Lue keskustelun säännöt.
Maalla asuvat, miten vietätte aikaanne?
02.08.2016 |
Siis te, jotka asutte oikeasti pienellä paikkakunnalla, jossa ei ole MITÄÄN muuta kuin puita ja ruokakauppoja. Ei kahviloita, ei harrastusmahdollisuuksia, ei erikoisliikkeitä jne.
Mitä teette vapaa-ajallanne ja tuleeko teille ikinä tylsää? Vai tykkäättekö asua juuri siellä, missä asutte?
Mielenkiinnosta vaan kyselen.
Kommentit (61)
Lapioin Pas*aa ja juutelen sille .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen töitäni, luen, surffailen netissä, harrastelen mielenkiinnonkohteideni parissa, touhuilen lasten kanssa, syksyllä metsästän.
Koti on Helsingissä, mutta olen töissä maalla.
Asun työpaikkaa vastapäätä.
Joka arkipäivä harrastan jotain. Kun muutin tänne, aloitin ihan frispea golffin kanssa, vai miten kirjoitetaankin.
Työkaverin mies on työväen toimistossa töissä.
Olin siellä kylässä ja mies selitti paljon tarvitaan ryhmiin osallistujia.
Nyt on ma-to joka ilta jotain. Ranskaa, käsitöitä, jumppaa ja remontti. Jälkimmäisessä opetellaan kaikkea niksejä. Syksy on käsityötä ja kodinhuoltoa eli naisellisempi ja keväällä miehisempää.
Lisäksi on tarjolla ruokajuttuja, talousasioita, tekstausta. Toiminta oli aika kuollut, mutta hyvin saatiin elvytettyä, kun 10 naista töistä toi kaverinsa mukaan.
Esim vuosi sitten töiden jälkeen kävin joka ilta ma-to harrastuksessa ja sen jälkeen hiihtämässä.
Ekan vuoden aikana etsin töitä, nyt tykkään olla ihan älyttömästi.
On ihana mennä perjantaisin kotiin, nautin asua Helsingissä,
Mutta nyt koronan vuoksi päätin jäädä tänne kuukaudeksi. Vaikka harrastukset ovat tauolla, nautin kiireettömästä arjesta.
Maalla tarkoittaa maaseutua jossa omakotitalo xx km päässä taajamista ja kaupoista. Sellaista on aika harvassa suomessa nykyään.
Helpompi viettää aikaa pienellä paikkakunnalla ja elää kuin helsingissä, vantaalla tai kuopion keskustassa.
Omalla pihalla on tilaa tehdä ja harrastaa, harrastustilat tallissa ja 150m päässä vesistö. 10 min ajomatka "keskustaan" jossa kaikki palvelut.
Ei minua saa helsinkiin millään rahamäärällä
Töitä, hoidan puutarhaa ja kotikanalan tyyppejä, käydään koirien kanssa lenkillä meren rannassa ja metsässä, katson sarjoja, luen ja kuuntelen kirjoja. Teen paljon käsitöitä ja tuunailen kaikenlaista. Käyn joogassa, kuvituskurssilla ja pyöräilen luonnossa. Käyn ulkosaunassa joka toinen päivä ja ainakin kerran viikossa avantouinnilla meressä talviaikaan. Kesällä sitten harva se päivä käyn uimassa. Leivon usein ja tykkään tehdä ruokaa alkuraaka-aineista (eli itse kasvatetuista). Jos tekee mieli kaupungille, ajan sinne. Ei kyllä usein tee mieli. Ei maalla asuminen tarkoita sitä, että eläisi jossain sysikorvessa koskaan kaupungissa käymättä, eikä kaupungissa asuminen tarkoita sitä, että joka päivä käyttäisi kulttuuri- ja ravintolapalveluita. Oikeestaan teen siis paljon kaikkea sellaista, joista kaupunkilaiset monesti haaveilee tilan ja ajan puutteen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta sitten kyläämme muutti pääkaupunkilaisperhe. Perheen äiti päivitteli, miten kylässämme oikein saa ajan kulumaan. Mutta niin vain alkoi viihtyä. 8 vuotta sitten heille tuli avioero ja lapsetkin lähtivät Helsinkiin opiskelemaan ja ex-mieskin muutti pois, mutta tämä nainen jäikin tänne! Oli monta vuotta yksin ja alkoi sitten seurustella kyläläisen miehen kanssa ja he menivät juuri naimisiin. Näinkin voi käydä :)
Naisillehan tuollaiset pienemmät paikakkunnat ovat oikea aarreaitta.
Koiria ja hevosia, joten siinä se aika kuluu. Ystävät tulevat kaupungista usein viikonlopuksi meidän mökille, mikä on ihan vieressä ja tehdään ruokaa ja ulkoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautiskelen. Pidän siitä että asioiden eteen näkee vaivaa: viihdyn kasvimaalla, metsätöissä, ruuanlaitossa ja hankkimisessa, leivinuunia täytyy lämmittää talvisin. Lumityötkin vie aikaa. Korjattavaa ja rakennusprojektia löytyy jatkuvasti, mutta pidän siitä.
Tunnen olevani vastuussa itse elämästäni ja toisaalta saa nauttia omasta rauhasta. Saa hiihtää omalla pellolla ja kesällä uida ja kalastaa omalla rannalla. Puusaunassa rauhoittua iltaisin. Ruokaa on kellarissa ja pakkasessa. Saa tarkkailla luontoa omasta ikkunasta.
Onhan täällä pelit ja vehkeet nykyaikana, netti ja kulkupelit löytyy, joten pääsee helposti "sivistyksen" pariin.
Asun pikkukylässä, alle 2000 asukasta. Meillä on hevosia, lapsia ja navetassa lähes 300 päätä. Näiden lisäksi teen puutarhatöitä ja liikun luonnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pää sekosi täällä keskellä ei mitään. Täällä ei ole mitää eikä ketään. Pimeyttä tuulista sadetta. Vain se ääni. Ei mitään muuta. Ap
Missä sellainen paikka on jossa on kauppa mutta ei mitään harrastusmahdollisuuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sateen ääni on rauhoittavaa. Välillä pitää lähteä ihmisten ilmoille, ei pidä jumiutua tänne maalle, ei mihinkään. Välillä pitää lähteä kahvilaan, juttelemaan muille ihmisille. Mutta mikä nautinto on kuunnella sadetta, lukea takkatulen ääressä, hämärässä valossa, nauttia takan lämmöstä. Minä maaseudun asukki käyn iltaisin urheilemassa tai joogaamassa, siellä tapaan muita. Minulla on myös yhdistyksiä, joissa tapaan ja keskustelen sivistyneistä asioista muiden aikuisten kanssa. Ihmisen pitää tehdä elämänsä mieleisekseen, sellaiseksi mistä itse tykkää. Jos valituttaa jokin asia, niin korjaa asia paremmaksi. Työni on myös toisinaan sosiaalista ja toisinaan yksinäistä, tykkään molemmista ja teen työtänikin täällä maalla, omassa työhuoneestani, joka on rempattu ja sisustettu mieleisekseni. Elämä on aika aivoisaa, kun sitä on välillä hetki miettiä.
Tulin juuri töistä. Laitoin ruokaa (itse!), söin ja seuraavaksi lähden ruokkimaan koirat. Sitten vähäksi aikaa tekemään käsitöitä, lukemaan tai katsomaan telkkaria ennen iltatallille lähtöä. Kasvimaalta pitäisi korjata satoa, mutta eihän sitä näin sateella voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin, että aika vähän on niitä paikkakuntia, joilla ei ole mitään harrastusmahdollisuuksia. Otetaan vaikka esimerkiksi entinen kunta Lehtimäki, joka liitettiin jo lähes 10 vuotta sitten Alajärveen: siellä on toiminut jo 80-luvun lopusta asti rastastuskoulu. Paikka on ratsastajainliiton hyväksymä ja siellä on 90-luvun alusta ollut käytössä iso lämmitetty maneesi. Ennen kuntaliitosta Lehtimäki oli parin tuhannen asukkaan kunta.
Ja sitten on pakko harrastaa sitä ainoaa juttua mitä on tarjolla.
Syntymäkotikuntani mainostaa monipuolisia harrastusmahdollisuuksia. Yksi muualta tullut lukion opettaja totesi, että jos harrastaa urheilua, niin sitten täällä on vaikka mitä mutta jos ei harrasta, niin sitten ei ole yhtään mitään.
Pyöräilen. Mtb ratoja on ihan luontoisetuna. Marjasta,metsästän, kalastan. Korjailen/rakentelen vanhoja harrikoita, pari vanhaa fordson supermajoriakin entisöinyt ja myinyt, autoja ei jaksa. Tupa maksoi neljäsosan kaupungin osakkeesta. Molemmat rakennettu samana vuonna 2009. Työmatkaa toki se 40km mutta menee äänikirjaa kuunnellessa, sähköautolla ei edes maksa kulkeminen juur mitään. Harrastuksena myös offgrid järjestelmien rakentelu ja puolittainen omavaraisviljely(vaatisi liikaa aikaa olla täysin omavarainen, sen verran mukavuudenhaluinen kuitenkub että pankkitilille tipahtaa palkkaa)
teini-ikäiset tenavat vähän purnaa perjantaisin kun kaverille matkaa ja muutenkin junttia asua korvessa mutta pääseehän ne mönkijällä kulkemaan.
ikää on 37.
Kuunnelkaa Filttiketjua! T. Vaasa.
Vierailija kirjoitti:
Mun pää sekosi täällä keskellä ei mitään. Täällä ei ole mitää eikä ketään. Pimeyttä tuulista sadetta. Vain se ääni. Ei mitään muuta. Ap
Sä et taida viihtyä yksikseen? Mitä sä muualla olet tehnyt?
Maalla varmaan juurikin kasvatetaan ja hoidellaan kasvimaata ja elukoita. Tehdään puutöitä, marjastetaan, liikutaan luonnossa, rauhoitutaan.
Mun tekis mieli itsekin muuttaa kun olis oikein soma torppa järven rannalta edullisesti vuokralla mutta mulla ei ole esim autoa, mulla ei olisi varaa ostaa sinne työkoneita ja harrastusvehkeitä. Aika hyvin keksin tekemistä yksinään, lähinnä rahallinen panostus olis liian suuri. Ja oishan se kuva joskus joku kumppanikin löytää. Jos kylässä on 2000 asukasta niin en usko että sieltä sielunheimolaista löytyis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta sitten kyläämme muutti pääkaupunkilaisperhe. Perheen äiti päivitteli, miten kylässämme oikein saa ajan kulumaan. Mutta niin vain alkoi viihtyä. 8 vuotta sitten heille tuli avioero ja lapsetkin lähtivät Helsinkiin opiskelemaan ja ex-mieskin muutti pois, mutta tämä nainen jäikin tänne! Oli monta vuotta yksin ja alkoi sitten seurustella kyläläisen miehen kanssa ja he menivät juuri naimisiin. Näinkin voi käydä :)
Naisillehan tuollaiset pienemmät paikakkunnat ovat oikea aarreaitta.
No kylläpä siltä kuulostaa 😂 lähinnä harvinainen sattuma.
Hyvin täällä aika kuluu. Tänään kävin töiden jälkeen neljä tuntia metsässä puuhommissa.
Tykkään asua täällä, samoin lapseni. Täällä on luontoa, puhdas ilma, järvi, eläimiä meillä, on harrastukset tässä, punttisalia myöten, hepat, kanat, kissat koirat. Kyläkauppa on, tosin tosi pieni, mutta sieltä saa kaiken tarpeellisen.
En todellakaan ole kahvila/baari ihminen, kotona viihdytään .