Mitkä olympialaiset ovat parhaiten jääneet mieleesi?

Katson paljon urheilukisoja, mutta vain harva asia jää mieleen.

Jos oikein muistan 2008 Peking ja Usain Bolt teki maailmanennätyksen 3:lla matkalla. Ehkä se.

Vierailija kirjoitti:

Munchenin kesäolympialaiset 1972.  Ruumiita tuli ja paljon.

Mä muistan vain Lasse Virenin voitot tästä. 

Olin vasta kuusivuotias eli minua varmaan suojeltiin muilta tapahtumilta. Ei ollut mitään nettejä, joten olin vanhempien varassa. 

Sidney. Nuorempi kapseni aloitti ekaluokan ja olin kotosalla silloin, olin keväällä vastavalmistunut ja tuolloin vielä työtön. Katsoin varmaan kaiken mahdollisen. Nukuin sitten päivällä, kun lapsi oli koulussa. Erityisesti muistan Arsi Harjun ja purjehtijat. Voittikos se joku mieskaksikko silloin? 

Barcelona 1992. Uskomaton Dream Team täynnä supertähtiä.

Kaikki muut joukkueet vain vastaantulijoita.

Sotshissa yritettiin järjestää talvikisat +25 asteessa. Ei ihme, että lumi suli...

Albertville on jäänyt itselleni lapsuudesta parhaiten mieleen.

Atlantassa urheili ystäväni. Hän sijoittui erinomaisesti, mutta olin pettynyt kun hän ei voittanut. Olisin toivonut hänelle kultaa.

Vancouverissa ja Lontoossa olen itse ollut katsomossa.

Terkkuja Riosta!

Montrealin olympiakisat vuonna 1976. Ei niinkään minkään urheilullisen annin takia, vaan sen takia, että kuukautiseni alkoivat samana päivänä kuin olympialaisten avajaiset olivat, eli 17.7. Mökillä oltiin silloin ja olympialaisia patteriradiosta kuunneltiin. Olin 10 vuotta ja kahdeksan kuukautta vanha.

Ai niin, olihan noissa kisoissa tietysti Nadia Comaneci, joka oli aivan mahtava telinevoimistelija nuoresta iästään (14 v.) huolimatta. Muistan, miten tanssin pihanurmikolla keltaiset voikkatossut jalassani ja kuvittelin olevani Nadia. Voikkatossujen pohjat tulivat myrkynvihreiksi leikatusta nurmikosta...

Ekana tuli mieleen Moskovan Miska-karhu.

2012 kun yksi kreikkalainen naishyppääjä hyllytettiin neekerivitsin takia kisoista.

En tiedä mut muisteltiin kavereiden kanssa jenkkiampuja Matthew Emmonsia viime viikonloppuna :D. Kaveri oli voittamassa viimeisellä kierroksella ammunnan kultamitalia ja epäonnistui kolmissa eri olympialaisissa. Eli siis kolme kertaa ja sai yksistä kisoista muistaakseni pronssimitalin. Siihen liittyi sellaista, et vika kiekalla ampui viereiseen tauluuni, toisisssa olympialaisissa ampui taulusta ohi jne. Mahtanu kaveria vituttaa hieman :D

Vierailija kirjoitti:

Seoul 1988 on minulle nostalgisin. Kahden erilaisen kulttuurin kohtaaminen kylmän sodan jälkimainingeissa: coca cola ja kommunismi. Outous. Lapsen silmin nähtynä. Tunnusmusiikki "Hand in Hand". Neuvostoliiton ja Itä-Saksan ylivoima. Florence Griffith-Joynerin kynnet. Heike Drechslerin lihakset.

Olen Olympilaisfani ja seurannut kaikki kisat. En niinkään urheilun, vaan ihmisten havainnoimisen takia. Seoul 1988 -fiiliksiin en ole enää päässyt aikuisena.

Nämä kisat. Muistan aina ne kynnet ja Florencen hiukset. Myös Ben Johnsonin huimat ajat ovat jääneet mieleeni.

Rooman olympialaiset 1960, ensimmäiset tv-kisat. Istuttiin joka ilta hartaina jo testikuvaa katsomassa, kun odotettiin kisalähetyksen alkua. Mieleen jäi mm. pikajuoksija Wilma Rudolph, joka oli sairastanut muistaakseni polion ja pystynyt sitten kuntoutumaan menestyväksi urheilijaksi. Se teki koulutyttöön suuren vaikutuksen. Ja onhan niitä huippuhetkiä ollut monissakin kisoissa. Helsingin olympialaisista en muista urheilusuorituksia, vaikka niitä varmasti radiosta kuunneltiinkin. Sen sijaan jossakin kuvalehdessä oli kisoista juttua ja siellä oli kuva mustaihoisesta urheilijasta. Luultavasti siinä oli ensimmäinen näkemäni tummaihoinen ihminen ja siksi kuva jäi mieleen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mut muisteltiin kavereiden kanssa jenkkiampuja Matthew Emmonsia viime viikonloppuna :D. Kaveri oli voittamassa viimeisellä kierroksella ammunnan kultamitalia ja epäonnistui kolmissa eri olympialaisissa. Eli siis kolme kertaa ja sai yksistä kisoista muistaakseni pronssimitalin. Siihen liittyi sellaista, et vika kiekalla ampui viereiseen tauluuni, toisisssa olympialaisissa ampui taulusta ohi jne. Mahtanu kaveria vituttaa hieman :D

Minä olen nähnyt nuo kaikki suoritukset. Olivat Ateenassa, Pekingissä ja Lontoossa. Pakko sanoa, että en tiedä pitäisikö miehen puolesta itkeä vai nauraa.

Vancouverin talviolympialaiset 2010. En tiedä miksi.

Vierailija kirjoitti:

Munchen 1972 totta kai. Ovat ensimmäiset kisat jotka muistan ja siitä lähtien onkin joka kisat katsottu alusta loppuun kaikki mahdolliset lähetykset.

Munchenistä tietysti päällimmäisenä ovat jääneet mieleen Virenin kymppitonni kaatumisineen ME ajalla, sekä Virenin viidentonnin ja Vasalan tonnivitosen kullat, jotka tuli alle puolentunnin sisällä, sekä Tapsa Kantasen taistelu Kenian tummia poikia vastaan. Kip Keinohan hävisi yllättäen tonnivitosella Vasalalle, mutta voitti kolmentonnin esteet ennen maanmiestään Ben Jipchoa ja Tapsa Kantasta. Kip Keinohan palkittiin viime yön avajaisissa elämänura palkinnolla.

Tuossa estekisassahan peräti kolme suomalaista oli kympin sakissa, kun Lätsä-Pekka oli kahdeksas, Ja Mikko Ala-Leppilampi oli kymmenes. Suomella oli uskomaton taso tuohon aikaan kestävyysjuoksussa. Suomalaisista Lätsä-Pekka ja Kantanen voittivat omat alkueränsä, kun Ala-Leppilampi oli niukasti omassa erässään kakkonen Jipchon jälkeen. Finaalissa Ala-Leppilampi antoi melkoisesti tasoitusta muille, kun onnistui telomaan päänsä juuri ennen starttia niin, että pää jouduttiin sitomaan sideharsolla verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Se tapahtui niin lähellä starttia, että hän asteli lähes suoraan sidontapaikalta lähtöviivalle. Eikä telomiset jääneet siihen, vaan hän kaatui heti ensimmäisellä esteellä sillä seurauksella, että hänen kätensä murtui. Siitäkin huolimatta Ala-Leppilampi jatkoi kisaa ja tuli maaliin kymmentenä. Melko uskomaton suoritus.

Yksi joka myös on jäänyt mieleeni noista kisoista on brittiläinen "Lätsä-David", joka voitti 800 metrillä kultaa. Muistan vielä hyvin, että olin tuon kasisatasen aikaan naapurissa kaverilla ja katsottiin kisoja siellä, vaikka en tuolla kaverilla ylipäätään montaa kertaa käynytkään. Ehkäpä se juuri siksi jäikin mieleeni.

Tuo Lätsä-David tietysti jäi sen takia mieleen, kun Suomella oli kisoissa mukana Lätsänsä, eli Lätsä-Pekka Päivärinta. Lätsä-Davidhan muistaakseni käytti ihan peruslippistä, kun taas Lätsä-Pekka käytti pyöräilylakki tyylistä lätsää , jossa se pieni lippa on ylös nostettuna.

Oletko Mika Lehtimäki??

Vierailija kirjoitti:

Sotshissa yritettiin järjestää talvikisat +25 asteessa. Ei ihme, että lumi suli...

Albertville on jäänyt itselleni lapsuudesta parhaiten mieleen.

Atlantassa urheili ystäväni. Hän sijoittui erinomaisesti, mutta olin pettynyt kun hän ei voittanut. Olisin toivonut hänelle kultaa.

Vancouverissa ja Lontoossa olen itse ollut katsomossa.

Terkkuja Riosta!

Ainiin! Ja Lillehammerissa kävin rakennustöiden aikana edellisenä kesänä. Melkein kaikki kisakylää myöten oli valmiina. Se oli huikeaa, vaikka paikka oli lähes autio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mut muisteltiin kavereiden kanssa jenkkiampuja Matthew Emmonsia viime viikonloppuna :D. Kaveri oli voittamassa viimeisellä kierroksella ammunnan kultamitalia ja epäonnistui kolmissa eri olympialaisissa. Eli siis kolme kertaa ja sai yksistä kisoista muistaakseni pronssimitalin. Siihen liittyi sellaista, et vika kiekalla ampui viereiseen tauluuni, toisisssa olympialaisissa ampui taulusta ohi jne. Mahtanu kaveria vituttaa hieman :D

Minä olen nähnyt nuo kaikki suoritukset. Olivat Ateenassa, Pekingissä ja Lontoossa. Pakko sanoa, että en tiedä pitäisikö miehen puolesta itkeä vai nauraa.

Youtubessa oli joskus video hänestä. Hän oli varmasti #1 ampuja maailmassa. Harmi, että sitä ei ikinä onnistunut todistamaan rimakauhun takia.