Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sanonnan "muun muassa" sen jälkimmäisen sanan perusmuoto?
05.08.2016 |
Yleensä ihmiset kyllä sanoo muummuassa ja luulenpa ettei kaikki edes hoksaa sanovansa muun muassa, vaan luulevat että muummuassa on yksi ihan oikea sana.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vajaaparadigmainen adverbi, ei sillä ole nominatiivimuotoa. Vastaava sana olisi mukana. Mikä on mukana-sanan perusmuoto?
Vanhemmassa suomen kielessä oli joukkoa merkitsevä substantiivi muka, jonka yksikön inessiivi muassa alun perin on. Muoto mukana on yksikön essiivi ja mukaan on yksikön illatiivi.
Adjektiivin mukiinmenevä alkuosa on vanhan muka-substantiivin monikon illatiivi. Sillä ei ole mitään tekemistä juoma-astiaa merkitsevän muki -sanan kanssa, vaikka sen yksikön illatiivi on niin ikään mukiin.
Nykykielessä muka on yhä käytössä, mutta aivan eri merkityksessä. Sen taivutusmuodoista on enää käytössä mukana, muassa ja mukaan. Monikon illatiivi esiintyy vain sanassa mukiinmenevä.
Olen lukenut nämä faktat etymologisista sanakirjoista.
kielitieteilijä kirjoitti:
Vanhemmassa suomen kielessä oli joukkoa merkitsevä substantiivi muka, jonka yksikön inessiivi muassa alun perin on. Muoto mukana on yksikön essiivi ja mukaan on yksikön illatiivi.
Adjektiivin mukiinmenevä alkuosa on vanhan muka-substantiivin monikon illatiivi. Sillä ei ole mitään tekemistä juoma-astiaa merkitsevän muki -sanan kanssa, vaikka sen yksikön illatiivi on niin ikään mukiin.
Nykykielessä muka on yhä käytössä, mutta aivan eri merkityksessä. Sen taivutusmuodoista on enää käytössä mukana, muassa ja mukaan. Monikon illatiivi esiintyy vain sanassa mukiinmenevä.
Olen lukenut nämä faktat etymologisista sanakirjoista.
Et taida olla kovin mukiinmenevä nainen kun on jäänyt aikaa perehtyä illa- ja allahtiiveihin sillä välin kun opiskelukaverit ovat olleet minihameissa narraamassa poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kielitieteilijä kirjoitti:
Vanhemmassa suomen kielessä oli joukkoa merkitsevä substantiivi muka, jonka yksikön inessiivi muassa alun perin on. Muoto mukana on yksikön essiivi ja mukaan on yksikön illatiivi.
Adjektiivin mukiinmenevä alkuosa on vanhan muka-substantiivin monikon illatiivi. Sillä ei ole mitään tekemistä juoma-astiaa merkitsevän muki -sanan kanssa, vaikka sen yksikön illatiivi on niin ikään mukiin.
Nykykielessä muka on yhä käytössä, mutta aivan eri merkityksessä. Sen taivutusmuodoista on enää käytössä mukana, muassa ja mukaan. Monikon illatiivi esiintyy vain sanassa mukiinmenevä.
Olen lukenut nämä faktat etymologisista sanakirjoista.
Samaa kantaa lienevät myös verbit "mukailla" ja "mukautua," eli toimia toisen esimerkin mukaan ja sopeutua joukkoon.
Taitaapa myös "mukava" olla samaa perua.
Vierailija kirjoitti:
Helppo. Se on muki.
Kuppi on aina mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs ohessa? Eikö sillekään ole perusmuotoa?
Vierailija kirjoitti:
Entäs ohessa? Eikö sillekään ole perusmuotoa?
Kuin myös helppo. Se on ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kielitieteilijä kirjoitti:
Nykykielessä muka on yhä käytössä, mutta aivan eri merkityksessä.
Ehkäpä se merkitys ei olekaan niin "aivan eri" kun ensiksi kuvittelisi. Vanha kaskun mukaan "ja me papit nauroimme niin, sanoi Kangasalan kirkonvartija." Kyseinen suntio oli siis muka pappi, esiintyi yhtenä pappien joukossa vaikkei sitä ollutkaan.
Muassa = mukana