Tupakoinnin lopetusyritykset johtamassa syömishäiriöön

Lisäisin vielä, että kolmannen päivän kohdalla pää on todella jumissa. Jään jatkuvasti jumiin ajatuksiini, enkä pysty keskittymään ja päässä tuntuu painetta. Olo on melko epätodellinen, mikä luultavasti on suurin syy repsahtamiseen juuri kolmannen päivän kohdalla.

Osta väkeviä pastilleja, esim Fisherman's Friend tai perusmynthon. Sisukin on tainnut aina olla lopettajien suosiossa. Ei nimittäin tee mieli lappaa ruokaa suuhun kun on pastillin maku suussa.

Kiitos vinkistä, voisi toimia! Käyn heti huomenna ostamassa. :)

Jaa että tahdonvoimaton korvaa yhden ääliömäisen tavan toisella vastaavalla? Aika shokki.

Tupakoi mieluummin kuin lähdet pelleilemään syömishäiriöillä. 

Lopetat sitten, kun olet päässyt tasapainoon. Keskity opiskeluihin ja polta rauhassa sen mitä poltat. Syömishäiriöt ovat helvettiä ja tekevät työkyvyttömäksi ja syrjäytyneeksi. 

On äärimmäisen harvinaista sairastua tupakkaperäisiin sairauksiin ennen 50-60 ikävuotta. Sen sijaan pilaat sypöishäiriöllä mahdollisesti koko elämäsi. 

Oletko pohtinut, mikä on tupakoimisen syy? Onko elämässäsi jokin asia, joka vaivaa ja stressaa jatkuvana häriönä? Syyn poistaminen auttanee tupakoinnin lopettamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jaa että tahdonvoimaton korvaa yhden ääliömäisen tavan toisella vastaavalla? Aika shokki.

Aika monilla sitä tahdonvoimaa ja energiaa pitää käyttää ihan muihin asioihin elämässä kuin syömisen tai polttamisen rajoittamiseen. Tämä kumma kyllä on joillekin ihmisille tuntematon asia.

Minä tupakoin ennen ja nyt olen ollut kaksi vuotta savuttomana. Elämän laatu on kyllä heikentynyt, entinen sporttinen hyvä ihoinen tyyppi on nyt läski finninaama. Mitään en uskalla suuhun laittaa kun kaikki jää lantiolla ja työn teosta ei meinaa vähän ruoan takia tulla mitään kun on fyysinen työ. Ei voi mitään mutta kyllä omassa lähipiirissä ne kohtuudella tupakoivat ovat kauniita ja sporttisia jne.. Ei paljon naurata, mietin että onko tää kaikki sen väärti.

Vihreää kenttiä ikävöiden.

Mulla on nyt seitsemäs päivä polttamatta. Ekat kuusi päivää meni kivasti, oltiin reissussa eikä tehnyt yhtään mieli tupakkaa enkä kompensoinut röökaamatta jättämistä millään. Tää seitsemäs päivä taas kun olen taas kotona.. olen jotenkin todella pinna kireällä. Hekumoin koko ajan hermoröökia. Avasin siiderin koska yleensä alkoholin kanssa mun ei tee mieli tupakkaa (maistuu jotenkin paskemmalta). 

Tsemppiä sinne.. Älä hae tekosyitä sille, että jatkaisit tupakointia. Se on kuitenkin vaan se kolmas päivä, mihin sulla kosahtaa. Kato vielä pari päivää lisää. Ei se viikon epäterveellisyys yhtään haittaa. Koita ohjelmoida pää siihen, että tupakointi = luovuttamista ja luovuttajat = luusereita.

Kiitos vastauksista. Tupakoinnin syyksi veikkaisin sitä, että elämäni on ollut viime aikoina melko tyhjää. Viimeiset 4 kuukautta olen tehnyt fyysisesti raskasta työtä, joka ei juurikaan haasta ajattelemaan lainkaan. Töiden jälkeen olen ollut väsynyt, en ole jaksanut ylläpitää sosiaalista elämääni. Polttaminen on jotenkin auttanut jaksamaan ja pitänyt rauhallisena, rytmittänyt päivää.

Aloittaessani työt, olin 4 viikkoa polttamatta. Kuitenkin palasin vanhoihin tapoihin sillä päivissäni todella ei ollut oikeastaan mitään muuta sisältöä. Viimeksi lopettaminen onnistui kuitenkin huomattavasti helpommin, olin tehnyt päätökseni ja lopulta heitin viimeisen askin roskiin jo puolivälissä, oli aika lopettaa. Vieroitusoireet eivät olleet läheskään yhtä pahat. Tuolloin kuitenkin olin juuri palannut Suomeen, joten vanha tapa oli helppo jättää, ajatuksena, että kotona en polta. Tästä syystä ajattelinkin alunperin lopettavani palatessani opiskelemaan, mikä muuttaa arkeani muiltakin osin, jolloin tupakoinnin lopettaminen voisi olla helpompaa. Mutta nämä kokemani vieroitusoireet ovat muuttaneet kaiken, sillä aloittaessani opiskelut haluan todella keskittyä opiskelemaan, en selviytymään vieroitusoireista.

Syömishäiriö pelottaa erityisesti siksi, että taustaa löytyy epätyypillisestä syömishäiriöstä. Ahmiminen on oire joka ei teininä koskaan kuulunut syömishäiriööni, mikä pelottaa vielä enemmän. En halua laihtua, enkä lihoa, olen tyytyväinen vartalooni tällaisena. Mutta viimeaikainen ahmiminen tulee nostamaan painoani ja suhtautumiseni syömiseen on selkeästi muuttumassa.

Taas on pöydällä askin viimeinen, enkä tiedä mitä tehdä. Ehkä pitäisi vain polttaa keskiviikkoon asti kunnes pääsen puhumaan asiasta lääkärin kanssa? Tällä hetkellä koen vain pahentavani asioita jatkuvilla yrityksilläni, jotka eivät tunnu johtavan kuin syvemmälle suohon.

ap

Ystävä hyvä, vähennä ensin. Vaikeahan se on lopettaa kun tottunut polttamaan 10 röökiä päivässä. Polta, mutta vasta sitten kun et kestä olla enää ilman. Sitten sama uusiksi, pystyt olla päiviä ilman röökiä ja sitten sorrut ja jatkat vanhalla mallilla? Miksi. Polta vähemmän, sitten kun "pärjäät" enää yhdellä tai kahdella tupakalla päivässä niin lopetuskin alkaa olla helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä tupakoin ennen ja nyt olen ollut kaksi vuotta savuttomana. Elämän laatu on kyllä heikentynyt, entinen sporttinen hyvä ihoinen tyyppi on nyt läski finninaama. Mitään en uskalla suuhun laittaa kun kaikki jää lantiolla ja työn teosta ei meinaa vähän ruoan takia tulla mitään kun on fyysinen työ. Ei voi mitään mutta kyllä omassa lähipiirissä ne kohtuudella tupakoivat ovat kauniita ja sporttisia jne.. Ei paljon naurata, mietin että onko tää kaikki sen väärti.

Vihreää kenttiä ikävöiden.

Hah! Sporttinen tarkoittaa urheilullista. Tupakka heikentää hapenottokykyä eli vaikeuttaa urheilun harrastamista. Mutta surkea provohan sinä oletkin...