Lue keskustelun säännöt.
Te joilla hankala lapsi, vertaistukea kiitos!
31.07.2016 |
En kaipaa kasvatusohjeita tai neuvoja, haluan vain kuulla että muillakin on välillä vaikeaa.
3-vuotias tyttöni on ihan mahdoton.
On niin karmaisevaa kun ainut mikä katkaisee tilanteet on se että minä suutun ihan kunnolla.
Hän ei usko puhetta ollenkaan tällä hetkellä vaikka kuinka selittäisi mikä on homman nimi.
Inttää vastaan ja yrittää pomottaa.
Tekee sen minulle, miehelleni, isovanhemmille.
Hihittää ja jatkaa vain, esimerkiksi hyppii sohvalla tai tekee kuperkeikkoja sohvalla.
Sanottu että on kiellettyä koska a) voi satuttaa itseään (ja joo, on pudonnutkin mut ei mee perille) ja j) sohva voi mennä rikki.
Väsyneenä se on vielä mahdottomamapi, mutta nukuttaminen täys helvetti.
Jos odottaa että nukahtaa itsekseen saa odottaa vuoden, elämänsö aikana on ehkä viisi kertaa nukahtanut sohvalle "vahingossa".
Pitää itseään väkisin hereillä.
Uskokaa tai älkää, on sääntöjä ja rutiineja ja rakkautta ja hauskaakin, mutta hän vain hakee riitatilanteita.
Jos saakin tahtonsa läpi niin hän ei sitä halunnutkaan vaan jotain muuta.
Olen ihan poikki.
Kommentit (18)
Tuli mieleen, että saako lapsi tarpeeksi liikuntaa ja riehumista luvallisissa paikoissa? Käyttekö leikkipuistossa, metsässä, ulkona jossain tavallisessa puistossa, jossa voi vetää kuperkeikkaa vaikka nurmikolla? Onko leikkikavereita tarpeeksi usein? Miten olisi joku liikuntaharrastus? Jos saisi kunnolla purkaa fyysistä energiaansa, olisi ehkä sit kotona rauhallisempi?
Vähän kuin koirilla, toiset tarvii enempi aktiviteettia jatkuvasti ja toiset möllöttää tyytyväisinä seurakoirina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta.Meillä poika 3 vee ja ihan samanlainen.Nytkin renkkuu sohvalla.Koitan itse ottaa rennosti ja en jatkuvasti komenna kun ei se mitään auta,kuitenkin asioista saa olla muistuttamassa ihan koko ajan..ja vahtia!Tyttö oli tuossa iässä vielä sellainen että itki pienintäkin asiaa..se hermostutti vielä lisää.
Nukutaan pienempien kanssa samassa makkarissa ja mennään samaan aikaan nukkumaan,kolme vee nukahtaa pikkuhiljaa kun kutittelen varpaita,sänky siinä meidän vieressä joten nukahtamisista en tiedä mitään.Neljä vee jo nukahtaa itsekseen meillä.
Kyllä ne siitä kasvaa ja viisastuu..sitten tulee toiset kuviot.
Jaksamista sulle ja nauti pikkunaisesta äläkä itse niuhota,näin voin vaan sanoa neljän äitinä.Muut odottaa sinun kasvattavan pientä menijää jatkuvasti.No ei tarvitse.Anna lapsen olla lapsi...
Vierailija kirjoitti:
Voimakastahtoinen lapsi. Aika harvalla (jos yhdelläkään) 3-vuotiaalla pysyy aikuisten laatimat säännöt kovin kauaa muistissa. Temperamenttinen lapsi jaksaa testata rajoja uudelleen ja uudelleen. Usko pois, muissakin temperamenttisten leikki-ikäisten perheissä on vaikeaa.
Uskon kyllä, tällä hetkellä tekisi vain hyvää kuulla muiden kokemuksia.
Hän osaa kyllä käyttäytyä, ei tarvitse hävetä kaupassa eikä ravintoloissa, mutta kotioloissa on ihan mahdotonta välillä...
Onneksi hän on kuitenkin uhmakohtauksien välillä aivan mielettömän mainio kakara, huumorintajuinen, älykäs (vaikka itse sanonkin...), suloinen, ja kiltti.
Välillä tuntuu kuin minulla olisi oikeasti kaksoset, se kiltti menee vain välillä piiloon ja päästää riiviln esille, vaihtavat sitten paikkoja taas....
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että saako lapsi tarpeeksi liikuntaa ja riehumista luvallisissa paikoissa? Käyttekö leikkipuistossa, metsässä, ulkona jossain tavallisessa puistossa, jossa voi vetää kuperkeikkaa vaikka nurmikolla? Onko leikkikavereita tarpeeksi usein? Miten olisi joku liikuntaharrastus? Jos saisi kunnolla purkaa fyysistä energiaansa, olisi ehkä sit kotona rauhallisempi?
Vähän kuin koirilla, toiset tarvii enempi aktiviteettia jatkuvasti ja toiset möllöttää tyytyväisinä seurakoirina...
Mitään ohjattua harrastusta ei ole, ulkoillaan kyllä ja saa kyllä liikkua ja riehua.
Mutta kun esimerkiksi patja lattialla missä saisi tehdä kuperkeikkoja sateisena päivänä ei kelpaa, sohvalla niitä pitää tehdä.
No just toi et osaa käyttäytyä ja on mainio penska.Samoin meillä mutta kotona renkkuminen menee joskus älyttömyyksiin!Eikä usko mitään ennen kuin karjaisee ja mitä se taas auttaa??Koitan sitten leikittää tai piirrättää...no kohta renkkuu taas..Onko se niin paha jos renkkuu?Ei se kohta enää renku!En voi sanoa muutakuin että ota itse rennosti ja anna sen välillä reuhatakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten nro 2 jo kirjoitti, jos sillä on tylsää sisällä, kun kerran ravintolassa ym. on nätisti? Enemmän teette sit asioita?
Sama homma. Lapsi nyt 6v. Ja uhmakkuus ja vahva oma tahto ovat olleet näkyvillä jo ihan vauvasta. 3v. Ikä oli ehkä se pahin tähän mennessä. Edelleen silti kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, Eikä rauhoitu edes siihen että minä suutun, silloin lapsi suuttuu vain vielä enemmän ja kuvioihin tulee potkiminen ja repiminen. Huoh. On kyllä myös ihana, iloinen, sosiaalinen, ajatteleva ja muut huomioiva. Temperamentti kysymys. Tuskin muu auttaa kuin rajat, toisto ja pitkä pinna..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni lapsi oli pari vuotta samanlainen ikiliikkuja ja räyhähenki. Hän toi lapsen minulle kaksi kertaa viikossa "hoitoon", kuten itse sanoi. Harrastan juoksua ja vein mukelon heti radalle juoksemaan. Pakko oli mukelon juosta, sillä vieraammalle tädille ei uskaltanut uhitella. Olen itse tottunut kovaankin kuriin urheiluharrastuksen parissa. N,o siinä sitten juostiin ja kehuin välillä häntä kovasti. Ostin oikein juoksupaidankin. Niin jäivät riehumiset kotona vähemmälle ja tädin luokse pääsy oli oikea viikon kohokohta. Aikoo nyt vähän vanhempana pikajuoksijaksi. Täytyy vielä sanoa, että juoksulenkin jälkeen me piipahdimme usein jäätelöllä vähän kuin palkaksi.
Tuntuu siltä, että tietyt lapset tarvitsevat paljon enemmä ja kovempaa liikuntaa kuin ns. sohvaperuna-vanhemmat edes ymmärtävät.
Meillä jo 4v poika. Aina ollut voimakastahtoinen. Osaa myös käyttäytyä ja olla nätisti JOS haluaa. Päiväkodissa on paljon kavereita ja on kekseliäs ja hauska ja fiksukin, mutta kun ei saa tahtoaan läpi niin auta armias! Kaupassa saattaa keksiä juosta ja työntää ostoskärryjä/ostoskoria edellään, nauraa vaan.. Juu, en mielelläni mene lasten kanssa kauppaan kuin pakon edessä. Nolottaakin kunnei toinen vaan usko. Loppuu keinot! Ja on siis ollut samanlainen ihan pienestä pitäen ja päiväkodissakin sanoneet, että on kyllä voimakastahtoinen ja itsepäinen. Onneksi osaa olla myös suloinen. Istuu paljon vieläkin sylissä ja tykkää olla halittavana ja antaa itsestäänkin paljon hellyyttä kaikille. On sellainen ihanan rakas ja raskas paukapää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei sitä aina voi olla touhuamassa.Tultiin eilen kalasta illalla ja käytiin saunassa,renkkuminen alkoi kuitenkin heti kun telkkari meni kiinni.Sellaisia kolme vuotiaat energiapesät vaan on..
Ei ap.
Valitse taistelusi. Meidän lapsi on ihan samanlainen (paitsi nukkuun menee helposti). Sääntöjä meillä on vähän, pikkuhiljaa lisätään. Sohvalla saa hyppiä ja tehdä kuperkeikkoja, on oppinut mitä pystyy suhteellisen turvallisesti tekemään enkä näe tarpeelliseksi tapella asiasta. Eiköhän se aikaa myöten kyllästy..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vaativa 2v. Järjestän päivät pitkät ohjattua toimintaa ja vien eri puistoihin, liikennepuistoon, huvipuistoon, uimarannoille.. silti heti kun palataan kotiin alkaa jatkuva kirkuminen, tavaroiden heittely, isoveljen kanssa tappelu jne. Sanaa ei usko, vaan pitää aina kantamalla poistaa pahanteosta. Veljensä vastakohta. Tsemppiä!
Älä lue, et halua kuulla tätä, mutta kirjoitan silti. Sun lapsi vie teitä sata-nolla. Tuon ikäinen tekee ihan juuri niin kuin aikuiset opettaa ja käskee. Sääntöjen ei trvitse pysyä mielessä kun lapsi kasvatetaan tietyille tavoille johdonmukaisesti. Ei-toivottua toimintaa ei saa tehdä ikinä koskaan ja jos puhe ei tehoa niin sitten aikuinen lopettaa ko toiminnan. Mieti sitä, että lapsi kasvaa j akun se toimii tuolla lailla kymmenvuotiaana tai viisitoistavuotiaana... Me muut luetaan lehdistä sitten sen edesottamuksia?
terveisin neljän hyvätapaisen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä aina voi olla touhuamassa.Tultiin eilen kalasta illalla ja käytiin saunassa,renkkuminen alkoi kuitenkin heti kun telkkari meni kiinni.Sellaisia kolme vuotiaat energiapesät vaan on..
Ei ap.
Lapsi oli ilmeisesti rauhallinen, kun olitte kalassa. Riehuminen ja energian purku säästyi kotiin:) Saunan ta iltapesun jälkeen meillä ei avata tv:ta, vaan pelataan pelikierros tai kaksi koko perhe ja mennään sängylle pötkötellen lukemaan satukirja. Luen molemmille mitä haluavat. Sitten tartun omaan kirjaan ja lapset saa selailla omia kirjoja omissa sängyissään. Meillä tavallinen lapsi ja vilkas erityislapsi, joka vasta nyt alkaa pystyä keskittymään kirjaan, joka on hänenikäiselle tarkoitettu. Keväällä luimme/selasimme kirjoja, jotka oli aivan pienille. Lapsentahtisesti ja virikkeitä iltaa kohti säännöstellen mennään.Terv. äiti, joka antaa lasten tehdä kuperkeikkoja sohvalla.
Mäkin kokeilisin enemmän fyysistä toimintaa.. Uimaan? Pyöräilyä? Kiipeilemään? Nimenomaan semmosta missä lapsi liikkuu.
Kokeile kieltämisen sijaan innostaa luvalliseen toimintaan esim. sohvalta hyppimästä pikku tramppikselle. Huolehdi siitä, että sisälläkin on jokin keino liikkua ja purkaa energiaa.
Itsellä pari ADHD lasta ja olen todennut sääntöjen menevän paremmin perille, kun kertoo mikä on sallittua eikä vain kieltoja.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile kieltämisen sijaan innostaa luvalliseen toimintaan esim. sohvalta hyppimästä pikku tramppikselle. Huolehdi siitä, että sisälläkin on jokin keino liikkua ja purkaa energiaa.
Itsellä pari ADHD lasta ja olen todennut sääntöjen menevän paremmin perille, kun kertoo mikä on sallittua eikä vain kieltoja.
Sallittu ei kiinnosta.
Voimakastahtoinen lapsi. Aika harvalla (jos yhdelläkään) 3-vuotiaalla pysyy aikuisten laatimat säännöt kovin kauaa muistissa. Temperamenttinen lapsi jaksaa testata rajoja uudelleen ja uudelleen. Usko pois, muissakin temperamenttisten leikki-ikäisten perheissä on vaikeaa.