Lue keskustelun säännöt.
Näyttää kauhealta miten aikuiset kohtelevat itkeviä lapsiaan julkisilla paikoilla
06.08.2016 |
Tiedän, että lasten huutoraivarit kuuluvat eri ikäkausiin ja tiedän, että lapset itkevät eri syistä ja aina ei voi tehdä sille itkulle mitään, mutta joskus näyttää ihan kamalalta miten aikuiset suhtautuvat niihin itkuihin. Just taloni ohi parvekkeeni alta käveli isä kahden lapsen kanssa joista toinen karjui kuin syötävä. Isä käveli edellä kiukkuisen näköisenä ja lapsi yritti pysytellä perässä ja huusi naama punaisena. Vaikka se oli selkeää uhmaa ja väsymystä, se isän suhtautuminen näytti todella v...maiselta. Miksi ei voinut pysähtyä ja jäädä selvittämään ja odottamaan että se tilanne laukeaa vaan miksi piti harppoa ihan s...nasti edellä, kääntyä välillä katsomaan taakseen ja ärjäistä että "pidä turpa kiinni loppuilta"..? Kumpikaan lapsista ei muutenkaan näyttänyt pysyvän kunnolla perässä. Lapsen huudosta sain selvää, että "se potkas -" Tiedän, että perheellä saattoi olla kiire julkisiin ja tiedän että toi tilanne voi toistua monta kertaa päivässä, mutta eikö sitä voi hoitaa mitenkään hellemmin? Nostamalla syliin tai antamalla lievästi empatiaa että "tiedän, että harmittaa, itke ja raivoa pois vain, mutta tahtoasi et nyt läpi saa." Näitä tilanteita näkyy todella paljon tienpäällä, että aikuinen alkaa karjua takaisin ja huutaa hyvin ilkeästi vielä. Sitten siihen päälle kun lukee näitä lastensuojelutapauksista, niin alkaa miettiä että näinkö väsynyttä lastenkasvatuskansaa me ollaan.
Toinen mitä en myöskään ymmärrä on sylilasten raahaaminen kauppakeskuksiin ja niiden huudattaminen kaupoissa. Just Jumbossa yksi äiti tutki vaaterekkejä, kun ilmeisesti isoäiti yritti rauhoitella jotain aivan vastasyntyneen oloista mikä parkui aivan kaaressa vaunuissa. Itselle ei tulisi äitinä mieleenkään tuollaisessa tilanteessa jäädä sommitelemaan nyöritoppeja mihinkään uusiin farkkuihin, vaan menisin lastenhoitohuoneeseen tai viime kädessä kotiin, jollei lapsi rauhotu tai olisin jättänyt sen isoäidin maksamaan ja hävinnyt itse lapsen kanssa katsomaan mikä on hätänä. Lapsi on muutenkin niin vähän aikaa pieni, joten en senkään takia tajua miksi vaateostokset ohittavat sen noin kirkkaasti ja lisäksi ehtisin ostaa ne topit myöhemminkin. Tiedän tietenkin, että joihinkin tilaisuuksiin on pakko hankkia vaatteet ja hoitaa ostokset loppuun, oli väsynyt lapsi mukana tai ei, ja aina lasta ei saa hoitoon siksi aikaa että tekee nää pakolliset hankinnat, mutta usein näkee tuota shoppailun riemusta tapahtuvaa lapsen huudatusta mikä ei iske järkeen ollenkaan. Muutenkin ihmettelen, miten kuuroja jotkin vanhemmat tuntuvat olevan oman lapsensa itkulle, johtui se mistä vain. Voisiko tuollaisesta välinpitämättömästä käytöksestä johtua miksi kanssaolijat suomessa suhtautuvat huutaviin lapsiin niin nurinkurisesti? :p
Voi alapeukkujen määrää mitä tää juttu varmaan kerää, mutta pakko vain ihmetellä..
Kommentit (36)
Joo kiroilu ja raivoaminen lapselle on turhaa ja lapsellista, mutta väsyneen vanhemman kohtuuymmärrettävää käytöstä, jos sen jälkeen pyydetään anteeksi.
Vanhempiakin on niin erilaisia. Toiset sylittelee, hellii, puhuu kauniisti ja selittää lehmän kärsivällisyydellä jokaisen asian, toiset tokaisee että ala tulla nyt mennään ja ei mitään temppuiluja.
Äärimmäisyyksiä kannattaa välttää, eli naama punaisena huutamista ja pelottavaa uhkailua, mutta myös lässytystä ja kiukuttelusta palkitsemista esim. lahjomalla tai ottamalla raivoava kiukuttelija välittömästi syliin paijattavaksi. Puhumattakaan lasten raivareitten miljoonista variaatioista ja siitä, millä tavoin kukakin lapsi parhaiten leppyy ja tokenee.
Jos näet julkisella paikalla kiukuttelevan lapsen sekä vanhemman, jolla nousee savua korvista, olet nähnyt vain jäävuoren huipun. Et ole nähnyt mahdollista koko siihen astisen päivän kestävää kiukkua ja temppuilua, yöllistä valvomista, pienemmän sisaruksen koliikkia, parisuhderiitaa, läheisen sairastumista ym. ym. ym. Näet vain vihaisen vanhemman ja kiukuttelevan lapsen. Älä siis mene puuttumaan tai tekemään hätäisiä johtopäätöksiä siitä, millainen vanhempi hän on. Niin kauan kun mitään väkivaltaa tai vaaraa ei tapahdu, asia ei kuulu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurin ja kunnioituksen puute. Lasten kanssa ei osata olla eikä heille osata puhua niin että lapsi ymmärtäisi mistä on kyse. Kaikki menee lasten ehdoilla, lapset nostetaan jalustalle joka tilanteessa ja ihan pienestä asti ymmärtävät sen, että heillä on valta. Vanhemmat haluavat elää lapsien syntymän jälkeen kuin ennenkin, lapsia kiikuteen suoraan synnäriltä mukaan kauppakeskuksiin ja kahviloihin. Ei ole ihme että tulee tarkkaavaisuushäiriöitä kun sieltä äidin masusta tempaistaan suoraan kantokoppaan heilumaan kaiken sekamelskan keskelle.
Oletteko koskaan katselleet lapsiperheitä ulkomailla? Enpä ole missään muualla kuin Suomessa törmännyt naama punaisena kirkuviin lapsiin ja siitä raivostuneisiin vanhempiin. Ja olen matkustanut useammassa maassa.
Suurperheessä kasvaneena vanhemmat keskustelivat järkevästi ja asiat selittäen meille pienestä pitäen, saimme vastuuta ja teimme yhdessä asioita. Kotona tuli känkkäränkkää, mutta konfliktit ratkaistiin sillä että asiat käytiin läpi. Kodin ulkopuolella käyttäydyttiin aivan pienestä pitäen kiltisti, jos meinasi kitinä alkaa niin pelkkä isän tai äidin katse riitti hiljentämään.
Minäkin olen samaa mieltä kuin ap. Minusta äidin kuuluu pitää itseään huonona ja paskana äitinä ja kasvattajana jos toimii toisin kuin ap neuvoi. Meillä on kaksi lasta ja kaikki heidän mielipahansa otetaan vakavasti. Meillä ei moitita lapsia ja ajatella, että toiminpa oikeutetusti, vain koska äiti on nyt vähän turhautunut. Itsellä ei hermo oikein kestä, mutta siksi teinkin lapsia miehen kanssa, jolla kestää.
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Joo kiroilu ja raivoaminen lapselle on turhaa ja lapsellista, mutta väsyneen vanhemman kohtuuymmärrettävää käytöstä, jos sen jälkeen pyydetään anteeksi.
Vanhempiakin on niin erilaisia. Toiset sylittelee, hellii, puhuu kauniisti ja selittää lehmän kärsivällisyydellä jokaisen asian, toiset tokaisee että ala tulla nyt mennään ja ei mitään temppuiluja.
Äärimmäisyyksiä kannattaa välttää, eli naama punaisena huutamista ja pelottavaa uhkailua, mutta myös lässytystä ja kiukuttelusta palkitsemista esim. lahjomalla tai ottamalla raivoava kiukuttelija välittömästi syliin paijattavaksi. Puhumattakaan lasten raivareitten miljoonista variaatioista ja siitä, millä tavoin kukakin lapsi parhaiten leppyy ja tokenee.
Jos näet julkisella paikalla kiukuttelevan lapsen sekä vanhemman, jolla nousee savua korvista, olet nähnyt vain jäävuoren huipun. Et ole nähnyt mahdollista koko siihen astisen päivän kestävää kiukkua ja temppuilua, yöllistä valvomista, pienemmän sisaruksen koliikkia, parisuhderiitaa, läheisen sairastumista ym. ym. ym. Näet vain vihaisen vanhemman ja kiukuttelevan lapsen. Älä siis mene puuttumaan tai tekemään hätäisiä johtopäätöksiä siitä, millainen vanhempi hän on. Niin kauan kun mitään väkivaltaa tai vaaraa ei tapahdu, asia ei kuulu sinulle.
Kaikella sinäkin taas selität ja valkopeset lasten paskaa kohtelua.
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Nooo, ykköskohtaan sanoisin, että voisin jossain tilanteessa toimia noin (tosin en sanoisi lapselle että pidä turpas kiinni). Mutta siis kun on vaikka sovittu, että puistosta lähdetään klo x jotta ehditään vaikka vauvan neuvolaan klo x ja sitten leikki-ikäinen saa raivarin eikä haluakaan lähteä. Ei näitä usein sattunut, mutta kolmen lapsen kanssa kuitenkin muutamia kertoja. Saatoin kulkea naapurin ohi tilanteen näyttäessä juuri tuolta. Mutta kun sitä oli jo edltänyt se lohduttelu ja syliin ottaminen ja maanittelu ja lahjonta/kiristys/uhkailu -tyyppinen toiminta. Kun kuitenkaan paikoilleenkaan ei voinut loppupäiväksi jäädä ja oli pienemmän rattaat työnnettävänä, niin eteenpäin meno suupielet kireänä oli se ainoa vaihtoehto. Tietäen että 5 min ja tilanne on ohi.
Kauppakeskuksessa luuhaaminen ei koskaan kuulunut tapoihini, mutta ne kuuluisat Prisma-raivaritkin on tullut koettua kerran. Mutta joo, kyllä siinä pyrki mahdollisimman joutuisasti sieltä kaupasta ulos. Ja taas sylit ja silittelyt tapahtuivat jo siellä leluhyllyllä, mistä ei saatukaan sitä 100 € Legoa yllättäen ex-tempore matkaan ja kyllä, lapsi siten karjui siinä kärryssä sen 5 min, että sain haalittua sen verran ruokatarpeita kasaan että saadaan päivällinen kasaan ja maksettua ostokseni. Varmaan näytti pahalta.
Kannataa aina muistaa, että naapurina tai kanssashoppailijana ei voi aina tietää sitä, mitä on tapahtunut minuutti ennen kohtaamista tai mitä tapahtuu 5 minuuttia kohtaamisen jälkeen. Se välinpitämätön isä on saattanut lohdutella vaikka kuinka, mutta jossain vaiheessa on vaan mentävävä ja yrittää päästä kotiin mahdollisimman nopeasti. naapuri sitten kyylää parvekkeella juuri tuolla hetkellä ja syntyy kuva hirviöisästä, vaikka tilanne on saattanut laueta 5 min sen ohikävelyn jälkeen aivan rauhanomaisesti.
Aika lapsellista ajatella, että voit sopia jonkun puistoikäisen kanssa jotain ja jos lapsi ei (ullatus) pidä omasta osastaan sopimuksesta kiinni, niin voit olla hyvällä omalla tunnolla ja itseäsi puolustellen lasta kohtaan naama norsunvitulla.
t.kivikissaäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo, ymmärrät, kun saat omia lapsia.
Normaali ihminen ei ymmärrä tuollaista väliinpitämättömyyttä ikinä. Mutta te sosiaalitapaukset tietenkin ymmärrätte, teillehän lapsi on vain tulonlähde.
Ei ap
Itse olet mt-tapaus
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kahden lapsen äiti ja samaa mieltä kuin ap. En koskaan anna lapsen vain huutaa. Eivät ne tosin usein huudakaan, enkä kovin usein muutenkaan ole huutavia lapsia nähnyt, mutta jokusen kerran kuitenkin. Aika yllättynyt olen alapeukuista ja kommenteista. Minulle on itsestäänselvää, että kun lapselle tulee harmi, niin muut asiat saavat odottaa, ja lapsen tunnetila hoidetaan, ennen kuin kunnon raivaria pääsee syntymään. Ja jos kunnon raivari joskus pääseekin syntymään, taas autetaan lapsi sen yli ennen muita asioita. En minä edes osaisi keskittyä muihin asioihin, jos siinä vieressäni olisi joku pahoillani mielin, oli se oma tai vieras lapsi tai vaikka aikuinen.
Mun mies on just tällainen. Hyvä isä
t.kivikissaäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nooo, ykköskohtaan sanoisin, että voisin jossain tilanteessa toimia noin (tosin en sanoisi lapselle että pidä turpas kiinni). Mutta siis kun on vaikka sovittu, että puistosta lähdetään klo x jotta ehditään vaikka vauvan neuvolaan klo x ja sitten leikki-ikäinen saa raivarin eikä haluakaan lähteä. Ei näitä usein sattunut, mutta kolmen lapsen kanssa kuitenkin muutamia kertoja. Saatoin kulkea naapurin ohi tilanteen näyttäessä juuri tuolta. Mutta kun sitä oli jo edltänyt se lohduttelu ja syliin ottaminen ja maanittelu ja lahjonta/kiristys/uhkailu -tyyppinen toiminta. Kun kuitenkaan paikoilleenkaan ei voinut loppupäiväksi jäädä ja oli pienemmän rattaat työnnettävänä, niin eteenpäin meno suupielet kireänä oli se ainoa vaihtoehto. Tietäen että 5 min ja tilanne on ohi.
Kauppakeskuksessa luuhaaminen ei koskaan kuulunut tapoihini, mutta ne kuuluisat Prisma-raivaritkin on tullut koettua kerran. Mutta joo, kyllä siinä pyrki mahdollisimman joutuisasti sieltä kaupasta ulos. Ja taas sylit ja silittelyt tapahtuivat jo siellä leluhyllyllä, mistä ei saatukaan sitä 100 € Legoa yllättäen ex-tempore matkaan ja kyllä, lapsi siten karjui siinä kärryssä sen 5 min, että sain haalittua sen verran ruokatarpeita kasaan että saadaan päivällinen kasaan ja maksettua ostokseni. Varmaan näytti pahalta.
Kannataa aina muistaa, että naapurina tai kanssashoppailijana ei voi aina tietää sitä, mitä on tapahtunut minuutti ennen kohtaamista tai mitä tapahtuu 5 minuuttia kohtaamisen jälkeen. Se välinpitämätön isä on saattanut lohdutella vaikka kuinka, mutta jossain vaiheessa on vaan mentävävä ja yrittää päästä kotiin mahdollisimman nopeasti. naapuri sitten kyylää parvekkeella juuri tuolla hetkellä ja syntyy kuva hirviöisästä, vaikka tilanne on saattanut laueta 5 min sen ohikävelyn jälkeen aivan rauhanomaisesti.
Aika lapsellista ajatella, että voit sopia jonkun puistoikäisen kanssa jotain ja jos lapsi ei (ullatus) pidä omasta osastaan sopimuksesta kiinni, niin voit olla hyvällä omalla tunnolla ja itseäsi puolustellen lasta kohtaan naama norsunvitulla.
t.kivikissaäiti
Olethan sinäkin naama norsunvitulla niin voidaan me muutkin olla. Tuijotelkaa omaa napaanne eikä muiden lapsia senkin pedofiilit.
Lapsi ei kiukuttele koska haluaa olla vaikea, vaan LAPSELLA ON vaikeaa. Pieneltä lapselta ei voi odottaa täydellistä tunteiden hallintaa -harva aikuinenkaan siihen pystyy- vaan aikuisen pitää auttaa lasta käsittelemään tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän ei pitäisi edes vastata apeelle kun se yrittää neuvoa asiassa mistä sillä ei ole mitään kokemusta. En minäkään mene kertomaan rekkakuskille kuin sen pitäisi ajaa kun minulla ei ole edes ajokorttia. Tuollaiset ap minäminäminä ihmiset eivät ymmärrä ettei maailma voi olla heitä varten ruusuja ja auringonpaistetta ja pelkkää nättiä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen itku aiheuttaa aikuisessa ahdistusta. Se on ihan suunniteltu toimimaan niin. Lapsen itku ei kuitenkaan ole millään tavalla vaarallista, vaikka se tuntuu todella pahalta. Lapset itkevät miljoona kertaa joka päivä. Ja oppivat kyllä hyvin nopeasti, jos itkulla saa huomiota. Olet varmaan törmännyt ns. itkijä-naisiin, jotka pilaavat jokaisen naistenillan poraamalla meikit poskilla paskaa elämäänsä? Nämä ovat juuri niitä, joiden äidit ja isät ovat joka ikinen porukerta jääneet selvittämään mistä on kyse, kuka teki/sanoi/otti/jätti mitäkin ketäkin kohtaan jne.
Kannattaa vaan opetella kääntämään se oma pää pois tilanteesta, joka ei kosketa juuri sinua. Mikäli lasta ei kukaan lyö, ei mitään ongelmaa ole.
Oletpa kasvanut tynnyrissä mitä tulee lasten henkiseen pahoinpitelyyn. Mistä sä muka tiedät sitäpaitsi miten nämä kärsineet naiset on kasvatettu? En oikein usko, että kuvaamallasi tavalla. Ei siinä, että aikuiset välittävät lasten tunteista kuten kuuluukin ole mitään pahaa eikä siten synny tuollaisia itkijöitä.
t.kivikissaäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan katselleet lapsiperheitä ulkomailla? Enpä ole missään muualla kuin Suomessa törmännyt naama punaisena kirkuviin lapsiin ja siitä raivostuneisiin vanhempiin. Ja olen matkustanut useammassa maassa.
Jaa-a. Mä olen asunut neljä vuotta expattina ulkomailla yhteisössä, jossa oli edustettuna varmaan 40 kansalaisuutta. Joka ikinen arkipäivä kaksi kertaa siinä koulubusseilla tuli tavattua kaikkia kansallisuuksia ja niitä lapsia, samoin tietty ihan siinä jokapäiväisessä elämässä siinä asuinympäristössä.
Aivan samanlaisia itkupotkuraivareita sai kyllä ihan kaikki lapset kansallisuuteen katsomatta ja ihan samanlaisista syistä. Ja ihan samalla siellä kilahti ranskalaisella, saksalaisella, korealaisella ja suomalaisella äidillä/isällä välillä. Naapurissa asui perhe, jonka 2-vuotias oli aivan tolkuttomassa uhmassa ja itki ja raivosi päivät pitkät, jopa ihan pikkuisen jo häiriöksi saakka. He olivat ranskalaisia ja lapsista todella välitettiin ja hoidettiin ja pidettiin sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Teidän ei pitäisi edes vastata apeelle kun se yrittää neuvoa asiassa mistä sillä ei ole mitään kokemusta. En minäkään mene kertomaan rekkakuskille kuin sen pitäisi ajaa kun minulla ei ole edes ajokorttia. Tuollaiset ap minäminäminä ihmiset eivät ymmärrä ettei maailma voi olla heitä varten ruusuja ja auringonpaistetta ja pelkkää nättiä.
Täh? Kuulostaa ihan sille, että sinä pilaat muiden päivän ja oikeutat sen sillä, että uskot, ettei elämä voi olla auringonpaistetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nooo, ykköskohtaan sanoisin, että voisin jossain tilanteessa toimia noin (tosin en sanoisi lapselle että pidä turpas kiinni). Mutta siis kun on vaikka sovittu, että puistosta lähdetään klo x jotta ehditään vaikka vauvan neuvolaan klo x ja sitten leikki-ikäinen saa raivarin eikä haluakaan lähteä. Ei näitä usein sattunut, mutta kolmen lapsen kanssa kuitenkin muutamia kertoja. Saatoin kulkea naapurin ohi tilanteen näyttäessä juuri tuolta. Mutta kun sitä oli jo edltänyt se lohduttelu ja syliin ottaminen ja maanittelu ja lahjonta/kiristys/uhkailu -tyyppinen toiminta. Kun kuitenkaan paikoilleenkaan ei voinut loppupäiväksi jäädä ja oli pienemmän rattaat työnnettävänä, niin eteenpäin meno suupielet kireänä oli se ainoa vaihtoehto. Tietäen että 5 min ja tilanne on ohi.
Kauppakeskuksessa luuhaaminen ei koskaan kuulunut tapoihini, mutta ne kuuluisat Prisma-raivaritkin on tullut koettua kerran. Mutta joo, kyllä siinä pyrki mahdollisimman joutuisasti sieltä kaupasta ulos. Ja taas sylit ja silittelyt tapahtuivat jo siellä leluhyllyllä, mistä ei saatukaan sitä 100 € Legoa yllättäen ex-tempore matkaan ja kyllä, lapsi siten karjui siinä kärryssä sen 5 min, että sain haalittua sen verran ruokatarpeita kasaan että saadaan päivällinen kasaan ja maksettua ostokseni. Varmaan näytti pahalta.
Kannataa aina muistaa, että naapurina tai kanssashoppailijana ei voi aina tietää sitä, mitä on tapahtunut minuutti ennen kohtaamista tai mitä tapahtuu 5 minuuttia kohtaamisen jälkeen. Se välinpitämätön isä on saattanut lohdutella vaikka kuinka, mutta jossain vaiheessa on vaan mentävävä ja yrittää päästä kotiin mahdollisimman nopeasti. naapuri sitten kyylää parvekkeella juuri tuolla hetkellä ja syntyy kuva hirviöisästä, vaikka tilanne on saattanut laueta 5 min sen ohikävelyn jälkeen aivan rauhanomaisesti.
Aika lapsellista ajatella, että voit sopia jonkun puistoikäisen kanssa jotain ja jos lapsi ei (ullatus) pidä omasta osastaan sopimuksesta kiinni, niin voit olla hyvällä omalla tunnolla ja itseäsi puolustellen lasta kohtaan naama norsunvitulla.
t.kivikissaäitiOlethan sinäkin naama norsunvitulla niin voidaan me muutkin olla. Tuijotelkaa omaa napaanne eikä muiden lapsia senkin pedofiilit.
Joo mutta minä en tule meuhkaamaan siitä tämne, miten oikeutettua se on ja miten olen hyvä äiti. Enkä hauku ihmisiä, jotka välittävät minun lapsistani ihmisinä, joilla on oikeuksia, pedofiileiksi.
t.kivikissaäiti
Kahden tai useamman alle kouluikäsen kanssa kun olet pari tuntia puistossa niin siinä kerkeää perus sisarruksien välisten nahistelujen kanssa olemaan monen montaa eripuraa, riitaa ja pahoitettua mieltä. Naapurin Lassella onkin keltainen ämpäri ja lapsellasi sininen - byäääh!
Isoveli sai olla 3,2 sekuntia pitempään keinussa - byäääh!
Pikkusiskolla on kivemmat kumpparit - byäähh!
Jne. jne.
Kun vihdoin saat koko konkkaronkan liikkeelle ja kotiin päin (koska jos olet liian myöhään ulkona niin johan heti on kyttääjänaapurit kauhistelemassa kun lapset valvovat yötä myöten!) että kerkeäisitte iltapalalle, jossa muuten pikkusisko sai yhden mustikan enemmän - byäääh!
Ja alat olemaan hieman kireä etkä jaksa enää alkaa halittelemaan ja keskustelemaan mikä mättää koska uusi harmistuksen aihe on tulossa seuraavan 5 sekunnin kuluttua niin johan olet huono vanhempi.
En muista kuka jenkkikoomikko sketsissään selitti kun näet jossain hampurilaisravintolassa lapsen joka kysyy äiti miksi taivas on sininen ja äiti vastaa turpa kii ja syö sun ranskalaiset. Tätä paheksuu vain lapsettomat ihmiset. Vanhemmat tietää että jos vastaat tähän niin joudut seuraavat kolme tuntia vastaan "mutta miksi" kysymyksiin :D
Tai kun äiti sanoo lapselleen turpa kii, mää inhoan sua niin jälleen lapsettomat paheksuu mutta toiset vanhemmat miettivät että mitä tuo k*sipää kakara on tehnyt tolle naisreppanalle.
Vähän kärjistettyä ja tosiaan _huumoria_ mutta pieni totuus piilee tässä ehkä piilee ;)
Minusta lapselle turpa kiinni -huutaminen on jo kaltoinkohtelua. Aikuisen siinä tulisi katsoa peiliin.