Ravintoloiden työntekijät, paskimmat kokemuksenne työilmapiiristä?
Haluaisin kuulla nyt vertaistukea.
Aloitin pari viikkoa sitten uudessa paikassa ja nyt jo tuntuu, että kirjoittelen huomenna hakemuksia uusiin.
Kommentit (16)
Im lovin it...
Kolme vuotta jatkuvaa vittuilua ja täyttä arvostamattomuutta esimiehiltä. Etenkin ravintolapäälliköltä.
Työpaikkakiusaamista. Paljon henkistä, etenkin hitaammille ja vähemmän toimivat hoksottimet omaaville. Vanhat työntekijät (sinne jämähtäneet, joista ei muualle ollut töihin) ja esimiehet tykkäsivät simputtaa, ja "varmistaa paikkansa" kiusaamalla. Jopa fyysistä väkivaltaa oli, muka vahinkoja. Vahingossa tuli moppia nilkoille, tulikuumat korit hipaisi tai niistä ravisteltiin vahingossa rasvaa päälle tai heitettiin 180-asteesta juuri tulleet ranskalaiset sormille, kun oli itse tekemässä altaalla. Näihin ei ravintolapäällikkö puuttunut muuten kuin "se työntekijä X nyt vaan on sellainen vaikea joskus, on sille sanottu mutta ei se muuttunut. Koita kestää."
Työpaikalla oli hometta, jota piiloteltiin. Esim maalaamalla päälle. Vähäteltiin oireita. Valitettiin ja uhkailtiin, jos jäi saikulle. Muiden saikkuja kytättiin, jopa ongittiin ravintolapäällikön lukollisesta postilaatikosta rautalangalla, että selviää jonkun saikun syy. Ravintolapäällikkö itse päätteli, että yksi työkaveri on kaverinsa synttäreitä juhlimassa, kun oli katsonut Facesta, että sillä kaverilla on synttärit saikun aikaan. Muuten hyvä, mutta kukaan, edes se kaveri, ei juhlinut niitä synttäreitä mitenkään. Saati että se saikkuileva työkaveri.
Ja voin rehellisesti sanoa olleeni todella hyvä ja kiinnipitämisen arvoinen työntekijä! Silti mua kohdeltiin todella paskasti.
Ravintola-alalla on ihan huippuja tyyppejä töissä, sitten on niitä jotka ovat vain töissä, mutta kolmas ryhmä onkin sitten se kaikkein pahin narsistien porukka. Vittumaisia, kaksinaamaisia ,itsekkäitä, selkäänpuukottavia kusipäitä. Ja nämä on aina naisia.
Ne on oikeasti syöpä ravintolassa kuin ravintolassa.
Alalla vähemmän aikaa olleiden karseaa aliarvioimista. Myös tekemisten kyttäämistä, kaiken arvostelua ilman syytä ja muka-hitaudesta huomauttelua. Sori vaan, mutta minä en nyt vaan voi käyttää kassaa, vauhdittaa maksukortit lukua tai tulostaa kuittia yhtään sen ripeämmin, kuin se koneen toiminnan puolesta on mahdollista.
Ravintolat on täynnä elämämkoululaisia, joilla sosiaaliset kyvyt on jääneet sinne eskaritasolle.
Ravintolan vuoropäällikkö - tuo tärkeilyn ykkösammatti heti alikersantin jälkeen...
Olin alalla 15 vuotta ja allekirjoitan täysin aiempien kommentit.
Nyt kun muut ovat avautuneet työilmapiiristä, niin tuon esiin vielä sen urbaanin legendan, eli TESsin, jota ei noudateta pääsääntöisesti missään. Ylitöitä ei makseta, taukoja ei ole, vaikka olis 14 tuntinen työpäivä.
Lukekaapa ravintola-alan ihmiset alan tessi ja NAURAKAA!!!
Onneksi olen jo toisella alalla, huh huh! Takaisin ei minua saa palaamaan edes nälkä!
Niin pitkään kun ala on mitä on, se ei ole ihmisen hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Ravintolan vuoropäällikkö - tuo tärkeilyn ykkösammatti heti alikersantin jälkeen...
Millä tapaa?
Harkitsin ravintola-alaa. Yksi harjoittelu ja alalla olevien kuuntelu perui suunnitelman :D.
Kannattaa mennä suurtalouspuolelle johonkin kunnan keittiöön. Siellä ainakin tessiä noudatetaan ja ilmapiirikin parempi.
Minua kiinnostaa ravintola-alalla olut- ja panimoravintolat. Minnekkään muualle en olisi menossa töihin. Ruoka/kokkaaminen kyllä kiinnostaa, mutta ei ravintolatasoilla ja kiireellä. Kannattaako hakea?
Olin teini-ikäisenä kokkiopiskelijana kesätöissä eräässä paikassa, jossa oli paljon muitakin kesätyöntekijöitä. Muutaman vuoden vanhempia ja kokeneempia alalla kuin minä. Minusta ei tykätty siellä yhtään. Varsinkin joiltain näiltä nuorilta tuli suoranaista kiusaamista, mutta myös aikuisemmat oli tosi tylyjä. Siellä oli yksi vanhempi nainen joka oli tosi mukava, mutta sekin jäi lomalle viimeisten viikkojeni ajaksi. Sain haukut kun en osannut jotain ja tein kaiken väärin. Lopetin työt pari viikkoa alkuperäistä tarkoitusta aiemmin koska en kestänyt enää. Olin kuitenkin siihen aikaan vielä tosi arka ja kokematon.
Sitten kun olin jo lopettanut, niin sain sosiaalisessa mediassa nimettömän haukkumisviestin minusta työntekijänä. Ei selvinnyt varmasti kuka se oli, mutta luultavasti joku näistä kesätyöntekijöistä. En kertonut asiasta kenellekään, mutta jotenkin asia levisi jo saman päivän aikana kyseiselle työpaikalle. Se hävetti kun en olisi halunnut sellaista huomiota. Yhdeltä ihan mukavalta tyypiltä tuli pahoitteluviesti jossa kertoi että koko työpaikka puhuu tästä viestistä ja haluaa saattaa kirjoittajan vastuuseen. En tiedä sitten miten asia eteni siellä.
Olihan se huomaavaista, mutta tuo ei poista sitä että sillä työpaikalla oli tosi huono olla ja se kesä vaikutti itsetuntooni.
Ravintolamaailma, ah, mikä juorujen pesä.
Onko ala muuttunut? Olin aikoinaan ravintola-alalla yli 10v eikä työkavereissa ollut mitään vikaa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Sen sijaan asiakkaat oli perseestä. Suorastaan pelkäsin pe-la-iltoja. Onneksi pääsin pois.
Ravintolassa on kiva työskennellä, kunhan homma toimii iisisti. Toisten moittiminen tai syyttäminen aiheettomasti pilaa ilman hyvin helposti. Monessa paikassa ravintoladuuni muuttuu joksikin äärirajoilla työskentelyksi, kun kiire ja kannattavyys ajaa hyvien työolojen ja jopa asiakaspalvelun laadun edelle. Kyllä ne asiakkaat näkee, jos henkilökunta on stressaantunut ja toisiinsa paskat välit. Valitettavasti.
En edes tiedä mistä aloittaa. Paljon olen 12 vuodessa kerennyt nähdä ja varsinkin, kun tein useamman vuoden staffpointin kautta keikkaa. On ollut simputusta, itkettämistä, suoraa vittuilua, tavaroiden piilottelua, työkaverit on käynyt vuoronperään itkemässä vessassa jne. Sen olen oppinut, että jos ilmapiiri on paskaa, niin paikka vaihtoon heti. Tsemppiä :/