Joudun joka aamu herättämään mieheni töihin
Kesälomat ohi ja arki edessä. Olin jo ehtinyt unohtamaan miten turhauttavaa on joka ikinen aamu herätellä aikuista miestä töihin! Ihan kuin olisi joku teinipoika, jota pitää väen vängällä saada hereille ja lähtemään liikkeelle! Ikää kuitenkin 41 eli omatoimisuutta pitäisi löytyä ihan itsestään.
Tänä aamuna homma alkaa jo vituttamaan, kun viidentenä aamuna sama juttu, mies koisii vaikka töiden alkuun 35 min. Odotan kauhulla oman lomani päättymistä maanantaiaamuna kun lapsetkin pitäisi saada hoitoon. Menee hermo jo etukäteen, jos homma on samanlaista kun koko kevään, että saan ihan rauhassa itsekseni laittaa itseni ja lapset tarhakuntoon ja mies nukkuu viime minuuteille. En ole vielä uskaltanut jättää nukkumaan, sitten myöhästyisi töistä ja se harvemmin on työsuhdetta edistävä asia.
Miten teillä muilla aamut sujuu? Onko teidän työssäkäyvät miehet oma-aloitteisia?
Kommentit (23)
Ap, mitä miehesi sanoo kun puhutte asiasta?
Aikuinen veljeni asuu äitimme kanssa (yhteinen asunto ja -laina). Samaa asiaa äitikin stressasi, kunnes hankki velipojalleni toisenkin herätyskellon ja teki selväksi, että hän ei enää herätä, piste. Olemme oikein ihmetelleen, ettei mies ole myöhästynyt töistään kuin kerran (hyvä muuten, että esimies sanoi asiasta heti).
Joskus vielä äiti patistaa ajoissa nukkumaan, mutta vain kerran, itsepähän velipoika kärsii jos päivällä väsyttää, töissään pitää kuitenkin olla huolellinen.
Onkomuuten kukaan onnistunut käyttämään mitään kylmä vesi -kikkaa kuitenkaan koko sänkyä kastelematta?
Joo tosiaan voisi laittaa takaisin äidilleen kasvamaan! Eikä tulisi yhtään ikävä.
Vakavasti ajateltuna varoitusten ja potkujen saamunen ahdistaa ja stressaa. Yt-neuvottelut ei varmastikaan ole leikin asia, samoin skenaario lainanmaksukyvyn heikkenemisestä potkujen seurauksena ja talon myymisestä. En aliarvioi lähiöitä, tässä kohtaa vituttaa se kun yhdessä sovitusti olemme valinneet asumismuodon ja siihen sitoutuneet taloudellisesti ja aikuinen mies viitsii leikkiä tulella. Ap