Tajusin juuri, että mieheltäni puuttuu myötätuntoa

Ilmeisesti ns. "jännämies" kyseessä. hyvin normaalia käytöstä heiltä.

Termejä käytetään sekaisin, yritin googlata ja oli mahdoton löytää osuvan tuntuisia määrittelyjä.

Tarkoitan itse sitä, että mies tunnistaa tunteita, mutta ikäänkuin ei välitä niistä. Vastakuhtana - Jos toisesta tuntuu pahalta ja olen itse aiheuttanut sen, niin minusta tuntuu pahalta ja koen tarvetta hyvitellä sitä.

Hän taas ei vaikuttaa siltä, ettei välitä ja voi olla julmakin. Ja ei ota vastuuta siitä, että on aikaansaanut pahaa oloa ja voi jopa syyttää siitä toista ja syyllistää siitä, että se toinen tuntee pahaa oloa. Siis välinpitämättömyys niistä toisen tunteista, joita kuitenkin tunnistaa.

Nettiä lukemalla en pääse selville siitä, kumpi noista on narsistin tunnusmerkki. Se että ei välitä vai se, että ei tunnistakaan tunteita. Aina artikkeleissa puhutaan vain 'empatian' puutteesta.

Ap

Mutta varmaan tosi kiihottava ja jännä mies muuten. Oma valinta.

Joo. Mulla samanlainen. Kuulee kyllä, mitä sanon ja sanoo ymmärtävänsä. Mutta käytös ei muutu. Eikä mitään empaattisuutta nimenomaan mua kohtaan.

Kaiken maailman hyvän päivän tuttuja ym. jaksaa autella ja myötäelää heidän suruissaan, mutta minun kohdalla ei. En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mulla samanlainen. Kuulee kyllä, mitä sanon ja sanoo ymmärtävänsä. Mutta käytös ei muutu. Eikä mitään empaattisuutta nimenomaan mua kohtaan.

Kaiken maailman hyvän päivän tuttuja ym. jaksaa autella ja myötäelää heidän suruissaan, mutta minun kohdalla ei. En ymmärrä.

Tuntuulo sinusta, että miehesi kykenee aitoon myötäelämiseen muiden ihmisten suhteen? Vai esittääkö hän vain sellaista?

Minunkin mieheni puhuu esim muiden ihmisten ongesta ja äkkiseltään voisi ajatella, että myötäelää. Mutten ole varma. Hän voi esim tuomita jonkun väärän teon tai neuvoa mitä jonkun pitäisi tehdä, tai kuskaa lapsiaan ja huolehtii heistä, mutta en ole varma, että myötäelääkö hän aidosti. Tai onko ikinä esim kokenut tehneensä jotakin juttua väärin lastensa suhteen. Lohduttaa heitä kyllä, mutta siis en ole varma onko koskaan ollut niin, että esim katuisi jotain sanojaan, koska tietäisi heidän tuntevan olonsa kurjaksi.

Esim kerran mies puhui yhdestä homeasunnosta, että kuinka sen voisi lähestulkoon huijata kaupaksi jollekin lapsiperheelle. Minua sellainen ajatus ahdistaisi, koska en haluaisi kenenkään vieraankaan lapsen asuvan sellaisessa epäterveellisessä paikassa. Miestä ajatus ei jotenkin liikuttanut eikä ahdistanut yhtään.

Ap

Olen itse sinkku ja olen n. kymmenen vuoden aikana seurannut monien pariskuntien elämää. Olen tajunnut, että moni ihminen inhoaa puolisoaan, muttei ole valmis suureen elämänmuutokseen ja siksi pysyy parisuhteessa / liitossa.

Raamatussa puhutaan hyvin suoraan inhimillisen elämän ilmiöistä. Siellä puhutaan monessa kohtaa ilmiöstä, että mies alkaa kokea "vastenmieliseksi" tai "hyljeksiä" vaimoaan tai naista, jonka kanssa on maannut. Näistä miehistä puhutaan Raamatussa muutoinkin ns. kelvottomina miehinä.

Olen alkanut ajatella, että näissä parisuhteissa, joissa puoliso inhoaa / vihaa puolisoaan ja on tätä kohtaan tunnekylmä ja julma, on kyse tuosta ikiaikaisesta ilmiöstä, jota Raamatussa kuvataan

En tiedä, liittyykö ap:n tapaukseen, mutta tämä tuli mieleen.

Mutta AVlta ajattelit sitä löytyvän?

Mistä Raamatun kohdista nuo löytyvät, jos etsin?

Ei se ole narsismia tai mitään muuta sen kaltaista. Mies ei vain enää välitä/rakasta tarpeeksi. Yksinkertaista.

Mies ei vaan enää jaksa pomppia joka oikkusi mukaan. Ei halua olla sinun koekenttäsi. Suhtautuu neutraalisti pyyntöihisi. Tietää ettei sinulla ole hätää.

Normaali miehen piirre.

Mun ex mies oli tuollainen,en edes halua tietää oliko narsisti vai empatia kyvytön vai mikä.

Osoitti kyllä tiettyä empatiaa minua kohtaan, kun meni huonosti, sanoi että kyllä tästä yhdessä selvitään.

Mutta kun esim surkuttelin tuttava perheen nuoren isän kuolemaa ja lasten, 8v ja 3v selviämistä, totesi hän kylmästi kyllä siitä on muutkin selvinneet, itse oli jäänyt puoliorvoksi 7v.

70-luvulla suru äidin kuolemasta oli vaiettu, parin vuoden päästä isä oli mennyt uusin naimisiin ja kaikki taas hyvin.

Ajattelen, että kaikki tuo oli tehnyt hänestä sen mitä hän on.

Jospa kyseessä on taas legendaarinen miehekäs jännämies.

Niinhän se menee että mieheltä saa puuttua myötätunto, kunhan vaan on lihaksikas ja miehekäs niin kyllä saa naisia.

Diagnoosi voisi olla kusipää yksinkertaisesti.