Olenko outo kun maksan välillä lapsilleni ruuat jääkaappiin?

Olet ihana äiti, kun pidät lapsistasi huolta.

Olen 25 ja en ole vuosiin pyytänyt rahaa vanhemmilta, vaikka sitä ei juuri olekaan. En vaan kehtaa. Aikuisen tulisi hoitaa kulunsa itsenäisesti. Mutta toisinaan jompi kumpi omasta alotteestaan tarjoutuu maksamaan ruokaostokset. Mulla on ns. yhden hengen perhe joten kertaostoksiin ei paljoa mene mut silti. Arvostan elettä vanhemmilta :)

Minäkin teen kuten ap, pidän luonnollisena tukea opiskelevia lapsiani.

Parempi se on opiskelijalapsille antaa rahaa just noin että ostaa ruokaa tai maksaa ruokaostokset, sillä jos antaa tilille tai käteen rahaa niin melko varmasti se menee bilettämiseen.

Oltiin päälle parikymppisiä miehen kanssa, kun alettiin seurustella. Mies ihmetteli, kun kotipaikkakunnalla käydessämme tyhjensin vanhempien jääkaappia mukaani lähtiessäni takaisin opiskelupaikkakunnalle. Minusta se oli normaalia, hänestä ei.

Juuri noin vanhemman kuuluukin toimia, itsellänikin oli kauhean tiukkaa opiskeluaikana ja ikinä en kehdannut pyytää rahaa, joten oli aina aivan järjetön helpotus kun vanhemmat toivat ruokaa tai maksoivat. Samalla lailla toimisin jos omia olisi. Ihan varmasti lapsesi arvostavat ja ovat kiitollisia. Viis ystävistäsi.

Minulla on myös aikuiset lapset ja joka kerta annan jotain mukaan, kun luonani käyvät.

Se on antajan iloa!

Kyllä silmäkulma kostui, kun äitini ilmestyi opiskelijakämpppäni oven taakse perjantai-iltapäivänä (tai milloin vaan) ruokakassin kanssa. En koskaan pyytänyt vanhemmiltani mitään, mutta opiskelin 90-luvun laman aikaan jolloin opiskelijan oli vaikea saada mitään työtä. Satunnainen ruokakassi vanhemmilta oli kullanarvoinen tuki. Vatsa täynnä jaksoi opiskella paremmin. Aion auttaa omia lapsiani samoin kuin minua autettiin.

Sinä ap olet hyvä äiti ja vanhempi.

Äiti ostaa ruuat ja isi ostaa asunnon ja auton. Noinhan se menee.

Todellakin aion myös auttaa samoin lapsiani kunhan kasvavat.

Olet ihana, jatka samaan malliin <3 lapset varmasti (tai toivottavasti...)auttavat myös sinua kun ikäännyt.

Itse sain omilta vanhemmiltani jonkin verran apua, puoliso ei omiltaan juurikaan saanut. Erityisesti on jäänyt mieleen, kun parikymmpisenä opiskelijana olin ilmaisena kahvinkaatajana ym apulaisena koko päivän mieheni pikkusiskon ylioppilasjuhlissa, ja juhlaruokia jäi tietty yli, eikä anoppi pakannut niistä mitään mukaan pojalleen ja minulle (jotka siis olimme 22 ja 24 v opiskeleva avopari silloin)

Ei nyt ihan tähän liity, mutta oli urpoa

Minä olen yli kolmenkymmenen ja harvoja ovat ne kerrat kun äidin luona käydessäni pääsen sieltä lähtemään ilman, että äiti lastaa minulle jotain ruokaa mukaan. Loukkaantuu jos en ota, joten en enää edes yritä estellä. Ruokaostoksia ei nyt sentään minun puolestani maksa, kun emme käy yhdessä ruokakaupassa.

Minusta ei ole outoa, että vanhemmat huolehtivat aikuisistakin lapsistaan. Ja ruokaostosten maksaminen silloin tällöin ei minusta ole mitenkään iso juttu. Eri asia sitten jos vanhemmat maksaisivat aikuisten lastensa kaikki kulut.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain omilta vanhemmiltani jonkin verran apua, puoliso ei omiltaan juurikaan saanut. Erityisesti on jäänyt mieleen, kun parikymmpisenä opiskelijana olin ilmaisena kahvinkaatajana ym apulaisena koko päivän mieheni pikkusiskon ylioppilasjuhlissa, ja juhlaruokia jäi tietty yli, eikä anoppi pakannut niistä mitään mukaan pojalleen ja minulle (jotka siis olimme 22 ja 24 v opiskeleva avopari silloin)

Ei nyt ihan tähän liity, mutta oli urpoa

Mikä siinä oli urpoa? Minusta ainoastaan se, että menit ilmaiseksi piikomaan.

En osta lapsilleni ruokaa. Heillä on jo nyt ilmaiset asunnot ja 800 euron kuukausiraha opintotukien ja osa-aikatöiden palkkojen lisäksi. Pitäisi pärjätä.

Mun isä on 55v ja sen "ikivanha" äiti lastaa sille aina kauheen kuorman ruokaa mukaan, kun isä menee käymään siellä. Loukkaantuu jos isä kieltäytyy, vaikka isä siis käy ihan töissä ja niin edelleen :-D Mutta hyvää se hänen äitinsä vaan tarkoittaa!

Olet hyvä äiti. Oma edesmennyt äiti teki samalla tavalla ja jatkan perinnettä omien lasten kohdalla, kun he tulevat siihen ikään. Lapsesi varmasti arvostavat sinua.

Meillä on roolit kääntyneet toisinpäin:) Kun olin opiskelija, äiti auttoi talouden kanssa eli toi ruokaa, osti joskus vaatteita ja maksoi jopa laskuja. Nyt äiti on jo eläkkeellä, ja kun käymme yhdessä kaupassa minä puolestani parempi tuloisena maksan hänen ostoksensa. Mielelläni autan vuorostani äitiäni

Vierailija kirjoitti:

Oltiin päälle parikymppisiä miehen kanssa, kun alettiin seurustella. Mies ihmetteli, kun kotipaikkakunnalla käydessämme tyhjensin vanhempien jääkaappia mukaani lähtiessäni takaisin opiskelupaikkakunnalle. Minusta se oli normaalia, hänestä ei.

Minä olen ratkaissut asian niin, että annan lapsille ruokarahaa mukaan. Se on helpompi kuljettaa junassa mitä kassillinen ruokaa. Matkaeväät ja jotain iltapalaksi saa lapset toki ottaa jääkaapista.

Kerran laitoin toiselle lapselle tilille 20 euroa ja tekstiviestinä lähetin hänelle ostoslistan. Lapsi oli sitten ostanut listan tavarat, siinä oli kaikenlaista hyvää, mitä lapsi ei itse raski ostaa. Tykkäsi kovasti.

Käymme lasten opiskelupaikkakunnilla pari kertaa vuodessa. Silloin viemme lapsen kauppaan ja ostamme kärryllisen tavaraa, ruuasta pesuaineisiin ja vessapaperiin. Se on minusta mukavaa.

Olet ihana äiti, etkä mikään hemmottelija. Oma äitinikin tekee välillä noin, olen siis parikymppinen opiskelija. En odota äitini maksavan mitään, mutta maksaa kuitenkin silloin tällöin, onhan se tosi mukava yllätys ja auttaa paljon. Jatka samaan malliin, jos kerta varaa on.

Ihana olet ap :) Mun äiti oli (tai no, on vieläkin, ikää mulla 25v) samanlainen. Kun tulee käymään, niin tuo aina jotain ruokaa ja jos mä käyn vanhemmilla, niin antaa aina jotain pullaa yms mukaan. Oon koittanu toppuutella, että pärjään kyllä äiti rakas, mutta se vaan niin haluaa huolehtia. Siks se onkin maailman paras äiti :)