Naiset, olette erittäin ristiriitaisia.

Kos ap on sellainen, että kelpaa naisille pelkkään seksiin, muttei ole vakavastiotettava. Eli käänteisesti ajattele mahdollisimman helppoa kylän polkupyörää, joka on täynnä silikonia ja v#ttumainen luonne. Kelpaa panoon, muttei muuhun lastesi äidiksi. Eli ehkä naiset näkevät ap:n samalla tavalla. Varsinkin jos hän "esittää" jotain pehmeää roolia eikä ole aito, naiset kyllä näkevät sellaisesta lävitse ja pitävät lipevän valheellisena. Se ei haittaa seksisuhteessa mutta muussa suhteessa kyllä.

Onko naismakusi edelleen sama? Vaikka oot tavaraa joskus pleijeri aikonas saanut, niin rohkenen väittää ettet sitä ole vaimomateriaaleilta saanut? (anteeksi kun käytin vaimomatsku sanaa, se on minustakin inhottava mutta en keksinyt muuta)

Naisetkin voi olla pleijereitä ja olla vain sen yhden jutun perässä. Niin ja juorut myös liikuu eli jos montaa naista pompottelet, niin kyllä se jossain vaiheessa kostautuu. Mieskin voi saada lu***n maineen, se maine oli siistiä ehkä joskus mutta eipä enään.

Toki menneisyydellä ei ole väliä ja se sinulle oikea tyttö kyllä näkee sinut sellaisena kun oikeasti olet

Ei sinussa varmasti ole mitään vikaa. Oikeanlaisen ihmisen kohtaaminen molemmille sopivana ajankohtana on sen tason ihme, että minä en sitä edes tajua, kuinka jotkut siinä onnistuu.

Tapailet sitten vaan niin paljon naisia että joku ehkä kolahtaa. Voi mennä vuosia. Takeita ei ole kellekään, että kumppanin löytää. Onnea silti yritykseen :)

Muutkin ovat tämän sanoneet, mutta sanon vielä minäkin. Ei tämä tilanne mitenkään eroa siitä tilanteesta, jossa parisuhdetta etsivät naiset ovat. Seksiseuraa löytyy, mutta parisuhdetta ei. Missä tässä siis mielestäsi on se naisille ominainen ristiriita, jonka otsikossa mainitset?

Sä deittailet vääriä naisia. Niitä jotka tykkää jännämiehistä.

Me muut ollaan yleensä vähän hiljaisempia ja tylsemmän oloisia.

Naisen mieli on ailahtelevainen.

T.Male

Äidit on opettaneet tyttäriä hyvin, eli nämä jännämiehet ja kylmät paneskelijat tekevät ryhtiliikkeen jossain vaiheessa elämäänsä, mutta viimeistään 40 vuotiaana iskee joku menetetyn elämän kriisi ja pitää taas lähteä leikkimään jännämiestä. Ei siinä sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla rasistisia tai sovinistisia mielipiteitä? Onko tapanasi arvostella naisten ulkonäköä? Tarjoatko kahvin, jos sinä olet se joka pyytää treffeille? Puhutko jännämiehistä tai markkina-arvoteorioista treffikumppaneillesi? Puhutko existäsi?

Miten toi tarjoaminen liittyy siihen että pyytää treffeille.....................? -_-

-muija

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt saan sanoa mielipiteeni, itse olen jo nelikymppinen, eikä henk.koht. ole hirveän pitkiä aikoja ollut että olisin ollut sinkkumarkkinoilla, olen naimisissa ollut jo aika pitkään.

Minä uskon että kyse on vaan yksinkertaisesti siitä, että pitää löytää se oikea. Sitä ei aina heti löydä, eikä välttämättä kovalla etsimisellä, vaan se tulee kohdalle sattumalta, kohtalon oikusta. Yksi kesä etsintään on vielä todella lyhyt aika. Koskaan ei tiedä mistä se puoliso löytyy, ei varmaankaan baarista, kuitenkin se rajaa monia ihmisiä pois jos vaan baarista etsii, kaikki kun eivät baareista välitä, ja nykyään kun on nuo nettisysteemit, niin ei varmaan kaikki niihinkään tykkää itseään laittaa tyrkylle.

Mun mielestä pitää tietää ensin että minkälaista ihmistä etsii, sen tietää siitä kun tuntee itsensä hyvin, tietää mitä haluaa elämältä, mitkä ne omat elämänarvot on, se on turha yrittää liian erilaisen ihmisen kanssa yhteiseloa. Ja toinen mikä on tosi tärkeä asia, on huumorintaju, se kun osuu yksiin, syntyy läheisyyttä heti, ja se pelastaa myöhemminkin monelta riidalta. Ja kolmas on tietysti se kuuluisa kemia, ei kaikkien kanssa vaan tule sitä kemiaa vaikka muuten kaikki jutut kävisi tosi hyvin yhteen. Mulla ainakin on niin, että sitä seksuaalista tunnetta ei tule kuin yhteen ihmiseen kerrallaan, ja hyvin harvoin, minulle sellainen mies on tullut elämän aikana ehkä 3-4 kertaa vastaan, muut miehet menee ihan pelkkänä flirttinä, ei mikään suurempi viisari värähdä.

Itseäni ja miestäni kun ajattelen, niin en tiedä mikä siinä sitten oli että meillä kemiat kohtasi, huumori meidät ensin yhdisti, sitten huomattiin että elämänarvot on lähellä toisiaan, ja sitten alkoi seksuaalisesti kiinnostaa ja lopulta rakkaus tuli mukaan kuvioon. Ulkonäöllä ei ollut juurikaan osuutta asiaan, varsinkaan näin pidemmän päälle. Uskon että me ollaan miehen kanssa yhdessä kuolemaan asti, eikä varmaan leskeksi jäänyt uutta puolisoa ota, se oli tässä.

Etsi vaan ap puolisoa joka paikasta, mutta älä muutu epätoivoiseksi, älä turhaa häslää vääränlaisten naisten kanssa, siinä voi se oikea livahtaa ohi. Ja se oikea kyllä tulee vastaan, ihan varmasti. Mun juttelut varmaan kuulostaa vanhanaikaisilta, mutta ei ihminen miksikään muuttunut ole vaikka ajat muuttuu ja tulee uusia juttuja, perusasia on kuitenkin se ihmisen biologia, kemiaa on tai ei ole, eikä sille mitään voi.

Viisasta puhetta! Toivon, että ap lukee tämän.

Siis nuohan nyt ovat ihan selkeitä tekosyitä, "tunnet mun isän" :D

Ehkei nyt vaan juuri näitä deittejä kiinnostanut samat asiat kuin sinua? Ei se tarkoita sitä, että sinussa olisi vikaa!

Kyllä sinä isäksi kelpaat, jo ihan siitäkin syystä että kovasti haluaisit isäksi tulla :)

Kilttien tyttöjen liehittely on tuollasta. Heidän eteen pitäs katos nähdä vähän vaivaa, ei he heti lähe mukaan pelkästään sen vuoksi että tarjosit siiderin :) Heille pitää osoittaa että olet tosissasi ja kun semmosen kiinni saat, niin älä karkuun päästä. Saat loppuelämäkses kaverin, vaimon ja ihmisen joka kuuntelee.