattavat tietää hänestä jotain/ovat olleet myös hänen kanssaan aiemmin tekemisissä. Ei niistä asioista huvikseen juoruta, mutta kyllä me aika hyvin tunnemme toistemme asiakkaiden asiat. Onko se sitten välttämätöntä, en tiedä.
Niinpä, apteekin kassatyöntekijäkin voi nähdä, että lapsen eskariope syö rauhoittavia tai unilääkkeitä.
Sairaalan siivoaja voi tavata lapsen luokanvalvojaan, joka on kännissä kaatunut ja paikattavana ensiavussa.
Poliisi voi viedä putkaan perhepäivähoitajan miehen, jolla on hamppuviljelmä vaatehuoneessa.
Postimies näkee, että uskonnonopettaja tilaa ulkomailta gaypornolehtiä.
Vaitiolovelvollisuus sitoo monia ammatinharjoitajia, mutta vaikeaa voi olla kohdata niitä ongelmaisia sidosryhmiä ihana omana siviili-itsenään.
Gayporno ussanpe on postimiehen pojan luokanvalvoja. Varmaan mietityttää vanhempaivartissa yksi ja toinen asia....
Jos ei ole hoitosuhde, terveystietojen urkkiminen on laitonta.