Oliko vaistosi oikeassa, kun epäilit että mies pettää?
Minulla on vahva epäilys siitä, että mieheni on täysin erilainen tien päällä kuin kotona. Minulle yrittää uskotella, että eihän hän mitään, mutta tiedän kuinka lipevä hän naisille osaa halutessaan olla. On vielä ammatiltaan keikkamuusikko, joten tilaisuuksia riittää. Jos kysyn jotain aiheesta, hän suuttuu aina silmittömästi. Jää usein pikkuvalheista kiinni ym. Voiko vaistoonsa luottaa?
Kommentit (18)
Oli. Tai en nyt tiedä vaistosta, ennemminkin kai kyse siitä että katsoo hemmetti silmillään millainen tyyppi on.
On ollut kaksi kertaa. En normaalisti ole helposti mustasukkainen/epäilevä, mutta näissä tilanteissa vaisto siis osunut oikeaan.
Nykyisen kanssa oltu useampi vuosi ja kertaakaan ei ole tullut sellaista fiilistä että pitäisi epäillä.
Oletko normaalisti luottavainen?
ei ollut.mulla oli kyllä synnytyksestö hormoonit sekasi + väsymys niin olin aika "sekasi" pari kk sitten:)
Mulla on herkkä ja hyvä ihmistuntemus. Useat ovat ihmetelleet vaistoni osuvuutta.
Ap
Vaisto oli oikeassa. Vuosia keksi valheita ja aina onnistui luikertelemaan tilanteista joissa oli epäilyn aihetta. Kunnes jäi rysän päältä kiinni ja koko paska paljastui. Vuosia oli pettänyt ja koen että tuhlasin aikaani kun halusin uskoa hyvään. Jotenkin sen vaan sisimmässään tunsi.
Vaisto oli totaalisen väärässä. Ei pettänyt.
Oli. Molemmilla kerroilla. Tai saattoihan niitä olla enemmänkin. Jätin sen sian.
Vuosien takaisen poikaystävän pettämisen aistin. Kyse oli selkeästi käytöksen muutoksesta. Hän oli päällepäin ns. kunnon mies, hyvä koulutus, työ, fiksu ja sosiaalinen. Halusi aina kaikkien huomiota, etenkin naisten vaikka ei mikään showmies varsinaisesti ollutkaan. Erehdyin luulemaan että olisin erityinen, mutta eräiden pikkujoulujen jälkeen hänen käytös muuttui. Kaksi viikkoa ennen joulua erottiin kun kysyin asiaa suoraan ja myönsi kaiken.
Kyllä valitettavasti vaistoni oli oikeassa. Yritin itsekin keksiä viattomampia selityksiä miehen käytökselle, mutta lopulta hän jäi kiinni eikä edes yrittänyt muuta enää selitellä.
Voi luottaa. Itse epäilin ja täysin oikeassa olin.
Kyllä. Vaistoi kertoi aina, sen jälkeen todisteet kertoivatkin loput.
Oma vaistoni osui oikeaan. Viimeiseen asti kiisti ja haukkui, suuttui, kun epäilin, mutta tunnusti kun erottiin, että naapuria kävi painamassa. Sanoin, että tiesin sen ja vastas ettei ennemmin uskaltanu tunnustaa, kun pelkäs mun reaktiota. Vastasin, että ihan samoin olisin reagoinu kuin nytkin, eli "ihan sama"-linjalla, koska täysin väärä minulle olit muutenkin.
Vain raukka ressukka on tuollainen kuin ex oli. Minä en ole väkivaltainen ja tiesi itsekkin, etten uskonut selitystään reaktionpelosta. Nynny mikä nynny. Juovuksissa toki heitteli seinille, siksi oli vain hyvä että saatiin lisäsyy erota.
Voi luottaa, vaisto tietää sen minkä tietoinen mieli haluaa joskus sulkea pois. Ilman sitä mitä me nykyään kutsutaan vaistoksi meidän esi-isät olisi kuolleet sukupuuttoon joskus tuhansia vuosia sitten.
Olen opetellut pikkuhiljaa olemaan sulkematta pois mielestä niitä hetkellisiä vaistomaisia tuntemuksia ja luottamaan niihin (kokemuksen kautta huomannut sen viisaaksi) ja viimeksi tänään eräs henkilö ihmetteli miksi eräs hänen mielestään hyvin vaativa ihminen on hyvin mukava minulle. Syy on se että monesti vastoin muiden ohjeitakin toimin oman vaiston pohjalta kuulostellen mitä ympärillä tarvitaan sen sijaan että toimisin sen pohjalta mitä ympärillä sanotaan tarvittavan. Ongelmat yleensä alkaa siinä vaiheessa kun syystä toisesta toimin toisin kuin tunnen oikeaksi.
Ja kyllä, nuorempana aavistin heilani välittävän enemmän ystävästäni kuin minusta ja niinhän se olikin. Sen jälkeen olen välttänyt monta sydänsurua sillä että olen pysynyt etäällä miehistä joille olen jollain tapaa ollut toissijainen rehellisesti havainnoituna. Monestihan ihmiset toimii jopa vastoin omia tunteitaankin, itse olen kuitenkin havainnut hyväksi edellytän suhteiltani vähintään sitä että se toinen ihminen kykenee olemaan rehellinen siitä mikä paikkani hänen elämässään on.
Kyllä. Pitkän monivaiheisen suhteen loppumetreillä sen tiesi vaikkei mitään todisteita tullut edes etsittyä. En sano että huomaisin välttämättä hyvin peiteltyä yksittäistä petosta, mutta silloin jos kumppani pettää jatkuvasti ollessaan oikeasti tyytymätön suhteeseen niin sen alkaa huomata monista seikoista että jokin oleellinen on muuttunut.
Kyllä sen huomaa, kun mies pettää. Eksäni piti aina kauhean sirkuksen, kun jotain oli meneillään mutta ei suostunut silti tunnustamaan. Toinen eksä taas oli niin tyhmä että puhui avoimesti tapauksestaan ja en muka tajunnut mistä siinä oli kyse. "Ei kun kavereitahan me vain.." Äijä leijui jossain pilvenhattaroissa ihan ihastuneena ja käyttäytyi kuin ihastunut mies, ainoa vain että se ei kohdistunut munhun. Istui koneellaan kirjoittamassa miten olivat tavanneet ja miten ihana se nainen oli - match made in heaven. Samaten mies muutti reittiään töihin ja kertoi tästäkin ihan btw tyylisesti, ja olin vain facepalmata miten tyhmänä se oikein mua piti.
Selvä tapaus, olin 100% täysin oikeassa vaistoineni. Laivalla töissä, ja "Muut nussii, mutta minä en, en ikinä!!!! Kaverien kortsut vain siivosin pöydältä laukkuuni"! "Olen laivan ainoa uskollinen mies, mitä muut yrittää saada kovalla työllä huoriin"!!!
Mä olen jo useampaan mieheen niin pettynyt, että seksihalujakaan ei enää ole, joten näin tässä vaan eletään. Mies jäi eläkkeelle töistä, joten nyt vonkaa meikäläiseltä. Turhaan! Ja tiedän menot ja kaiken, eli ei ole mahdollisuutta paneskella missään. Kärsiköön. Katselen kun se siivoaa ja laittaa ruokaa. Huono omatunto varmaankin. Lapsia en tuolle tehnyt, elämäni paras päätös. Ikä painaa päälle, pitäiskö tehdä Mannolat?
Oli vaistoni oikeassa. Ex väitti olevansa ehdottoman luotettava, ettei koskaan pettäisi ja kielsi kirkkain silmin vaikka jäi melkein rysän päältä kiinni. Toiset ei vaan koskaan tunnusta, vaikka mikä olisi.