Lue keskustelun säännöt.
Mitkä olympialaiset ovat parhaiten jääneet mieleesi?
05.08.2016 |
Mulle Atlanta -96 oli ne ekat ja ainoat oikeat kisat jotka tapitin alusta loppuun.
Kommentit (56)
Peking 2008. Ensimmäiset jotka katoin ja menin silloin yläasteelle. Koulun aulassa oli TV ja siellä oli porukkaa katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Los Angeles -84.
Ne överit avajaiset ja naisten telinevoimistelu. harrastin ja kilpailin lajissa ja mm. Neuvostoliitto boikotoi kisoja, itäblokista mukana oli vain Romania ja ehdoton suosikkini, ihana Ekaterina Szabo. Meillä oli upouudet beta-videot ja isä nauhoitti mulle öisin tulleet voimistelukisat. Naisten neliottelu ratkesi jännittävimmällä mahdollisella tavalla kun Mary-Lou Retton sai hypystä kympin (vaikka horjahti) Szabon nenän edestä. Tämän katsoin suorana. Olen vieläkin hieman katkera tuosta väärästä kympistä :)
Itsekin seuraan voimistelua. Pikkutyttönä Nadia oli tietenkin suosikki, Montrealissa -76. Tuolloin voimistelivat vielä mm. Olga Korbut ja Ludmila Turischeva.
Vieläkö seuraat voimistelua? Mitä mieltä olet nykymenosta?
Pitääkin katsoa, minä päivänä alkaa Riossa. Nykyiset sillisalaattilähetykset on vaan niin vaikeasti seurattavia. Ennen lajit näytettiin selkeästi yhtenä lähetyksenä.
Joo, kyllä seuraan. Oi, Nadian takia itse aloitin voimistelun, kuuluin jopa olympiavalmennusryhmään, mutta eipä meistä joukkuetta kisoihin tullut :)
Erityisesti nojapuufinaali on aivan käsittämätöntä katsottavaa, miten sellaiseen pystyy noin painovoiman puolesta :) Minun aikanani hyvä jos jättiläinen tehtiin ja ehkä joku irrotus. Tosin koko teline on muuttunut niistä ajoista (ohuet aisat ja valtava väli). Hyppy muuttui ihan toiseksi lajiksi kun "pukki" muuttui, todella käsittämättömiä juttuja siinäkin tehdään. Permanto ja puomi ovat eniten entisellään, tosin permannollakin volttipätkät ovat muuttuneet todella paljon, kun tehdään juttuja "eteenpäin" entisen arabialainen-flikki-voltti -sijaan. Telineet ja alustat ovat muuttuneet turvallisemmiksi. Lisäksi on huikeaa, että nykyisin on huippuvoimistelijoita niin monista maista, ennen mentiin suunnilleen Neuvostoliiton jäsentenvälisinä, Romania ja DDR siinä haastajina. Yksi maailman parhaista nojapuuvoimistelijoista tulee (tuli) Englannista - ei olisi Los Angelesin aikaan ikinä uskonut. Jopa me voitimme Iso-Britannian maaottelussa :)
ja totta, harmittaa sillisalaattilähetykset, tuolloin tuli aina yksi laji suorana kokonaan ja muistan kuinka tosiaan valvoin tuon naisten 4-ottelun.
Peking 2008. En ole vieläkään unohtanut sitä kun siellä avajaisissa laitettiin "ruma" pikkutyttö verhon taakse laulamaan ja "nätimpi" tyttö lavalle feikkaamaan laulamista. Ihan käsittämätöntä. Eikä se "ruma" tyttö edes ollut yhtään ruma vaan ihan söpöjä olivat kummatkin.
Ehkä Pekingin olympialaiset 2008. Pyyhin pölyjä kun katsoin televisiosta avajaisia.:)
Seoul 1988 on minulle nostalgisin. Kahden erilaisen kulttuurin kohtaaminen kylmän sodan jälkimainingeissa: coca cola ja kommunismi. Outous. Lapsen silmin nähtynä. Tunnusmusiikki "Hand in Hand". Neuvostoliiton ja Itä-Saksan ylivoima. Florence Griffith-Joynerin kynnet. Heike Drechslerin lihakset.
Olen Olympilaisfani ja seurannut kaikki kisat. En niinkään urheilun, vaan ihmisten havainnoimisen takia. Seoul 1988 -fiiliksiin en ole enää päässyt aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä ja koska oli ne ennen maalia pyörtyilevät, oksentavat, hulluna hortoilevat kilpakävelijä naiset? Se oli alkujärkytyksestä toivuttua koomista katsottavaa. Kamerat tosin mässäili näyllä vähän liikaakin.
Munchen 1972 totta kai. Ovat ensimmäiset kisat jotka muistan ja siitä lähtien onkin joka kisat katsottu alusta loppuun kaikki mahdolliset lähetykset.
Munchenistä tietysti päällimmäisenä ovat jääneet mieleen Virenin kymppitonni kaatumisineen ME ajalla, sekä Virenin viidentonnin ja Vasalan tonnivitosen kullat, jotka tuli alle puolentunnin sisällä, sekä Tapsa Kantasen taistelu Kenian tummia poikia vastaan. Kip Keinohan hävisi yllättäen tonnivitosella Vasalalle, mutta voitti kolmentonnin esteet ennen maanmiestään Ben Jipchoa ja Tapsa Kantasta. Kip Keinohan palkittiin viime yön avajaisissa elämänura palkinnolla.
Tuossa estekisassahan peräti kolme suomalaista oli kympin sakissa, kun Lätsä-Pekka oli kahdeksas, Ja Mikko Ala-Leppilampi oli kymmenes. Suomella oli uskomaton taso tuohon aikaan kestävyysjuoksussa. Suomalaisista Lätsä-Pekka ja Kantanen voittivat omat alkueränsä, kun Ala-Leppilampi oli niukasti omassa erässään kakkonen Jipchon jälkeen. Finaalissa Ala-Leppilampi antoi melkoisesti tasoitusta muille, kun onnistui telomaan päänsä juuri ennen starttia niin, että pää jouduttiin sitomaan sideharsolla verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Se tapahtui niin lähellä starttia, että hän asteli lähes suoraan sidontapaikalta lähtöviivalle. Eikä telomiset jääneet siihen, vaan hän kaatui heti ensimmäisellä esteellä sillä seurauksella, että hänen kätensä murtui. Siitäkin huolimatta Ala-Leppilampi jatkoi kisaa ja tuli maaliin kymmentenä. Melko uskomaton suoritus.
Yksi joka myös on jäänyt mieleeni noista kisoista on brittiläinen "Lätsä-David", joka voitti 800 metrillä kultaa. Muistan vielä hyvin, että olin tuon kasisatasen aikaan naapurissa kaverilla ja katsottiin kisoja siellä, vaikka en tuolla kaverilla ylipäätään montaa kertaa käynytkään. Ehkäpä se juuri siksi jäikin mieleeni.
Tuo Lätsä-David tietysti jäi sen takia mieleen, kun Suomella oli kisoissa mukana Lätsänsä, eli Lätsä-Pekka Päivärinta. Lätsä-Davidhan muistaakseni käytti ihan peruslippistä, kun taas Lätsä-Pekka käytti pyöräilylakki tyylistä lätsää , jossa se pieni lippa on ylös nostettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sotshi, ei itse urheilusuoritusten takia vaan sen säälittävän räpellyksen, mitä ne järjestelyt olivat.
Vierailija kirjoitti:
Munchenin kesäolympialaiset 1972. Ruumiita tuli ja paljon.
Minullakin nämä kisat. Mutta en muista ruumiita (olin 7-vuotias), vaan sen että Lasse Viren juoksi "kaatumisen kautta kultaan", kuten lehdet seuraavana päivänä uutisoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sotshi, ei itse urheilusuoritusten takia vaan sen säälittävän räpellyksen, mitä ne järjestelyt olivat.
Annatko esimerkin siitä räpellyksestä? Itse en kyllä muista mitään räpellyksiä ja katsoin kaikki mahdolliset ja mahdottomat lajit.
Shotshitsin talvikisat, huikeat avajaiset jäi mieleen. Ja Albertville kun isä osti valtavan telkkarin että nähtäs kisat kunnolla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Munchenin kesäolympialaiset 1972. Ruumiita tuli ja paljon.
Minullakin nämä kisat. Mutta en muista ruumiita (olin 7-vuotias), vaan sen että Lasse Viren juoksi "kaatumisen kautta kultaan", kuten lehdet seuraavana päivänä uutisoivat.
Itse olin pari vuotta vanhempi ja muistan kyllä sen episodin, tosin enemmänkin panttivankien kaappauksena, en niinkään verilöylynä, jollaiseksi se lopulta muodostui. Eihän lapsi noista tapahtumista juuri mitään ymmärtänyt.
Soul 1988, Ben Johnsonin huikea maailmanennätys ja dopingkäry sekä Tapio Korjuksen olympiakulta jäivät 8-vuotiaan mieleen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän Calgaryn kisat ja Suomen ensimmäinen arvokisamitali jääkiekossa oli aikamoinen kokemus. Kun Erkki Lehtonen teki yöllä 2-1-maalin Neuvostoliittoa vastaan pelatussa ottelussa, niin meillä ei ollut silloin hiljaista.
Albertvillen avajaiset oli huippuhienot, mitään sellaista ei oltu ennen nähty (ja monet myöhemmät on kopioineet niistä juttuja).
Sapporon talviolympialaiset -72, ensimmäiset joista on muistikuvia.
Vierailija kirjoitti:
Soul 1988, Ben Johnsonin huikea maailmanennätys ja dopingkäry sekä Tapio Korjuksen olympiakulta jäivät 8-vuotiaan mieleen. :)
Joo, tämä. Olin kyllä jo n. 20-vuotias.
Moskova, ja Miska-karhu kun se tirautti ihmisvideoscreenissä kyyneleen lopettajaisissa :S
Up