Naapurin äiti ihmettelee miksi meidän lapset eivät käy heillä leikkimässä

Mitä te tekisitte tällaisessa tilanteessa?

Ja miksi et voisi sanoa suoraan tälle naapurille?

En minäkään antaisi oman lapseni kuunnella tuolaista. Jos pakko olisi tekemisissä olla, kutsuisin heidät kylään ja kun juttelu menisi tuohon suuntaan sanoisin topakasti "leikitkää jotain toista leikkiä, tuolainen leikki ei kuulosta kivalle".

No älä sitten edelleenkään päästä lapsia naapuriin. Problem solved.

Tuota se on eskarissa ja koulussakin. 

Vierailija kirjoitti:

Tuota se on eskarissa ja koulussakin. 

Siis puhutaanko oikeasti eskarissa jo noin? Ja koulussa?? Tappamisesta?

Niin, koulussa tuon oppii, jos ei naapurissa. Ota lapsesi saman tien kotikouluun ja eristä muista lapsista.... Et siis voi tehdä muuta kuin keskustella kielenkäytöstä jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, koulussa tuon oppii, jos ei naapurissa. Ota lapsesi saman tien kotikouluun ja eristä muista lapsista.... Et siis voi tehdä muuta kuin keskustella kielenkäytöstä jälkikäteen.

Olen siis ajatellut että tuollaiset puheet ei kuulu normaalin lapsen sanavarastoon, mutta ilmeisesti siis kuuluu :-(

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, koulussa tuon oppii, jos ei naapurissa. Ota lapsesi saman tien kotikouluun ja eristä muista lapsista.... Et siis voi tehdä muuta kuin keskustella kielenkäytöstä jälkikäteen.

Olen siis ajatellut että tuollaiset puheet ei kuulu normaalin lapsen sanavarastoon, mutta ilmeisesti siis kuuluu :-(

ap

Maailma muuttuu, eskoseni.

Ei ainakaan kannata sanoa suoraan syytä. Itse sanoin aikanaan, että lapset ei saa leikkiä enää yhdessä, kun naapurin lapsi töni ja kuristi lastani jatkuvasti ja välit meni poikki samantein.  Olen kuulemma niuhottaja ja hänen lapsensa on vaan vilkas ja saa kokeilla rajojaan, mun lapsi liian nössö, että provosoi nössöydellään hänen lastaan. Eli älä sano oikeaa syytä, keksi vaan tekosyitä. Niin mäkin alussa tein ja välit säilyi niin kauan.

tuo on ihan normaalia tuon ikäiselle. menee kyllä ohi Ei tarvitse olla huolissaan.

No ei ne kaikki lapset koulussakaan noin puhu. Osa valitettavasti puhuu. Kamalalta kuulostaa. Jotenkin tuntuu, että tietyillä peleillä ja ohjelmilla on vähän liian suuri rooli joidenkin lasten elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, koulussa tuon oppii, jos ei naapurissa. Ota lapsesi saman tien kotikouluun ja eristä muista lapsista.... Et siis voi tehdä muuta kuin keskustella kielenkäytöstä jälkikäteen.

Olen siis ajatellut että tuollaiset puheet ei kuulu normaalin lapsen sanavarastoon, mutta ilmeisesti siis kuuluu :-(

ap

Et ole vielä tainnut tutustua kouluikäisten pelimaailmaan.

Sanot vaa suorat sanat.. ei tollasta tarvii sietää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan kannata sanoa suoraan syytä. Itse sanoin aikanaan, että lapset ei saa leikkiä enää yhdessä, kun naapurin lapsi töni ja kuristi lastani jatkuvasti ja välit meni poikki samantein.  Olen kuulemma niuhottaja ja hänen lapsensa on vaan vilkas ja saa kokeilla rajojaan, mun lapsi liian nössö, että provosoi nössöydellään hänen lastaan. Eli älä sano oikeaa syytä, keksi vaan tekosyitä. Niin mäkin alussa tein ja välit säilyi niin kauan.

Tämä on vielä ihan ymmärrettävää kun lapsi ON väkivaltainen, mutta jos leikissä puhuu tuollaisia eikä kuitenkaan käyttäydy väkivaltaisesti niin sitä en ymmärrä että miksi silloin ei saisi leikkiä?

Meille tuli myös nämä jutut ekaluokan aikana pojalle. Olihan se alkuun järkyttävää ja monesti kyselin mistä kuulit ja kuka tuollaista puhuu ja tiedätkö mitä tarkoittaa. Poikani on esikoinen, mutta monella luokkakaverilla on isosisaruksia, että eiköhän ne sieltä, mutkien kautta. Ja välitunneilla, koulun käytävillä, taksissa... Tajusin, että ei siltä vain voi välttyä!

Olen jutellut lapselle että ei kuulosta kivalta tuollaiset jutut lapsen suusta (siksi ne kai viehättääkin) ja olen avannut niitä lauseita, että mitä ne ihan oikeasti tarkoittaa. Viatonta leikkiähän se kuitenkin on, ja kuuluu kai ikään ja sukupuoleen...? Kotona pienten sisarusten kuullen olen kieltönyt leikkimistä, mutta en ole kieltänyt kavereiden kesken. Olen välillä yrittänyt rajuimpia juttuja pehmennellä, esim. että ei sitä (mielikuvitus)vihollista tarvitse tappaa, sen voi vaikka vangita. Tai heittää ihan lööperiksi ja keksiä joku ihan hölmö rangaistus, vaikka kaalilaatikon syöminen. Tärkeintä kai kuitenkin, että (ainakin oman lapseni leikeissä) ovat itse niitä hyviksiä AINA ja pahikset ovat keksittyjä. Ja että leikkivät välillä myös ihan jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan kannata sanoa suoraan syytä. Itse sanoin aikanaan, että lapset ei saa leikkiä enää yhdessä, kun naapurin lapsi töni ja kuristi lastani jatkuvasti ja välit meni poikki samantein.  Olen kuulemma niuhottaja ja hänen lapsensa on vaan vilkas ja saa kokeilla rajojaan, mun lapsi liian nössö, että provosoi nössöydellään hänen lastaan. Eli älä sano oikeaa syytä, keksi vaan tekosyitä. Niin mäkin alussa tein ja välit säilyi niin kauan.

Jos naapurini lapsi kuristaisi omaa lastani ja äitinsä puolustelisi hänen käytöstään, välit saisivat minun puolestani mennä.

Vierailija kirjoitti:

tuo on ihan normaalia tuon ikäiselle. menee kyllä ohi Ei tarvitse olla huolissaan.

No ei kyllä todellakaan ole normaalia minkään ikäiselle. Normaalijärkisten perheiden terveet ja hyvinvoivat lapset EIVÄT puhu noin. Oma nyt 7- vuotias lapseni halusi piipahtaa hetkeksi yksin ulos ekaa kertaa pari vuotta sitten kun itse siivoilin kuuloetäisyyden päässä eteistä ja etupihaa. Lapsi tuli sisälle takaisin alta 3 minuutin: "toi poika sanoi mulle että se leikkaa multa pään, kädet ja jalat irti". Pojan perheessä on 5 lasta, jotka on kaikki olleet vaippaiästä asti aamusta iltaan ulkona heitteillä eikä vanhempia kiinnosta yhtään missä ovat ja kuinka myöhään. En ole vastaavia puheita kuullut normaalisti huolehdittujen lasten suista koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuo on ihan normaalia tuon ikäiselle. menee kyllä ohi Ei tarvitse olla huolissaan.

No ei kyllä todellakaan ole normaalia minkään ikäiselle. Normaalijärkisten perheiden terveet ja hyvinvoivat lapset EIVÄT puhu noin. Oma nyt 7- vuotias lapseni halusi piipahtaa hetkeksi yksin ulos ekaa kertaa pari vuotta sitten kun itse siivoilin kuuloetäisyyden päässä eteistä ja etupihaa. Lapsi tuli sisälle takaisin alta 3 minuutin: "toi poika sanoi mulle että se leikkaa multa pään, kädet ja jalat irti". Pojan perheessä on 5 lasta, jotka on kaikki olleet vaippaiästä asti aamusta iltaan ulkona heitteillä eikä vanhempia kiinnosta yhtään missä ovat ja kuinka myöhään. En ole vastaavia puheita kuullut normaalisti huolehdittujen lasten suista koskaan.

Meillä sellainen tilanne että kun pojat kotona leikkivät niin en koskaan kuule mitään tappamispuheita mutta kun leikkivät jonkun kaverin kanssa niin silloin kuulemma tulee jos minkälaista tappamis ja taistelujuttua. En tiedä mitä tekisin heidän kanssaan, pitäisikö heidät viedä psykologille tms.?

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan kannata sanoa suoraan syytä. Itse sanoin aikanaan, että lapset ei saa leikkiä enää yhdessä, kun naapurin lapsi töni ja kuristi lastani jatkuvasti ja välit meni poikki samantein.  Olen kuulemma niuhottaja ja hänen lapsensa on vaan vilkas ja saa kokeilla rajojaan, mun lapsi liian nössö, että provosoi nössöydellään hänen lastaan. Eli älä sano oikeaa syytä, keksi vaan tekosyitä. Niin mäkin alussa tein ja välit säilyi niin kauan.

Mulle kävi samoin. Aikani katselin, en todellakaan ensimmäisestä kerrasta ottanut yhteyttä ja kun otin, asiallisesti kertoen mitä on tapahtunut, sain kuulla sellaisen määrän solvauksia, ettenpä aivan heti olisi uskonut. Eipä olla sen jälkeen juuri moikkailtu.