Miksi joidenkin tuntuu olevan vaikea hyväksyä vanhenemistaan ja toisten taas ei?

No se yhdistävä tekijä on se, että toisille se on helppoa, he ovat siinä mielessä samanlaisia, toisille vaikeaa ja se yhdistää sen sortin ihmisiä. 

Voisin kuvitelle, että jos on kovin ulkonäkökeskeinen ihminen eli itsetunto on rakentunut ulkonäön ja siitä saadun huomion varaan niin voi olla vaikeaa "vanhentua".

Ehkä myös, jos ei ole mielestään kokenut tarpeeksi tai saanut elämältään haluamiaan asioita, niin ei halua hyväksyä, että aika käy yhä enemmän vähiin.

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitelle, että jos on kovin ulkonäkökeskeinen ihminen eli itsetunto on rakentunut ulkonäön ja siitä saadun huomion varaan niin voi olla vaikeaa "vanhentua".

Joo, tämä varmaan pitää osittain paikkansa.

Mulla on yksi tuttava, joka on koko elämänsä pärjännyt ulkonäöllään sekä opinnoissan että työelämässä. Vanheneminen on ollut hänelle todella vaikeaa, vaikka on on ikäisekseen hyvännäköinen ja nuorekas.

Hän käyttää paljon energiaa peitelläkseen ikäänsä ja vältelläkseen syntymäpäivään. Hän jotenkin naivisti uskoo, ettei kukaan sukulainen tai vuosikymmenten takainen tuttava muka tajuaisi hänen oikeaa ikäänsä.

Hän haukkuu jatkuvasti sekä muiden että omaa ulkonäköä. Ei voi käyttää tietynlaisia vaatteita ja tehdä tiettyjä asioita, koska "on niin karmean näköinen".

Hän ei ole vielä tajunnut sitä, että yli 50-vuotias nainen on aika näkymätön, joten aika harva huomaisi mitään vaikka rouva kulkisi sellaisessa puserossa, jossa vähän rinnan rypyt näkyy yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitelle, että jos on kovin ulkonäkökeskeinen ihminen eli itsetunto on rakentunut ulkonäön ja siitä saadun huomion varaan niin voi olla vaikeaa "vanhentua".

Joo, tämä varmaan pitää osittain paikkansa.

Mulla on yksi tuttava, joka on koko elämänsä pärjännyt ulkonäöllään sekä opinnoissan että työelämässä. Vanheneminen on ollut hänelle todella vaikeaa, vaikka on on ikäisekseen hyvännäköinen ja nuorekas.

Hän käyttää paljon energiaa peitelläkseen ikäänsä ja vältelläkseen syntymäpäivään. Hän jotenkin naivisti uskoo, ettei kukaan sukulainen tai vuosikymmenten takainen tuttava muka tajuaisi hänen oikeaa ikäänsä.

Hän haukkuu jatkuvasti sekä muiden että omaa ulkonäköä. Ei voi käyttää tietynlaisia vaatteita ja tehdä tiettyjä asioita, koska "on niin karmean näköinen".

Hän ei ole vielä tajunnut sitä, että yli 50-vuotias nainen on aika näkymätön, joten aika harva huomaisi mitään vaikka rouva kulkisi sellaisessa puserossa, jossa vähän rinnan rypyt näkyy yms.

Tän takia hyvä osa naisena on olla kaunis kropaltaan muttei niinkään kasvoiltaan. Kaltaiseni entiset pullaposket säilyvät parhaimmin. Noille kauniille näyttää vanheneminen olevan traagisinta. Miltä tuntuukaan laskeutua sieltä jumalten tasolta kuolevaisten joukkoon ja tajuta, että ulkonäkö määrittelee kumman paljon elämässä niin hyvässä kuin pahassa? Ei sillä, että se olisi kaikki, mutta jos ihminen on saanut naamansa takia ikänsä erityishuomiota ja etuja voi olla satuttavaa menettää se. Kropaltaan kaunis perus hyvännäköinen vaan tavallaan paranee iän myötä. Vrt. esim. Anneli Auer.