Lue keskustelun säännöt.
Onko tällaiselle äidille tilaa tässä maailmassa
04.08.2016 |
Mielessäni äitiys on ollut aina tietyllä tavalla pyhä ja kaunis asia. Kun äiti rakastaa lastaan niin tämä menee vaikka harmaan kiven läpi, ei nuku vuosiin vaan odottaa jotta lapsensa taas herää jotta voi antaa rinnoistaan tämän ravinnoista parhaimman, on täynnä pelkkää rakkautta eikä muunlainen elämä tulisi mieleenkään. Tulin yllättäen raskaaksi, ja totta kai naiivisti ajattelin että on olemassa se "äidin vaisto", joka lapsen synnyttyä nostaa maidon heti rintoihin ja ettei päässä pyörisi mikään muu kuin oma pieni mussukka.
Mutta niin ei käynyt. Maito nousi viidentenä päivänä ja viikkojen kuluessa imetys takkuilee vieläkin yhtä pahasti kuin alussa. Pieni saa kasvualustansa pullosta, ilman sitä itkettäisiin vuorokauden ympäri tissillä (kokeiltu on). Ennen ja jälkeen pullottelun tietenkin yritetään tunti jos toinen imettää vuotavat rinnat vauvalle, laihoin tuloksin. Näistä imetyshetkistä on tietyllä tavalla tullut pakkopullaa enkä pysty vain katsomaan lasta rakkautta hehkuvana vaan tylsistyn...se sama rutiini. Nänni suuhun, parin minuutin imun jälkeen vauva sylkäisee ulos turhaantuneena. Toista tämä useaan kertaan, vaihda rintaa, toista samat vaiheet, vaihda rintaa...olen alkanut katsomaan videoita imetyksen ajan vaikka neuvolassa ohjeistivat että tekee huonoa lapselle ettei vanhempi keskity imetyksen aikana tähän täysin.
Tarvitsen välillä omia ajatuksia, omaa tilaa. Välillä imettäessä katson miestäni kaihoisasti ja haluaisin vain olla hänen hellässä hoidossaan. Tuntuu ettei tällaisen ihmisen edes kuuluisi olla äiti, ihmisen joka viimeistään alkuyöstä lykkää maitonsa pulloon ja syöttää sen lapselleen koska ei kykene tai halua nukkua 10 minuutin pätkissä seuraavia kuukausia. Haluaisin pystyä imettämään, apua olen pyytänyt monelta taholta moneen otteeseen. Haluaisin niiden hetkien olevan maagisia, kauniita hetkiä minun ja vauvan välillä. Haluaisin olla paras mahdollinen äiti mutta tuntuu etten pysty siihen.
Kommentit (9)
jatkan vielä... pumppaa pulloon jos kerran sitä maitoa tulee. Varaudu kuitenkin siihen ettei maitoa riitä pumppauksella pitkään. Älä stressaa. Sekään ei imetystä edistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korvikkeet ovat hyviä näinä aikoina, ja paljon kehnommillakin eväillä on kunnon ihmisiä kasvatettu. Täysimetys-propagandan voi jättää omaan arvoonsa.
Joskus kuitenkin tilanne paranee ajan kanssa. Mun esikoinen oppi kanssa teholla pullolle ja lypsin sitten himassa pulloon ja syötin siitä kunnes viimein oppi rintakumin kanssa tissille. Joskus nelikuisena otti vahingossa nänniin kiinni ilman sitä kumiakin vaikka olin yrittänyt joka ruokailulla tarjota eikä ollut kelvannut. Voi sitä onnea! Söi sitten puolitoistavuotiaaksi ahnaasti tissiä. Nuorempi tiesi heti synnyttyään kiten tissien kanssa pelataan ja tuntuu että muuta ei ehtis tehdäkkään kun imettää vaikka on ens kuussa jo vuoden tämä kaveri. Kyllä se siitä. Ja vaikka ei tilanne korjaantusikaan niin muista että oot just se oikea äiti lapsellesi, keksitte kyllä keinot selviytymiseen yhdessä!
Oi, muistan oman tilanteeni esikoisen synnyttyä. Maitoa ei tullut, vaikka lypsin ja lypsin, lopulta tuli verta...
Istuin itkemässä omaa huonouttani. No, lapsi sai sitten vastiketta ja kasvoi hyvin, nukkui rauhallisesti ja kehittyi hyvin. Sairastui virusflunssaan ensimmäisen kerran vasta 7-vuotiaana ja toipui parissa päivässä.
Jatkossakin sairasteli hyvin harvoin. Nyt on jo aikuinen, eikä edelleenkään sairastu helposti. Minut oli aivopesty siihen, että ilman äidinmaitoa lapsesta tulee herkästi sairasteleva ja heikko ja sinutkin ap on kaiketi aivopesty imettämiseen siten, että tunnet nyt itsesi huonoksi.
Kaikilta se imettäminen ei onnistu, syystä tai toisesta. Maailma ei siihen kaadu.
Ap, anna sitä vastiketta hyvällä omatunnolla vaan. Pidä lastasi sylissä paljon ja anna hänen tuntea rakkautesi. Se on nimittäin asia, joka kantaa läpi elämän. Ja siten olet paras äiti lapsellesi.
Mullakin oli kamala pettymys, kun esikoisen kanssa imetys ei sujunut ollenkaan. Vauva vaan itki ja itki rinnalla. Rupesin jännittämään ja ahdistumaan jo etukäteen ja vauva varmaan vaistosi sen. Rupesin pumppaamaan ja syöttämäön korviketta. Tunsin sillon itseni luuseriksi mutta en enää. Olisinpa sillon tajunnut, että imetys on vaan yksi pieni osa vanhemmuutta ja suhdetta lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyynel. Mitä väliä? Itse olin aina imettäessä puhelimella. Esikoisen kohdalla luin kirjoja. Esikoinen imi 4kk, kuopus vuoden.
Vihasin imetystä yli kaiken.
Ja todellakin olen hyvä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Oi, muistan oman tilanteeni esikoisen synnyttyä. Maitoa ei tullut, vaikka lypsin ja lypsin, lopulta tuli verta...
Istuin itkemässä omaa huonouttani. No, lapsi sai sitten vastiketta ja kasvoi hyvin, nukkui rauhallisesti ja kehittyi hyvin. Sairastui virusflunssaan ensimmäisen kerran vasta 7-vuotiaana ja toipui parissa päivässä.
Jatkossakin sairasteli hyvin harvoin. Nyt on jo aikuinen, eikä edelleenkään sairastu helposti. Minut oli aivopesty siihen, että ilman äidinmaitoa lapsesta tulee herkästi sairasteleva ja heikko ja sinutkin ap on kaiketi aivopesty imettämiseen siten, että tunnet nyt itsesi huonoksi.
Kaikilta se imettäminen ei onnistu, syystä tai toisesta. Maailma ei siihen kaadu.
Ap, anna sitä vastiketta hyvällä omatunnolla vaan. Pidä lastasi sylissä paljon ja anna hänen tuntea rakkautesi. Se on nimittäin asia, joka kantaa läpi elämän. Ja siten olet paras äiti lapsellesi.
Aivopesu on hyvä sana kuvaamaan sitä. Neuvolassakin tehdään aina hienoja sotasuunnitelmia miten saada korvikkeet kokonaan pois ruokavaliosta, imuote kuulema ulospäin näyttää hyvältä mutta eipä sillä ole väliä jos lapsi itkee kotona jatkuvasti nälkää :/
Mutta on lohdullista kuulla etten ole ainoa joka näiden asioiden kanssa on paininut :') ja että terveeksi pystyy kasvamaan ilman rintamaitoakin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti voi olla hyvä, vaikka hän ei imettäisi, ei olisi synnyttänyt alateitse lastaan, ei tekisi vauvanruokia itse ja vaikka hän palaisi töihin heti lakisääteisen äitiysloman jälkeen.
Äiti voi olla hyvä, vaikkei hän olisi synnyttänyt itse lastaan.
Äitiys ei muodostu yhdestä asiasta.
Aina se imetys ei vain onnistu, turha siitä on ottaa paineita. Itselläni oli samat ihanat kuvitelmat miten imetän lasta yli puolivuotaaksi ainakin. No ei mennyt niin kuin piti. Teho-osastolla viikko ja lapsi oppi pullolle, maito ei noussut. Aikani kotona yritin mutta pakko oli korviketta antaa että lapsi ei kuole nälkään. Silloin tuntui pahalta.
Nyt on tyttö yli 2kk ja korvikkeella menty. Lapsi kasvaa hyvin. Enää ei tunnu yhtään pahalta! Keskity muihin asioihin, voit tehdä lapsen onnelliseksi vain jos itse olet onnellinen. Vauva vaistoaa unteet. Mene kauppaan ja hae korvike, täytä vauvan masu ja keskity itsesi ja vauvan hoitoon.