Kun imetys ei ole niin ihanaa, muita?

pullosta antaminen ahdistaa myös ja tulee kauhea morkis.

En kokenut imetystä mitenkään ihanana. Se tuntui niin sitovalta. Meidän vauvalla oli paljon rintaraivareita (ei suostunut imemään vaan huusi vaan vaikka oli nälkä). Itse olin ihan hermoraunioina kun sai aina olla huolissaan että syökö vauva tarpeeksi ja tuleeko maitoa. Mulla on suihkutissit, joten maitoa tuli suihkuamalla ja vauva hermostui siitä. Nyt vauvamme on 8kk ja lopetin imetyksen kun hän oli 5kk. Tunsin syyllisyyttä kun en imettänyt pidempään mutta sen jälkeen oli ihana olo kun ei tarvinnut huolestua syönnistä.

Ja tämä aiheutti lisäksi senkin, että tuntemukseni saivat ilmeisesti maidon tulon ehtymään kokonaan. Jostain syystä pidän imetystä naista ja ihmisyyttä alentavana- seksistisenä toimintana...

Siinä istut lehmänä kun sinua pumpataan kuiviin, tuona aikana myös kaikki seksuaalinen ahdisti kovasti, tunsin itseni eläimeksi!

Siihen ei paljon auta imetysmyönteisyydet ja muut jos tuntemukset on nuo, noilla ajatuksilla imetys epäonnistuu taatusti.

Kurjaahan se on että mieli sotii biologiaa vastaan, ihminenhän ON eläin...(voi elämänkevät!)

Tällä kertaa mua ei ahdista pullosta antaminen. Esikoisen kanssa se oli kova pala kun ei pystynyt imettämään niin kuin oli toivonut ja halunnut, pojalle vaan ei tissi kelvannut ja maitokin sitten väheni ja loppui. Kolmeviikkoisena hellitin täysimetykseen pyrkimisen ja imetin sen minä voin. Puolitoista kuukautta taisin osittaisimettää. Elämä helpottui huomattavasti silloin, poika itki vähemmän ja nukkui paremmin, oli loppujenlopuksi tosi helppo lapsi. Sairasteltu ei ole juuri ollenkaan, yksikorvatulehdus ja vauvarokko sekä jokunen nuha. Siksi pullosta antaminen ei ole mulle kauhistus (vaikka tiedostan tietenkin imetyksen edut).



Tällä kertaa aionkin imettää niin kauan kun maitoa tulee ja tissi kelpaa, ilman että stressaan pullomaidon ja tutin antamisesta. Toisaalta pullojen kanssa pelaaminen on hankalampaa kuin rinnasta antaminen, mutta toisaalta kuitenkin helpompaa kun sen voi tehdä joku muukin.

ennen synnytystä mulla oli kyllä uho päällä että nyt onnistun ja imetän. Mutta se vaan ei ole lähtenyt käyntiin vaikka olen yrittänyt. Ja kun nuo ahdistuksen tunteet tulee imettäessä (tuntuu että jokin on vialla ja jossain tapahtuu jotain kauheaa, pelottaa ja tekisi mieli soittaa kaikille tutuille että olethan kunnossa) niin ei siitä oikein voi nauttia.

Lisäksi tyttö nukkuu jo tosi pitkiä unia kun saa pullosta maitoa niin en ole varma haluaisinko edes siirtyä imetysrumbaan koska se luultavasti tarkoittaisi syöttövälien tihentymistä ainakin joksikin aikaa. Näin ollaan kaikki tyytyväisiä. Ja jää paremmin aikaa ja hermoja 1v5kk esikoisellekin.

Jos löytyisi muitakin.



Mikähän hormoni se muuten olikaan mitä imettäessä erittyy? Oksitosiini?

josta imetys ei niin mukavaa. Vauva 2 kk. Välillä jopa tuntuu inhottavalta, mutta lapsen parasta ajatellen " väkisin" imetän... Koko ajan saanut korviketta rintamaidon lisäksi. Viimeisen kuukauden aikana maidon tulo vähentynyt ja nyt ollaan tässä että imetän yöllä ja päivällä kerran. Välillä tunnen huonoa omaa tuntoa että miksi tämä imettäminen ei tunnu kivalle vaikka kai?! pitäisi.. Mutta olen tullut siihen tulokseen että hyvä äiti voi olla vaikkei imetäkkään tai vaikkei se ole mukavaa! Minusta tuntuu että rintani ovat minun omat, ei kenenkään muun, ei miehen, ei vauvan vaikka rakkaita ovat molemmat:) Ennen raskauttakin sama tilanne että en ole ikinä pitänyt siitä edes mies koskee siis rintoihini. Mitä lie hormoonihommaa..

Eli kyllä muakin on välillä imetys ahdistanut tosi paljon, vaikkei siinä mitään suuria ongelmia ole ollutkaan. Lähinnä mua on ahdistanut imetyksen sitovuus eli tosi tiheät syöntivälit ja se, ettei poitsu ole halunnut syödä pullosta. Vauvan ollessa pienempi tuntui välillä, että pää hajoaa, kun poika oli jatkuvasti rinnalla ja nukahti vain rinnalle. Illalla imetin joskus monta tuntia käytännöllisesti katsoen putkeen. Kyllä silloin alkoi koko touhu ahdistaa ja lujaa. Sinnikkäästi kuitenkin jatkoin imetystä ja täysimetin 5 kk. Onneksi pojan kasvaessa imetysvälitkin ovat pidentyneet ja nyt kun syödään jo kiinteitä, imetys tuntuu ihan ok jutulta. Mutta edelleen en pidä imetystä mitenkään erityisen ihanana asiana. Tietysti siinä kokee välillä tosi suurta läheisyyttä ja hellyyttä ja on tietty mukavaa voida tarjota lapselleen ravinnoksi äidinmaitoa, mutta suoraan sanottuna olen kokenut imetyksen kuitenkin enemminkin taakkana. Kuulostaa varmaan tosi itsekkäältä, mutta näin nyt vain tunnen. Toisaalta kynnys imetyksen lopettamiseen on suuri. Tietysti voisin lopettaa sen milloin haluaisin mutten halua sitäkään tehdä; on tämä ihmisen mieli kumma juttu!! :)

Imetys itsessään sujui ilman ongelmia, maitoa tuli liiankin kanssa. Poika pulautteli todella runsaasti, joten imettää sai kahta enemmän. 2-3 kk iässä kun rumba oli pahimmillaan, laskin että istuin sohvan nurkassa imettämässä 10h päivässä (siihen vielä päälle yöimetykset). Kesähelteet osuivat vielä juuri tuohon saumaan.. vieläkin tulee hiki!! Tuolloin ahdisti välillä todella pahasti.. itkukin oli todella herkässä. Kiinteät aloitimme jo 4 kk iässä, jonka jälkeen imetys pikkuhiljaa muuttui siedettävämmäksi. Puolivuotiaaksi asti imetin, sitten maidontulo lopahti itsellään. Uuden vauvan kanssa ehkä osaisi asennoitua jo paremmin: kun tietää että loppujen lopuksi kyseessä on lyhyt aika. Ellei sitten hormoonit veisi taas mennessään :-) Viime kesänä kyllä ajattelin että tätäkö tämä nyt on, elämä. Nyt poika on 10kk ja ahdistus enää haalea muisto..

Tai alussa oli jopa ahdistavaa, kun maito ei kunnolla noussut, vaan sitä piti yrittää lisätä kaikin konstein. Lisämaito oli käytössä kunnes vauva täytti kuukauden, ja siitä eroon pääseminen oli niin kovan työn takana, että nyt aion pysytellä erossa korvikkeesta, vaikka on päiviä, jolloin olen vähällä marssia tuttelikauppaan. Herumisongelmia kun tulee milloin mistäkin syystä, mm. väsymyksen, stressin tai flunssaisuuden takia. Minulla myös alkoivat kuukautiset vauvan ollessa alle kaksi kk. vanha, ja niiden aikana maito on jumissa muutaman päivän ajan. Jos en paremmin tietäisi, luulisin sen loppuneen.



Lisäksi poika on alusta asti rintaraivaroinut, ja muutenkin syödessään hänellä on tapana irrotella otetta ja kiljahdella kaula kaarella. Eipä tarvitse julki-imetystä inhoavien pelätä, että meikäläiset ilmestyisivät julkisille paikoille imetysshowta pitämään. Eli imetys rajoittaa kulkemisiani vauvan kanssa. Kehtaan imettää korkeintaan todella hyvien tuttujen nähden. Olen myös kyllästynyt ainaiseen väsymykseen, poika heräilee öisin vielä tosi monta kertaa syömään, joskus jopa kymmenen kertaa.



Onneksi aika kuluu niin nopeasti. Poika täytti juuri kolme kuukautta, eli oltaisiin vähän niin kuin puolivälin krouvissa 6kk. täysimetykseen tähdätessä. Ja neuvolassa aamulla todettiin, että kasvu on ollut loistavaa, mikä antoi lisämotivaatiota jatkaa imetystä kaikesta huolimatta.

Onpa helpottavaa kuulla että on muitakin äitejä jotka eivät koe imettämistä maailman ihanimpana ja helpoimpana puuhana! Itselläni on ollut samoja tuntemuksia alusta lähtien ja koen siitä aikamoista syyllisyyttä .. Meillä imetys on ollut alusta lähtien vaikeaa. Ensin tyttö ei hoksannut avata suutaan ja lähteä imemään, lyhyehkö kielijänne ilmeisesti osittain hankaloitti imuotteen saamista. Siinä sitä sitten makustelutippojen avulla koitettiin saada kirppuamme imemään, välillä tytön huutaessa enemmän välillä vähemmän. 1,5 kk mentiin täysimetyksellä mutta sitten otettiin korvike mukaan lisäksi ja itkut väheni heti huomattavasti - raukka ei ollut saanut tissistä riittävästi vaikka meillä oli useampi viikko sellaista 1 - 1.5 tunnin välein imettämistä ..



Rintakumi oli käytössä lähes 3 kk - vasta viikko sitten hän oppi imemään suoraan tissistä. Rintaraivareita meillä on ollut tasaiseen tahtiin ja nyt uusimpana villityksenä (nyt tytöllä ikää siis 3 kk) on tissin hylkiminen :(. Öisin tyttö syö tissistä kyllä suht vaivattomasti mutta päivisin tulee syöttökertoja jolloin tissi saa aikaan vaan hirvittävää huutoa mutta pullo kelpaa kyllä. Ja sekös mua on stressannut ja surettanut. Ehkä munkin pitäisi oppia vähän rennompaa suhtautumista tuohon imettämiseen eikä kokea sitä niin suurena epäonnistumisena kun se on meillä näin hankalaa. Pääasia että tyttö kasvaa ja voi hyvin. Jotenkin tuota imetystä korostetaan nykyään niiiiin paljon ja pitkää täysimetystä pidetään niin ihailtavana ja ainoana oikeana ratkaisuna että siitä ottaa väkisinkin paineita kun itse ei siihen pysty ..



Toki on kertoja jolloin imetys on tuntunut ihanalta, varsinkin kun tyttö on imetyksen jälkeen loikoillut mun sylissä, katsellut mua silmiin ja hymyillyt leveästi ja jokellellut tyytyväisenä - onhan ne olleet niitä parhaimpiin kuuluvia hetkiä. Mutta koska meillä imetykseen liittyy niin paljon myös taistelua niin pääasiallinen fiilis on mulla siitä enemmänkin negatiivinen :(

Ihana kuulla että muillakin on samanlaisia ajatuksia. Oma mummini tänään paasasi kuinka tärkeää imetys on... Enpä voinut sille muuta todeta kuin että pakkohan se on pullosta antaa jos ei vaan maito riitä. Minulla on kyllä sellainen käsitys ettei se itsekään ole kovin kauaa imettänyt nimittäin. Myöskään äidilläni ja tädilläni ei ole maitoa kunnolla tullut. Liekö osittain siis sukuvika. Oma äitini kyllä ymmärtää mitä on kun maidon tulo stressaa, ja miten stressaaminen vaan vähentää maitoa. Ja tosiaan, kai ne vähätkin tipat on hyödyllisiä vaikka varsinainen ruoka pullosta tulisikin.

Tutttuja juttuja teidän muiden kokemukset. Se on nyt niin IN juttu imettää nykyisin, siitä on tehty yli arvostettu asia. Usein tunnutaan syyllistettävän meitä jotka olemme imettäneet vain hetken aikaa, puhutaan lapsen parhaasta, varmasti rintamaito on sitä, mutta jos täysimetys on sitä että äiti on uuvuksissa, niin eihän silloin jaksa vauvaansakkaan täysillä hoitaa. Itse koin imetyksen erityisen stressaavaksi, vauva ei saanut tarpeeksi maitoa ja olin itse täysin uuvuksissa. Uskallan väittää että meillä koko perhe alkoi voimaan paremmin kun luovuin imetyksestä tytön ollessa 2kk, enkä pidä sitä itsekkyytenä, ajatelkoon imetyksen puolesta puhujat mitä lystää. Nyt tyttö 5kk on kasvanut tasaisesti keskikäyriä ja ollut täysin terve, allergioita en pelkää, meillä ei lähi suvussa niitä ole. Viestini on siis, kun äiti voi hyvin, myös lapsi voi hyvin!

Tunnustan kaikki imetyksen tuomat edut ja ylpeänä kerron, että täysimetin tasan puoli vuotta. Ja edelleen imetys jatkuu, vauva nyt 7kk.

Mutta... Ei se imetys mitään helppoa ole aina ollut. Tietyllä tavalla helppoa, mutta on siitäkin oma vaivansa, mikä aika usein unohdetaan... Ensinnäkin se on äidille tosi sitovaa... Aina sanotaan, että voithan lypsää maitoa pulloon. No silloinhan tulee myös sitä pullorumbaa. Ja meidän neiti ei edes pulloa huolinut. Ja minullakin oli suihkutissit, joiden kanssa pitää välillä lypsää ja maidonkerääjä on ihan pakollinen. Aamuisin herään yleensä siihen, että tissit ovat täynnä maitoa ja sänky myös... Yöpaita on likomärkä ja muutenkaan ei ole kiva nukkua aina liivit päällä. Puhumattakaan siitä, että aina täytyy pitää niitä imetysliivejä. Puolen vuoden jälkeen alkaa jo pikkusen kyllästyttää, kun kavereiden kanssa kierretään kauppoja ja he ostelevat kivoja hepeneitä. Minä vaan kuljen niissä ainaisissa lehmäliiveissä... No onhan niitäkin tosi kivoja, mutta ei niitä monia viitsi ostaa. Eivät ole koskaan edes alennuksessa. Niin, ja minä olen joutunut hylkäämään myös entiset paitani. Eiväthän ne näiden hinkkien kanssa mahdu päälle tai sitten niistä ikävästi paistavat liivinsuojat läpi. Joten osaksi pidän vielä odotusajan paitoja, mikä sekin on kyllä aika masentavaa. Mitähän vielä... Niin joo, jatkuvasti saa kuulla anopin ym. vihjailuja, että taasko vauva tissille... Riittääkö se maito vieläkin jne. Todella rasittavaa...

Tulipahan taas valitettua. Joopa joo, turpiin tulee sellaiselle, joka sanoo, että " imetys on helppoa ja mukavaa" . Täyttä työtä se on, mutta lapseni vuoksi kuitenkin tätä työtä teen.

.. se oli aika neutraali kokemus, lähinnä kätevältä tuntui. Nyt kun siitä on jo 3 kk tuntuu että onpas tuosta touhusta kauan aikaa ja että olipas se kummallista touhua. Hyvältä tuntuu kun on kroppa taas vain omassa käytössä, mitä nyt mustelmia tulee ja pulautusten ja oksennusten alustana saa tietty olla :)