Onko huono kuuloisuus syy suuttua?

Oikeasti tuossa vaiheessa sinulle voisi olla iso apu parin euron kuulolaitteesta. Ethän sinä siinä paljon menetä, jos hankit sellaisen.

Ikävä ihminen sinun miehesi, kun sellaisesta suuttuu. Ymmärrän kyllä, kuinka turhauttavaa on toistaa sama moneen kertaan. Sitten suututaan siitä, kun jankuttaa samaa. Mutta mistä minä voin tietää, milloin ei kuullut, milloin ei ollut kuulevinaan ja milloin ei vastaa muuten vaan.

Ehkä minä puhun epäselvästi, mutta silloin kuulija voi kysyä eikä olla kuin ei olisi kuullut mitään.

Huonokuuloisuus on raskasta ja väsyttävää. On kamalan väsyttävää olla skarppina kaiken aikaa, että muistaisi katsoa puhujaa kasvoihin ja kääntää päätään ääneen suuntaan ja keskittyä koko ajan kuuntelemaan ja vaimentaa vaikka itse juuri tuottamansa taustaääni, että kuulisi mitä puhuja sanoo.

Olen työpäivän jälkeen ihan naatti aina. En työn takia vaan sen takia, kun saa ponnistella koko päivän edellä kuvatulla tavalla. Kuulokoje on mutta ei se silti kunnollista oikeaa kuuloa korvaa. Saa silti pinnistellä pärjätäkseen kaikenlaisten mutisevien ja käsi suun edessä puhuvien ihmisten kanssa.

Minusta ap:n mies on kelju tapaus ja jos ei asiasta puhuminen auttaisi, pistäisin varmaan eron vireille.

Minä voin tunnustaa olevani tuollainen suuttuja. Mun siskolla on kuulo huonontunut, ja se hokee jatkuvasti mitä sanoit, mitä, tä, hä, sori en kuullu. Teoriassa ymmärrän ja sympatiseeraan, mutta käytännössä on hiton hermostuttavaa toistaa kaikki puheensa kahteen kertaan. Mulla on ihan tavallinen ääni, eikä kukaan koskaan valita että puhun epäselvästi. Olen koko ikäni, 50 vuotta, tottunut puhumaan normaalilla äänellä, eikä ole helppo oppia, että tuon yhden kanssa pitää muuttaa omaa luonnollista puhettaan astetta kovemmalle ja artikulaatiota selkeämmäksi. Helposti siinä tulee töksäytettyä jotain että antaa olla, ei mitään tärkeää, kun kyllästyy siihen jankutukseen. 

En ymmärrä, miten ap:n mies on tässä se hankala tapaus. Ap:llä on kuulonalenema eikä hän ole asialle tehnyt mitään. Miehen vika ei ole se että ap ei kuule. Kyllä minullakin menisi hermot, jos toinen vain levittelisi käsiään ja voivottelisi, että ei kuule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen huutaja ja tavaaja. Olen rauhallinen luonne, mutta heikko kohtani on sana "mitä?"

Näen heti punaista. Pahinta on se, että alan kertomaan jotain, samalla mies alkaa laittamaan roskia roskapussiin, valuttamaan vettä hanasta tai tekemään jotain muuta äänekästä - antaa minun kertoa jutun loppuun ja sitten sanoo ettei kuullut ja pyytää toistamaan.

Miehellä on huonontunut kuulo ihan oikeastikin, mutta hyvin pieni osa kuulemattomista jutuista johtuu siitä. Jos tietää, että kuulo on huono niin hitto vie, kuuntele sitten tarkemmin! Siksi alan korottamaan ääntäni, tavaamaan sanoja puhumaan kuin vähä-älyiselle. Joskus en kerro enää ollenkaan, jos juttu oli pitkä. Ärsyttää.

Et kuulosta kyllä turhan rauhalliselta jos alta aikayksikön näet punaista tuollaisissa tilanteissa. Järkevä ja rauhallinen ihminen toimisi toisin. Jos miehesi kuulo on heikentynyt, pyydä häntä varaamaan aika kuulontutkimukseen. Itse usein olen tiskaamassa tai rapistelemassa jotain juuri silloin, kun oma tyttöystäväni tulee selittämään minulle jotain. Sanon silloin että odota, en kuule ja kaksi sekuntia myöhemmin taustahälyn loppuessa sanon, että nyt voit jatkaa. Hän on myös oppinut, etten tosissani kuule, jos niistän. Silloin on ihan yhtä tyhjän kanssa sanoa yhtään mitään.

Omat reaktiosi ovat kyllä tosi aggressiiviset. Miksi alat tavuttamaan, ilmentääksesi ärsytystä miestäsi kohtaan? Voisit purkaa tuota ärsytystä vuorovaikutuksellisesti paremmin ja tehokkaammin jollain toisella tavalla. Jos miehesi ei ole ollut ennen huonokuuloinen, menee myös hänellä aikaa oppia omaan heikentyneeseen kuuloonsa, se ei käy välttämättä kovinkaan nopeasti. Tottumukset omiin aiempiin kykyihinsä, oli kyseessä sitten fyysinen kunto, notkeus, nopeus, ketteryys jne. pysyvät vahvoina, vaikka kyvyt olisivatkin heikentyneet huomattavasti. Kannusta miestäsi käymään siellä foniatrilla vaikka keskustelemassa tilanteestaan.

Miehellä tai kenellä tahansa huono kuuloisella on vastuu omasta kuulostaan se ei ole puolisolla. Jos huono kuuloinen ei kuuloaan halua tutkituttaa tai käyttää keinoja joilla kuulee paremmin, vastuu kannustamisesta tai patistamisesta kuulon tutkimukseen ei ole minulla vaan hänellä.

Huonokuuloisuus ei ole syy suuttua, mutta ymmärrän että se miten huonosti kuuleva suhtautuu ongelmaansa, siirtää vastuun esim. kuulemisestaan muille, voi hyvinkin suututtaa.

Etsipä esim.kuuloliiton sivuilta ohjeita kuinka huonokuuloiselle tulisi puhua. Esimerkiksi jos teillä on televisio auki ja mies puhuu samaan aikaan, niin helposti käy niin ettei kuule kunnolla. Se johtuu siitä, että sanojen erotuskyky huononee meluisissa tilanteissa. Miehesi on vähän kypsymätön, mutta toisaalta hänen ei ehkä osaa samaistua. Tsemppiä kovasti, kuulonalenema vaatii sopeutumista myös lähipiiriltä. Terv.kuuloalalla työskentelevä.

Minusta edelleen mies on se ongelma tässä tilanteessa. Huonokuuloinen ei voi huonolle kuulolle mitään. Jos ei ole riittävän huono, niin ei siihen kojetta voi sovittaa. Eikä kuulokoje muutenkaan tee autuaaksi, sillä se vahvistaa KAIKKIA ääniä. Se ei pysty erottelemaan puhetta sieltä erikseen. Kaikki taustalla oleva häly heikentää kuulemista ja sanoista selvän saamista myös kuulokojeen käyttäjällä. Voisitte yhdessä käydä paikallisessa kuulokeskuksessa (lähete) ja pyytää apua kuntoutusohjaajalta (subjektiivinen oikeus), joka antaisi vinkkejä teille molemmille. Tilanne muuttuisi varmasti paremmaksi. Terv. Se kuuloalalla työskentelevä

Noi mullekin sanottiin kuulotutkimuksen. Et tarvitse kuulolaitetta. Vuosia myöhemmin kun pääsin ( työnantaja laittoi lähetteen) Meilahteen niin siellä lääkäri näki ne vuosia aiemmin otetut käyrän ja sanoi että totta hemmetissä olisin tarvinnut kuulolaitteen jo silloin.

Arvaa onko elämä nyt helpompaa kuulolaitteen kanssa! En tulisi enää toimeen ilman sitä.

Sitä minä vaan ihmettelen, että kun lääkäri sanoo että et tarvitse kuulolaitetta, niin miksi lääkärille ei väitetä vastaan. Itselläni oli aikoinaan tilanne, jossa sanottiin etten tarvitse kuulolaitetta, mutta olin eri mieltä ja väitin vastaan, kunnes sain laitteen. Kyllä kannatti. Oma mielipide on näissä asioissa se ratkaiseva. Kuulonalenema on vähän eri juttu kuin angiina, nilkan nyrjähtäminen tai umpisuolentulehdus. Subjektiiviset kokemukset ja arviot ovat aika olennaisia, ja niitä tuetaan sitten tutkimuksilla ja mahdollisilla löydöksillä, esim. kuopilla kuulokäyrässä.

https://areena.yle.fi/1-3050566

Ei tietenkään

katso kun dagny käy tarkistuttamassa korvansa..