Lue keskustelun säännöt.
Näyttää kauhealta miten aikuiset kohtelevat itkeviä lapsiaan julkisilla paikoilla
06.08.2016 |
Tiedän, että lasten huutoraivarit kuuluvat eri ikäkausiin ja tiedän, että lapset itkevät eri syistä ja aina ei voi tehdä sille itkulle mitään, mutta joskus näyttää ihan kamalalta miten aikuiset suhtautuvat niihin itkuihin. Just taloni ohi parvekkeeni alta käveli isä kahden lapsen kanssa joista toinen karjui kuin syötävä. Isä käveli edellä kiukkuisen näköisenä ja lapsi yritti pysytellä perässä ja huusi naama punaisena. Vaikka se oli selkeää uhmaa ja väsymystä, se isän suhtautuminen näytti todella v...maiselta. Miksi ei voinut pysähtyä ja jäädä selvittämään ja odottamaan että se tilanne laukeaa vaan miksi piti harppoa ihan s...nasti edellä, kääntyä välillä katsomaan taakseen ja ärjäistä että "pidä turpa kiinni loppuilta"..? Kumpikaan lapsista ei muutenkaan näyttänyt pysyvän kunnolla perässä. Lapsen huudosta sain selvää, että "se potkas -" Tiedän, että perheellä saattoi olla kiire julkisiin ja tiedän että toi tilanne voi toistua monta kertaa päivässä, mutta eikö sitä voi hoitaa mitenkään hellemmin? Nostamalla syliin tai antamalla lievästi empatiaa että "tiedän, että harmittaa, itke ja raivoa pois vain, mutta tahtoasi et nyt läpi saa." Näitä tilanteita näkyy todella paljon tienpäällä, että aikuinen alkaa karjua takaisin ja huutaa hyvin ilkeästi vielä. Sitten siihen päälle kun lukee näitä lastensuojelutapauksista, niin alkaa miettiä että näinkö väsynyttä lastenkasvatuskansaa me ollaan.
Toinen mitä en myöskään ymmärrä on sylilasten raahaaminen kauppakeskuksiin ja niiden huudattaminen kaupoissa. Just Jumbossa yksi äiti tutki vaaterekkejä, kun ilmeisesti isoäiti yritti rauhoitella jotain aivan vastasyntyneen oloista mikä parkui aivan kaaressa vaunuissa. Itselle ei tulisi äitinä mieleenkään tuollaisessa tilanteessa jäädä sommitelemaan nyöritoppeja mihinkään uusiin farkkuihin, vaan menisin lastenhoitohuoneeseen tai viime kädessä kotiin, jollei lapsi rauhotu tai olisin jättänyt sen isoäidin maksamaan ja hävinnyt itse lapsen kanssa katsomaan mikä on hätänä. Lapsi on muutenkin niin vähän aikaa pieni, joten en senkään takia tajua miksi vaateostokset ohittavat sen noin kirkkaasti ja lisäksi ehtisin ostaa ne topit myöhemminkin. Tiedän tietenkin, että joihinkin tilaisuuksiin on pakko hankkia vaatteet ja hoitaa ostokset loppuun, oli väsynyt lapsi mukana tai ei, ja aina lasta ei saa hoitoon siksi aikaa että tekee nää pakolliset hankinnat, mutta usein näkee tuota shoppailun riemusta tapahtuvaa lapsen huudatusta mikä ei iske järkeen ollenkaan. Muutenkin ihmettelen, miten kuuroja jotkin vanhemmat tuntuvat olevan oman lapsensa itkulle, johtui se mistä vain. Voisiko tuollaisesta välinpitämättömästä käytöksestä johtua miksi kanssaolijat suomessa suhtautuvat huutaviin lapsiin niin nurinkurisesti? :p
Voi alapeukkujen määrää mitä tää juttu varmaan kerää, mutta pakko vain ihmetellä..
Kommentit (36)
Noo, ymmärrät, kun saat omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman huomannut kuin ap. Mukuloita pusketaan liuta, mutta niiden hyvinvointi ja hyvä kohtelu ei kiinnosta punaisen puupennin vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Noo, ymmärrät, kun saat omia lapsia.
Normaali ihminen ei ymmärrä tuollaista väliinpitämättömyyttä ikinä. Mutta te sosiaalitapaukset tietenkin ymmärrätte, teillehän lapsi on vain tulonlähde.
Ei ap
Kellään ei kestä hermot lohdutella jatkuvasti huutavia ja kiljuvia kakaroita. Ei sellaista yli-ihmistä yksinkertaisesti ole olemassa. Kyllä sullakin luulot karisee kun saat omia lapsia!
Mä pidän itseäni todella kärsivällisenä ihmisenä mutta varsinkin iltaisin, kun on koko päivän kuunnellut uhmaa niin saatan jättää ne lapset keskenään kiljumaan, oven kiinni ja kuuntelen kuulokkeilla pari minuuttia musiikkia. Pakko, että pysyy järjissään.
Itse olen kahden lapsen äiti ja samaa mieltä kuin ap. En koskaan anna lapsen vain huutaa. Eivät ne tosin usein huudakaan, enkä kovin usein muutenkaan ole huutavia lapsia nähnyt, mutta jokusen kerran kuitenkin. Aika yllättynyt olen alapeukuista ja kommenteista. Minulle on itsestäänselvää, että kun lapselle tulee harmi, niin muut asiat saavat odottaa, ja lapsen tunnetila hoidetaan, ennen kuin kunnon raivaria pääsee syntymään. Ja jos kunnon raivari joskus pääseekin syntymään, taas autetaan lapsi sen yli ennen muita asioita. En minä edes osaisi keskittyä muihin asioihin, jos siinä vieressäni olisi joku pahoillani mielin, oli se oma tai vieras lapsi tai vaikka aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vaatekaupassa töissä ja joka päivä näkee näitä äitejä, jotka katselee vaatteita ja lapsi huutaa vaunuissa. Eikä äiti noteeraa milläänlailla.
No ainakin kun mun lapsi saa raivarin, niin se että mä menen lohduttaan ja läsyttään siihen pahentaa vain tilannetta. Ja esim. minä laihduin raskauden jälkeen niin paljon että sinne toppiostoksille vaan oli pakko mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on hyvä "jättää huomiotta" uhmaikäisen kiukuttelu, mutta koskaan ei tulisi olla lapselle ilkeä ja etäinen apn kuvaamalla tavalla. Eikä tietenkään jättää sylilasta huutamaan.
Edellisessä tarkoitin juuri sitä että ei mennä lohduttamaan ja lässyttämään kun lapsi selkeästi testaa rajojaan vaan todetaan että "nyt ei käy ja piste" mutta ei mitään "turpa kiinni" meininkiä niin että lähdetään litomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ainakin kun mun lapsi saa raivarin, niin se että mä menen lohduttaan ja läsyttään siihen pahentaa vain tilannetta. Ja esim. minä laihduin raskauden jälkeen niin paljon että sinne toppiostoksille vaan oli pakko mennä.
Vaatteita voi tilata netistä. Tai joku katsoo lapsen perään kotona sen ajan.
Lapsen itku aiheuttaa aikuisessa ahdistusta. Se on ihan suunniteltu toimimaan niin. Lapsen itku ei kuitenkaan ole millään tavalla vaarallista, vaikka se tuntuu todella pahalta. Lapset itkevät miljoona kertaa joka päivä. Ja oppivat kyllä hyvin nopeasti, jos itkulla saa huomiota. Olet varmaan törmännyt ns. itkijä-naisiin, jotka pilaavat jokaisen naistenillan poraamalla meikit poskilla paskaa elämäänsä? Nämä ovat juuri niitä, joiden äidit ja isät ovat joka ikinen porukerta jääneet selvittämään mistä on kyse, kuka teki/sanoi/otti/jätti mitäkin ketäkin kohtaan jne.
Kannattaa vaan opetella kääntämään se oma pää pois tilanteesta, joka ei kosketa juuri sinua. Mikäli lasta ei kukaan lyö, ei mitään ongelmaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oo
Vierailija kirjoitti:
No ainakin kun mun lapsi saa raivarin, niin se että mä menen lohduttaan ja läsyttään siihen pahentaa vain tilannetta. Ja esim. minä laihduin raskauden jälkeen niin paljon että sinne toppiostoksille vaan oli pakko mennä.
Miksi ihmeessä lässyttäisit lapsellesi??
Itse syyllistyn välillä uhmaikäisen kohdalla välinpitämättömään käytökseen, ensinnäkin siksi koska tunnistan kun kiukkuaa ns. turhasta pelkän kiukuttelun vuoksi ja välillä sen takia että kerään itseäni että en raivostuisi lapsen kiukuttelusta. On meinaa välillä raskasta kun on päiviä jolloin joka ikisestä asiasta oikein etsimällä etsitään jotain kiukuteltavaa. Kyllä aikuisella on hermo pinnassa, kun on aamu kuudesta asti kuunnellut kiukkua joka asiasta, niin on vain helpompi antaa lapsen kiukuta kiukkunsa ja selvittää tilanne sitten kun rauhoittuu ja itsekkin on rauhoittunut.
Ja mitä tulee noihin itkeviin pikkuvauvoihin niin kyllä äitienkin täytyy käydä kaupassa välillä ja toisekseen ei äidit ole mitään ennustajia jotka osaisivat ennalta tietää milloin heidän vauvansa saa raivokohtauksen. Jotkut vauvat itkee herkemmin ja tuskin kukaan tahallaan itkettää vauvaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noo, ymmärrät, kun saat omia lapsia.
No näin. Meidän lapsilla on ainakin erilaisia itkuja, jotka itse tunnistan. Välillä tarvitaan lohdutusta, välillä hellyyttä, välillä huutoa ei kannata huomioda ollenkaan ja joskus lapsen kannalta on paras, kun jämäkästi pyydetään lopettamaan huuto. Joskus taas ei auta muu kuin mahdollisimman nopea suuntaaminen kotiin, jossa ruokailu ja lepo.
Se pienen vauvan äiti osti varmaan vaatetta itselleen kastejuhlaan. Yleensä siinä vaiheessa ei mikään vanha käy (isot rinnat täynnä maitoa, paino ei vielä entisellään) ja pieni imetetty vauva ei pärjää ilman äitiä hoidossa.
Kun ei saa tahtoaan läpi ja kuvittelee että itku ja kiukuttelu auttaa, sitä jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja... vielä sen jälkeen, kun asia on käyty läpi lukemattomat kerrat, edelleen se kullanmuru jatkaa. Joskus pitää jopa ehtiä ajoissa töihin, päiväkotiin tai minne tahansa eikä voi koko päivää viettää selvittämässä asiaa uudestaan ja uudestaan.
Semmoisia itsekkäitä idiootteja ne kaikki nykyvanhemmat, mitäs hankkivat lapsia ja itse tekisit kaiken kyllä paremmin ja oppikirjan mukaan. Kun ensin valitset mitä oppia alat seuraamaan, kun sinulla joskus on lapsia.
Lapsille pitää kuulemma tarjota pettymyksiä, että oppivat niitä käsittelemään, sekin pitäisi saada toteutettua omien kasvatusoppien puitteissa.
Vierailija kirjoitti:
Noo, ymmärrät, kun saat omia lapsia.
Mulla on jo yksi eikä ole mainitun kaltaisia ongelmia, että tarvitsisi haistatella keskellä katua.:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo, ymmärrät, kun saat omia lapsia.
Normaali ihminen ei ymmärrä tuollaista väliinpitämättömyyttä ikinä. Mutta te sosiaalitapaukset tietenkin ymmärrätte, teillehän lapsi on vain tulonlähde.
Ei ap
Olet lapseton ja sen lisäksi ilmeisen laskutaidoton. Lapsi ei koskaan ole tulonlähde. Jos Suomessa saat lapsesta 100€/kk lapsilisää, lapsen menoihin voitkin laittaa väh. 300€/kk.
Kiroilua lapsille en hyväksy, mutta jos mä jäisin jokaisen kiukkukohtauksen aikana sylittelemään meidän kolmea lasta, me ei päästä koskaan mihinkään eikä perille eikä varmaan ehdittäis syömäänkään koskaan.
Taitaa olla päässä vikaa jos pystyy lapselle haistattelemaan. Itse olen ilmoittanut neuvolaan naapurin teiniäidistä joka huusi lapselleen niin että piha raikui ja uhkaili selkäsaunoilla.En tiedä mitä tapahtui sitten, pihalla ainakin oli hiljaista :)
Nooo, ykköskohtaan sanoisin, että voisin jossain tilanteessa toimia noin (tosin en sanoisi lapselle että pidä turpas kiinni). Mutta siis kun on vaikka sovittu, että puistosta lähdetään klo x jotta ehditään vaikka vauvan neuvolaan klo x ja sitten leikki-ikäinen saa raivarin eikä haluakaan lähteä. Ei näitä usein sattunut, mutta kolmen lapsen kanssa kuitenkin muutamia kertoja. Saatoin kulkea naapurin ohi tilanteen näyttäessä juuri tuolta. Mutta kun sitä oli jo edltänyt se lohduttelu ja syliin ottaminen ja maanittelu ja lahjonta/kiristys/uhkailu -tyyppinen toiminta. Kun kuitenkaan paikoilleenkaan ei voinut loppupäiväksi jäädä ja oli pienemmän rattaat työnnettävänä, niin eteenpäin meno suupielet kireänä oli se ainoa vaihtoehto. Tietäen että 5 min ja tilanne on ohi.
Kauppakeskuksessa luuhaaminen ei koskaan kuulunut tapoihini, mutta ne kuuluisat Prisma-raivaritkin on tullut koettua kerran. Mutta joo, kyllä siinä pyrki mahdollisimman joutuisasti sieltä kaupasta ulos. Ja taas sylit ja silittelyt tapahtuivat jo siellä leluhyllyllä, mistä ei saatukaan sitä 100 € Legoa yllättäen ex-tempore matkaan ja kyllä, lapsi siten karjui siinä kärryssä sen 5 min, että sain haalittua sen verran ruokatarpeita kasaan että saadaan päivällinen kasaan ja maksettua ostokseni. Varmaan näytti pahalta.
Kannataa aina muistaa, että naapurina tai kanssashoppailijana ei voi aina tietää sitä, mitä on tapahtunut minuutti ennen kohtaamista tai mitä tapahtuu 5 minuuttia kohtaamisen jälkeen. Se välinpitämätön isä on saattanut lohdutella vaikka kuinka, mutta jossain vaiheessa on vaan mentävävä ja yrittää päästä kotiin mahdollisimman nopeasti. naapuri sitten kyylää parvekkeella juuri tuolla hetkellä ja syntyy kuva hirviöisästä, vaikka tilanne on saattanut laueta 5 min sen ohikävelyn jälkeen aivan rauhanomaisesti.
Päivän aikana selvittelen uhmakohtauksia ja lasten erimielisyyksiä niin monesti, että aina ei jaksa, jos kyse on kiukuttelusta. Saatan siis hyvinkin lompsia eteenpäin välinpitämättömän näköisenä, koska olen turhautunut. Siinä tilanteessa en aina jaksa jutella rakentavasti. Tiedän, että 15 minuutin päästä asiat taas ovat mallillaan, joten jätän osan möykästä huomioimatta.