Kummi ei pidä yhteyttä eikä lapsen asiat kiinnosta.

Itse sain kutsun kummilapsen rippijuhliin. Joskus jo ennen lapsen kouluikää (4-v. tienoilla muistaakseni) sanoin vanhemmille, että ei tunnu kivalta olla kummi, jos ei koskaan tapaa kummilasta. Jonkun kerran vein lahjan postilaatikkoon, ja sitten taas en, kun ei tuntunut kivalta vaan antaa lahjoja ilman mitään yhteyttä. 

Sitten lapsen vanhemmat erosivat, tai ehkä eivät, en tiedä, mutta tällaisen käsityksen sain äidin puheista. Vuosia en edes tiennyt missä lapsi asuu. Saati että kadulla olisin tunnistanut. Ilman osoitetta ei voi edes lähettää joulukorttia. 

Ja nyt sitten kutsu rippijuhliin. 

Olisinko siellä sitten esitellyt itseni lapselle?

Anteeksi omalle kummilapselleni. En olisi halunnut, että tässä käy näin. Olen asiaa paljon surrut ja suren varmasti aina tulevaisuudessakin. 

Omilla lapsillani on meidän vanhempien sisaruksia kummeina. Se on ollut hyvä valinta. Ne yhdet kaverit, jotka tähän rooliin on pyydetty, tuntuvat etääntyneet nimenomaan kumminroolin myötä. Se tuntuu olevan nykypäivänä taakka. Emme me heitä lahjojen vuoksi kummeiksi pyytäneet, vaan toivoimme vahvistusta ystävyydelle. Siinä taisi käydä tosinpäin.

Itsekin lopettaisin koko kummiusinstituution. 

Meillä kummit toi vaa joulupaketin ja ei muuten mitään yhteyttä. No sitten he itse erosivat ja kummius jäi:(

Yliarvostettua koko kummihomma. Yks hailee. 

Kummien tehtävä on antaa kalliita lahjoja lapselle. 

Enpä ole omaa kummiani nähnyt vuosiin eikä tunnu missään. Itsekin olen kummi ex-miehen siskon lapselle. Häntä en ole tavannut kuin siellä ristiäisissä. Tämä kummiarvostelu on jotenki samalla aaltopituudella kuin se , että isovanhemmat eivät hoida lastenlapsia. Nykyvanhemmat ja vanhemmuus on muuttunut hyvin vaativaksi muita kohtaan.