Jokainen on jossain vaiheessa koulu-aikanaan on ollut kiusaaja!
Joko ala-asteella, ylä-asteella tai lukiossa/ammattikoulussa... Niin se vain on. Ja nyt tänne tulee lauma entisiä/nykyisiä kiusaajia puolustelemaan, tiedätte että ensimmäiset vastaanväittäjät ovat pahimpia kiusaajia!
Koulukiusaajat ovat alhaista saastaa, selkärangattomia ihmispaskoja.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen?
Kyllä, sinäkin! Pilasit jonkun elämän kenties lopullisesti, mahdollisesti monenkin ihmisen... Paska!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen?
Kyllä, sinäkin! Pilasit jonkun elämän kenties lopullisesti, mahdollisesti monenkin ihmisen... Paska!
Se että sinä kiusaat muita, ei tee kaikista kiusaajia 😊
Eli kaikki me olemme alhaista ihmissaastaa, sinäkin.
Hyvin sanottu! Ja sitten dosetin ääreen.
Koulukiusaajat ovat lapsia. Tämä olisi hyvä muistaa. OIkaistaan heidän käytöksensä ilman ikuista stigmaa niin, että tulevaisuudessa oppivat elämään oikeita valintoja tehden. Kiusauksen uhreille pitäisi myös olla paljon suurempi tukipiiri, jossa vakuutettaisiin heille, että heissä ei ole mitään vikaa ja että he ovat mahtavia tyyppejä niin ettei heille kehittyisi itsetunto-ongelmia. t. juorupiiriin ala-asteella osallistuva ja näin yhtä tyttöä kiusaava ihmispaska, joka sen jälkeen on kuitenkin osannut olla ihmisiksi.
Helposti näin. Osa ei edes tiedosta sitä. Mm. jos aiemmin syrjään jätetty otetaankin porukoihin, niin helposti tämä entinen syrjäytetty siirtyy syrjimään muita. Myös porukassa mukana nauramassa jonkun toisen kömmähdykselle on moni ollut. Itse muistan tilanteen, kun yhdeltä sinänsä suositulta urheilijatytöltä putosi housut kesken rengasliikkeen. Kyllä se nauratti lähes kaikkia, sekin on kiusaamista, vaikka tyttö nauroi itsekin. Noloahan se silti oli. Tällaisissa tilanteissa kaikista tulee kiusaajia ainakin hetkellisesti. Ymmärrän siis ap:n pointin.
Vierailija kirjoitti:
Helposti näin. Osa ei edes tiedosta sitä. Mm. jos aiemmin syrjään jätetty otetaankin porukoihin, niin helposti tämä entinen syrjäytetty siirtyy syrjimään muita. Myös porukassa mukana nauramassa jonkun toisen kömmähdykselle on moni ollut. Itse muistan tilanteen, kun yhdeltä sinänsä suositulta urheilijatytöltä putosi housut kesken rengasliikkeen. Kyllä se nauratti lähes kaikkia, sekin on kiusaamista, vaikka tyttö nauroi itsekin. Noloahan se silti oli. Tällaisissa tilanteissa kaikista tulee kiusaajia ainakin hetkellisesti. Ymmärrän siis ap:n pointin.
Pöh, sattui hassu tilanne, joka nauratti.
Kiusaaminen on ihan eri asia. Se on jatkuvaa nälvimistä, ilmeilyä, syrjimistä ja tietysti jopa fyysistä väkivaltaa. Omituista elämä olisi, jos tuollaisessa tilanteessa kaikki olisivat vain naama peruslukemilla. Nauru usein vapauttaa ja laukaisee nolon tilanteen.
Kiusaamisen määritelmään kannattaa myös tutustua. Koulukiusaamista ei ole se, että sanoo yksittäisessä tilanteessa pahasti toiselle vaan kyseessä on jatkuva ja toistuva kiusaaminen. Ehkä parempi olisi todeta, että jokainen meistä on joskus myötävaikuttanut kiusaamiseen eli on saattanut tietämättään tai ihan tietoisesti nauraa mukana tai myötäillä kiusaajaa. Se ei kuitenkaan ole kiusaamista, jos ei tee sitä toistuvasti.
Muistan ala-asteelta kaksi tilannetta, jossa en ole mennyt mukaan kiusaamiseen ja olen itsestäni ylpeä. Ensimmäinen tilanne oli oikeastaan säännöllinen eli luokan suositut tytöt jättivät aina yhden tytön pois leikeistä, juoksivat karkuun jne. ja tämä tuli sitten meidän vähemmän suosittujen leikkeihin mukaan. Aina otettiin. Toisella kerralla osuttiin paikalle kun suositut kiusasivat yhtä omistaan erittäin julmasti mm. haukkumalla tämän kotia ja perhettä. Ensin olin ihan shokissa, sanoin, että lopettakaa kahden muun kaverini kanssa ja kävelin kauhuissani kauemmaksi, etten ainakaan ole mukana, löysin välituntivalvojan ja pyysin paikalle ja kun suositut lähtivät, jäin lohduttamaan ja kertomaan yhdessä opettajalle. Paremmin olisin voinut toimia mutta en osallistunut kiusaamiseen ja yritin tehdä parhaani kiusatun hyväksi.
Myöhemmin yläasteella olin kiusattu. En ikinä sanonut kenellekään pahasti, olin nössö ja kiltti ja siedin kaiken haukkumisen sanomatta ikinä vastaan.
Nyt aikuisena olen saanut vähän selkärankaa ja olen muutaman kerran sanonut työpaikan pomottajia vastaan tiukastikin. Toi8nen näistä väänsi tämän kiusaamiseksi mutta onneksi se, ettei tee toisen tahdon mukaan, ei ole kenenkään kirjoissa kiusaamista.
Kannattaa siis miettiä, mitä sillä kiusaamisella tarkoittaa. Jos joku ei suostu tekemään niin kuin yksi päättää, niin ei se vielä ole kiusaamista, ei puolin eikä toisin. Eri mieltä saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti näin. Osa ei edes tiedosta sitä. Mm. jos aiemmin syrjään jätetty otetaankin porukoihin, niin helposti tämä entinen syrjäytetty siirtyy syrjimään muita. Myös porukassa mukana nauramassa jonkun toisen kömmähdykselle on moni ollut. Itse muistan tilanteen, kun yhdeltä sinänsä suositulta urheilijatytöltä putosi housut kesken rengasliikkeen. Kyllä se nauratti lähes kaikkia, sekin on kiusaamista, vaikka tyttö nauroi itsekin. Noloahan se silti oli. Tällaisissa tilanteissa kaikista tulee kiusaajia ainakin hetkellisesti. Ymmärrän siis ap:n pointin.
Pöh, sattui hassu tilanne, joka nauratti.
Kiusaaminen on ihan eri asia. Se on jatkuvaa nälvimistä, ilmeilyä, syrjimistä ja tietysti jopa fyysistä väkivaltaa. Omituista elämä olisi, jos tuollaisessa tilanteessa kaikki olisivat vain naama peruslukemilla. Nauru usein vapauttaa ja laukaisee nolon tilanteen.
Näin on. Ei tuollaisia pikkutapahtumia voi pitää kiusaamisena. Kun lähes kaikki tuollainenkin olisi kiusaamista, niin silloin vakava kiusaaminen jäisi niiden varjoon. Tietysti kiusaamisessa on vakavuuseroja, mutta kiusaamiseen liittyy tarkoitushakuisuus ja jatkuvuus. Kiusaamisella on myös tietty kohde. Housujen putoaminen naurattaisi varmasti, kenen tahansa päältä ne putoaisivatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti näin. Osa ei edes tiedosta sitä. Mm. jos aiemmin syrjään jätetty otetaankin porukoihin, niin helposti tämä entinen syrjäytetty siirtyy syrjimään muita. Myös porukassa mukana nauramassa jonkun toisen kömmähdykselle on moni ollut. Itse muistan tilanteen, kun yhdeltä sinänsä suositulta urheilijatytöltä putosi housut kesken rengasliikkeen. Kyllä se nauratti lähes kaikkia, sekin on kiusaamista, vaikka tyttö nauroi itsekin. Noloahan se silti oli. Tällaisissa tilanteissa kaikista tulee kiusaajia ainakin hetkellisesti. Ymmärrän siis ap:n pointin.
Pöh, sattui hassu tilanne, joka nauratti.
Kiusaaminen on ihan eri asia. Se on jatkuvaa nälvimistä, ilmeilyä, syrjimistä ja tietysti jopa fyysistä väkivaltaa. Omituista elämä olisi, jos tuollaisessa tilanteessa kaikki olisivat vain naama peruslukemilla. Nauru usein vapauttaa ja laukaisee nolon tilanteen.
Näin on. Ei tuollaisia pikkutapahtumia voi pitää kiusaamisena. Kun lähes kaikki tuollainenkin olisi kiusaamista, niin silloin vakava kiusaaminen jäisi niiden varjoon. Tietysti kiusaamisessa on vakavuuseroja, mutta kiusaamiseen liittyy tarkoitushakuisuus ja jatkuvuus. Kiusaamisella on myös tietty kohde. Housujen putoaminen naurattaisi varmasti, kenen tahansa päältä ne putoaisivatkaan.
Joskus ehkä käy niin, että nämä oikeat supisijat ja juoruiliat, jotka tarkoitushakuisesti syrjivät ja kiusaavat toistuvasti yhtä kohdetta, helposti hakevat itselleen empatiaa esim tuollaisella, että kaikki ovat nauraneet housujen putoamiselle. Näin he ovatkin ensmmäisenä osoittaneet että he eivät ole kiusaajia, vaan kiusattuja, vaikka kyseessä ei olisi mikään systemaattinen tahallinen toisen alentaminen kurjaan osaan, vaan aivan pelkästään hassu tapahtuma, joka naurattaa. Tietysti lapselle voi tulla paha mieli ja suru tuostakin, mutta ei se ole kiusaamista,, jos ei ole silmätikun roolia.
Ainakin muistelen, että esim joku terveydenhoitaja on kirjoittanut, että ne, jotka kotona kuulevat vanhempiensa puhuvan pahaa toisista, usein pitävät itseään helposti kiusattuna ja syyttelevät muita, tällaisten asioiden vuoksi, jotka eivät ole systemaattisia eikä tahallisia, eli ei ole ketään ihmistä, joka vahtisi jonkun tietyn oppilaan tekemisiä ja negatiivisessa valossa toistaisi niitä muille ja värväisi muita tähän.
Siksi esim opettajien on uein vaikea nähdä kiusaamista, koska systemaattiset värvääjät ovat usein itse "kiusattuja".
Esimerkiksi joissakin paikkakunnilla nähdään koko ajan pedoja", "itsensäpaljastajia" joille ei löydy totuuspohjaa, ym eli juoruilun ja kiusaamisen syövyttämillä ja saastuttamilla alueilla on tarve syntipukille, jonka hyvin pienet lapset tiedostavat.
On hyvin pieni osa ihmisiä, jotka kykenevät olemaan pomoja eli aloittamaan jonkun ihmisen systemaattisen ahdistamisen kurjaan osaan. Värväämisen ja manipuloinnin ja silmätikuksi ottamisen.
Lähes kuka vaan voi oman nahan takia ryhtyä mukaan. Mutta ei siltikään kaikki.
Vitun mulkku. Mua kiusattiin 6v. ajan peruskoulussa. Entisessä työpisteessä on kiusattu.
tämmöstä heräsi tästä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti näin. Osa ei edes tiedosta sitä. Mm. jos aiemmin syrjään jätetty otetaankin porukoihin, niin helposti tämä entinen syrjäytetty siirtyy syrjimään muita. Myös porukassa mukana nauramassa jonkun toisen kömmähdykselle on moni ollut. Itse muistan tilanteen, kun yhdeltä sinänsä suositulta urheilijatytöltä putosi housut kesken rengasliikkeen. Kyllä se nauratti lähes kaikkia, sekin on kiusaamista, vaikka tyttö nauroi itsekin. Noloahan se silti oli. Tällaisissa tilanteissa kaikista tulee kiusaajia ainakin hetkellisesti. Ymmärrän siis ap:n pointin.
Pöh, sattui hassu tilanne, joka nauratti.
Kiusaaminen on ihan eri asia. Se on jatkuvaa nälvimistä, ilmeilyä, syrjimistä ja tietysti jopa fyysistä väkivaltaa. Omituista elämä olisi, jos tuollaisessa tilanteessa kaikki olisivat vain naama peruslukemilla. Nauru usein vapauttaa ja laukaisee nolon tilanteen.
Näin on. Ei tuollaisia pikkutapahtumia voi pitää kiusaamisena. Kun lähes kaikki tuollainenkin olisi kiusaamista, niin silloin vakava kiusaaminen jäisi niiden varjoon. Tietysti kiusaamisessa on vakavuuseroja, mutta kiusaamiseen liittyy tarkoitushakuisuus ja jatkuvuus. Kiusaamisella on myös tietty kohde. Housujen putoaminen naurattaisi varmasti, kenen tahansa päältä ne putoaisivatkaan.
Joskus ehkä käy niin, että nämä oikeat supisijat ja juoruiliat, jotka tarkoitushakuisesti syrjivät ja kiusaavat toistuvasti yhtä kohdetta, helposti hakevat itselleen empatiaa esim tuollaisella, että kaikki ovat nauraneet housujen putoamiselle. Näin he ovatkin ensmmäisenä osoittaneet että he eivät ole kiusaajia, vaan kiusattuja, vaikka kyseessä ei olisi mikään systemaattinen tahallinen toisen alentaminen kurjaan osaan, vaan aivan pelkästään hassu tapahtuma, joka naurattaa. Tietysti lapselle voi tulla paha mieli ja suru tuostakin, mutta ei se ole kiusaamista,, jos ei ole silmätikun roolia.
Ainakin muistelen, että esim joku terveydenhoitaja on kirjoittanut, että ne, jotka kotona kuulevat vanhempiensa puhuvan pahaa toisista, usein pitävät itseään helposti kiusattuna ja syyttelevät muita, tällaisten asioiden vuoksi, jotka eivät ole systemaattisia eikä tahallisia, eli ei ole ketään ihmistä, joka vahtisi jonkun tietyn oppilaan tekemisiä ja negatiivisessa valossa toistaisi niitä muille ja värväisi muita tähän.
Siksi esim opettajien on uein vaikea nähdä kiusaamista, koska systemaattiset värvääjät ovat usein itse "kiusattuja".
Esimerkiksi joissakin paikkakunnilla nähdään koko ajan pedoja", "itsensäpaljastajia" joille ei löydy totuuspohjaa, ym eli juoruilun ja kiusaamisen syövyttämillä ja saastuttamilla alueilla on tarve syntipukille, jonka hyvin pienet lapset tiedostavat.
Ja tämä onkin sitten järkyttävää ja saaastuttaa koko yhteisön, koska esim ilosta ja nauramisesta tulee pelottava asia. Kun lapset oppivat että esim nauramisesta voi seurata opettajan moittiminen.
Kun esim opettajankoulutuksessa ei oikeastaan ole kiusaamisesta mitään.
Itse järkyttyneenä seurannut, miten täysin mätä täysin kiudaamiseen addiktoitunut ihminen porskuttaa ja hyvät ihmiset, joilla on virheitä, esim tupakoiti, mutta ovat oikeasti lapsilähtöisiä ja hyviä ihmisiä, jotka eivät halua toisille pahaa, mutta koti voi olla sikinsokin jne, heillle tulee eroja, mutta täysinmätä saasta, jollaisia en uskonut olevan olemassa, juoksuttaa ympäristöä
Oppia ikä kaikki.
Syrjään jättämiseen osallistuu moni. Kyllä meillä aikuiskoulutuksessa yli puolet luokasta naureskeli yhdelle erikoiselle tyypille, eikä se ollut hyväntahtoisia. Kun sanoin näille päin naamaa, että te kiusaatte, suuttuivat.
Muistelen, että kalastajan vaimo on kirjoittanut näin, että juoruamista kuulevat ovat usein ylimielisiä, ja pitävät itseään kiusattuna, vaikka olisivat niitä, jotka värväävät porukkaa jonkun kimppuun systemaattisesti, ja tietääkseni hän on th.
Fiksu ihminen! Mm. sanonut että kyllästyttää lapsilähtöisyys, mikä nykyään vallalla, lapset voi ottaa mukaan joka paikkaan kuten hän ja osaavat olla ja puhua ja käyttäytyä kuten ihmiset.
Ap, ketä sinä olet kiusannut? Kenen elämän sinä olet pilannut?
Vierailija kirjoitti:
Syrjään jättämiseen osallistuu moni. Kyllä meillä aikuiskoulutuksessa yli puolet luokasta naureskeli yhdelle erikoiselle tyypille, eikä se ollut hyväntahtoisia. Kun sanoin näille päin naamaa, että te kiusaatte, suuttuivat.
Näissä ketjuissa voi kuka tahansa väittää mitä tahansa. Olen tuntenut elämässäni tuhansia ihmisiä ja vain yhdet täysin addiktoituneet värväämiseen ja manipuloimiseen, on harvinaista, mutta näihin ketjuihin tulee ja näitä aloittaa ihmiset, jotka yrittävät väittää, että on normaalia.
systemaattinen manipulointi ja värvääminen on sairaus, joka osaa ja haluaa tehdä tuollaista lapsenakin, eli harjoittaa agressiivista väkivaltaa niiin että kukaan ei huomaa, on hyvin sairas ihminen,jo sairastunut. Mutta yhteiskunta pitää ehkä kerran lyövää sairaampana kuin tällaista henkistä väkivaltaa harjoittavaa.
En tiedä mikä saisi terveeksi, selittää nämä osaavat, joten puhe ei ole ratkaisu, koska nämä ovat todella taitavia hakemaan empatiaa ja sääliä
Keinot jotka ehkä tepsisivät ovat psykologien mielestä näitä "petoja" traumatisoivia.
Jokainen?