Naapurin äiti ihmettelee miksi meidän lapset eivät käy heillä leikkimässä

Tämä on vähän vaikea juttu. Meillä 9-vuotias ja nuo jutut tuli kouluun mentyä. Tuntuu että niillä oikein mässäillään. Kotona on kaksi pienempää ja olen kieltänyt että kotona ei niin puhuta.

Tiedän tietysti että pojat haluaa leikkiä taisteluja ja sotaankin. Se on tavallaan ihan ok, mutta jotenkin nykyään nuo poikien jutut on raaistuneet vähän liian yksityiskohtaiseksi. Varmaan juuri peleistä kotoisin.

Olen jutellut omalleni että on tyhmää puhua tuollaisia, mitä ne jutut oikeasti tarkoittaa ja että onneksi me ei kuitenkaan tiedetä sellaisesta mitään. Olen kieltänyt puhumasta pihallakaan pienempien kuullen. En tiedä miten käytännössä tottelee, toivonkin että muutkin vanhemmat kieltävät jos kuulevat ja kertovat mullekin.

Meilläkin on näitä "pojat on poikia" -äitejä naapurustossa, joiden mielestä pojat saa tehdä mitä vaan ja ne lapset jotka kärsii lyömisestä, kiroilusta ym. voisivat kuulemma pysyä kauempana. Tämä minua ihmetyttää hirveästi, annetaan mielummin sen tarhaikäisen mesota kuin joku lapsisotilas kuin että yhdessä sovittaisiin että kielletään sellainen kaikilta.

Meidän neljä vuotias oli pari viikkoa päivähoidon kesäpäivystyksessä ja seurasi tuon ajan eskari-ikäisten poikien leikkejä. Nyt on kokoajan ampumassa,taistelemassa ja tuhoamassa :( tähän asti ollut perhepäivähoitajalla hoidossa eikä ikinä ollut mitään tollasta! Hiukan ärsyttää :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota se on eskarissa ja koulussakin. 

Siis puhutaanko oikeasti eskarissa jo noin? Ja koulussa?? Tappamisesta?

Ei kaikkialla. Kysyin nyt jo 13 v lapseltani, ja hän sanoi ettei hänen koulussaan juuri ollut. Ei ainakaan jos aikuisia oli paikalla, se olisi ollut puhuttelu rehtorin luona.

Vierailija kirjoitti:

No siksi eivät, kun siellä lasten kielenkäyttö on tällaista: "tapetaan toi vihollinen" "leikataan siltä kaula auki" ym. en vaan voi ymmärtää että miten lasten suusta voi tulla tuollaista tekstiä.

Mutta tätä en vaan kehtaa sanoa tuolle äidille, keksin aina jonkun hätävalheen....

siellä siis 6 ja 9 vuotiaat pojat.

Tutustupa ensin lasten kehitykseen ja siihen miten poikien leikkitapa eroaa tyttöjen leikkitavoista. Sinä et varmastikaan leikkinyt sota- ja taisteluleikkejä, mutta pojille se on normaali kehitysvaihe. Vaihe menee ohi eikä kaikista pojista tule leikkiensä vuoksi väkivaltaa ihannoivia idiootteja.

Tietysti voit ohjata omia lapsiasi käyttämään muita sanoja kuin tappaminen jne., jos ne sanat ovat häiritseviä.

Kyllä minusta tappamisesta puhuminen kuuluu moniin leikkeihin niin, että se on ihan normaalia - leikki ja tosielämä ovat kyllä lapsillekin kaksi eri asiaa. Sitä kyllä ihmettelen, jos joku lapsi oikein yksityiskohtaisesti hekumoi tappamis- ja kidutustavoilla, se ei enää kuulu siihen leikin ideaan, että on hyviksiä ja pahiksia, toinen voittaa ja toinen häviää jne. Omat poikani (13 ja 9) ovat tosi siivosuisia, mutta toisaalta joissakin ihan normaalin oloisissa perheissä poikien puhe on paljon ronskimpaa. Koulussa lapset kuulevat kaikenlaista, mutta ylilyönteihin saa ja pitää puuttua, se on sitä kasvatusta se.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta tappamisesta puhuminen kuuluu moniin leikkeihin niin, että se on ihan normaalia - leikki ja tosielämä ovat kyllä lapsillekin kaksi eri asiaa. Sitä kyllä ihmettelen, jos joku lapsi oikein yksityiskohtaisesti hekumoi tappamis- ja kidutustavoilla, se ei enää kuulu siihen leikin ideaan, että on hyviksiä ja pahiksia, toinen voittaa ja toinen häviää jne. Omat poikani (13 ja 9) ovat tosi siivosuisia, mutta toisaalta joissakin ihan normaalin oloisissa perheissä poikien puhe on paljon ronskimpaa. Koulussa lapset kuulevat kaikenlaista, mutta ylilyönteihin saa ja pitää puuttua, se on sitä kasvatusta se.

Juuri näin.

Olen katsellut maailmaa aikalailla vaaleanpunaisten lasien lävitse, koska esikoiseni on tyttö. Ajattelin, että voin kieltää ase- ja sotaleikit, kieltää väkivaltaiset lastenohjelmat jne. Ja se onnistui 9 vuotta äitinä olosta. Kun poikani meni kouluun, oppi hänkin väkivallan maailman.

Mutta. Itse olen korjannut ajatustapaani. En hyväksy väkivaltaa, mutta leikkeihin se joskus kuuluu sanallisesti. Lapset jäsentävät uutisia ja kokemuksiaan leikeissä, ja heidän täytyy käsitellä vaikeat asiat niin.

Leikit leikkinä.