Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vauvan rytmi ja nukuttaminen, auttakaa pian!!!!!

01.03.2006 |


Meidän vauva on nyt 4vkon ikäinen ja noin viikon verran hänen kanssaan on ollut todella vaikeaa. Hänellä ei ole muodostunut vielä minkäänlaista rytmiä, oikeestaan hän ei pahemmin nuku, vaan syö ja vääntää itkua vuorotellen kaiket päivät. (Varmaan väsymyksestä..).



Pari ekaa elinviikkoa olivat helpot kun hän nukahti sananmukaisesti käsiin syötyään vatsansa täydeksi. Nyt häntä ei saa nukkumaan millään.(ei päivällä eikä illalla). Nälkä hänellä ei ole koska annan rinnan lisäksi korviketta, jota meneekin joka aterialla noin 80-90ml joten tiedän että täynnä hän on.



Silti ruoan jälkeen hamuaminen jatkuu ja hän alkaa kitistä jos ei saa koko ajan olla rinta suussa. Tätä kestää tunteja ja on ollut päiviä kun hän on nukkunut yhden ainoan tunnin ja senkin mun sylissä, rinnalle joskus nukahtaa mutta ei kovin usein siihenkään enää. yötkin on samaa rumbaa.



Mahavaivoja hänellä on jonkinverran, cuplatonia annan sekä rela tippoja mutta en ole huomannut muutosta. Kovasti kakkaa " vääntää" vaikka sitä tuleekin useasti päivässä.



olenko niin huono äiti etten tiedä mitä hänen kanssaan tehdä, pitäisikö hänellä jo olla jonkinlainen rytmi. miten se luodaan... miten olette muut äidit rytmittäneet päivänne tämän ikäisen kanssa. meillä vauva hallitsee koko elämää ja ei tule kuuloonkaan että uskaltaisi hänen kanssaan mihinkään kylään vaikka lähteä koska jos hän ei ole tississä kiinni, hän itkeskelee. eikä nuku edes vaunuissa ulkona.



olen jo melko epätoivoinen.

kiitos jos joku osaa auttaa.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

että joillekin nuo rela dropsit aiheuttaa vatsavaivoja. Samoin d-vitamiinit, ainakin Devitol. Meillä vaihdettiin Devitol Jekovitiin ja vauva rauhottui. Kantoliinasta on myös ollut apu, kun vauva on rauhaton. Tällaiset jutut tuli ekana mieleen. Voimia sinulle!



Vierailija
2/9 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa että vauvalla on kova imemisen tarve, oletteko kokeilleet tuttia? Sillä voi lohduttautua että ei noin pienellä ole vielä minkäänlaista rytmiä. Meilläkin on kantoliina koettu hyväksi, siinä vauva rauhoittuu. Jos mahdollista niin jätä vauva miehellesi/muulle hoitoon ja käy vaikka happihyppelyllä, jos nälkä yllättää niin pulloa vauvalle. Puolikin tuntia ulkona tekee ihmeitä!Voimia sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä reilun neljän viikon ikäinen vauva. Nukkui ja söi käytännössä neljä ensimmäistä viikkoa, oli siis tosi helppo. Nyt muutamana päivänä on ollut tosi huono nukkuja, korkeintaan tunnin pätkiä nukkuu ja sitten taas huutaa tissiä. Syö hyvin, kasvaa hienosti, joten uskon että ravintoa saa tarpeeksi.



Vauvalla on jonkin verran vatsavaivoja, olen antanut Disflatyliä muutaman kerran vuorokaudessa. Rela-tipoista luovuin, koska tällä palstalla moni kertoi niiden pahentaneen vatsavaivoja. Itse syön Gefilus-kapseleita ja juon Gefilus-tuotteita päivittäin. Mistään ruuasta tai juomasta en ole itse luopunut, en edes kahvista.



Luulen, että vauvat vaan ovat sellaisia, että välillä on syömiskausia ja välillä nukkumiskausia. Jotkut eivät tunnu nukkuvan juuri koskaan. Jotkut syövät jatkuvasti.



Meidän vauva nukkuisi sylissä vaikka kuinka pitkään ja myös niin, että itse nukun hänen vieressään. Nämä vaihtoehdot eivät käy päinsä (kuin harvoin) koska meillä on myös isompi lapsi, joka vaatii oman huolenpitonsa.



Olen päättänyt, etten ota minkäänlaista stressiä vauvan nukkumisesta. Hän kyllä nukkuu sitten, kun on tarpeeksi väsynyt. Nytkin nukahti mahalleen ihan omia aikojaan, kun en ehtinyt hyssyttämään. Välillä kuului jotain ininää, mutta ei mitään isompia itkuja. Tuo mahallaan nukuttaminen helpottaa vauvan vatsavaivoja, ilmat tulevat helpommin pihalle. Kannattaa kokeilla.



Esikoinen tykkäsi olla rintarepussa, mutta tämä vauva ei ainakaan vielä siinä viihdy.



Kirjoitit, ettet uskalla lähteä pois kotoa, koska pelkäät vauvan itkevän. Lähde vaan rohkeasti, vauvathan tosiaan itkevät ja yleensä juuri ei-toivotuissa paikoissa. Mutta jos rauhoittuu sylissä ja tissillä, niin siinäpä sinulla oivat apukeinot. Ja tutti kehiin!!



Yritä tosiaan ottaa rennosti, vaikka aina se ei ole helppoa. Käsittääkseni näin pienellä ei voi olla minkäänlaista rytmiä, tai sinä et ainakaan voi siihen vaikuttaa. Meillä tuli vasta myöhemmin rytmi esikoiselle, tämän ikäisenä nukkui ja söi ihan milloin sattui.



Tsemppiä ja voimia sinulle! Muista, ettei mikään tilanne vauvan kanssa kestä ikuisesti, vaikka siltä joskus tuntuukin. Aika kuluu nopeasti ja vauva kasvaa pikavauhtia, usko tai älä.

Vierailija
4/9 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkälainen teidän neuvola on? Saisitkohan sieltä apua? Meidän ensimmäinen lapsi oli aika itkuinen ja huono nukkuja ja näin jälkeenpäin mietin, että olisi ehkä pitänyt sinnikkäämmin hakea vaivaa vaikka lääkärin kautta. (Meidän neuvola on vähän sellaista " seuraillaan tilannetta" joka asiassa.. nyt 3kk ikäisellä ihottumaa/kuiva iho, jota taas vaan seurailtiin, kunnes täti sai kakaistua, että allergiatestit täytyy teettää yksityisellä ja yksityiseltä puolelta löytyikin loistava lääkäri ja palvelua koko rahan edestä). Voimia sulle! Älä syyttele itseäsi ja pyydä tarvittaessa apua. Noin pienellä ei useinkaan ole vielä rytmiä, joten nuku (jos muita lapsia ei ole) joka hetki kun saat mahiksen.

Vierailija
5/9 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin noihin aikoihin tyttö alkoi olemaan enemmän ja vähemmän levoton, eikä nukahtanut enää automaagisesti tissille syötyään. Päivät menivät ihan oikeasti vauvaa kanniskellessa, alkoi ottaa jo hartioihin ja selkään, hermoista puhumattakaan. Joku kirjoitti, että vauva nukahtaa silloin, kun on väsynyt. Näin ei meillä ainakaan ole, vaan vauva pitää nukuttaa, kun hän on väsynyt. Tämä onnistuu joskus nopeasti, joskun siihen tuntuu menevän ikuisuus. Monesti on väännetty hysteeristä itkua, kun vauva on ollut yliväsynyt, muttei kyennyt nukahtamaan.



Meillä on ollut koko ajan vatsavaivoja. Välillä on tuntunut, että vaivat ovat alkaneet hävitä, kunnes onkin iskenyt helvetilliset ajat. Nyt on taas helpompaa, mutta en uskalla vielä iloita. Mekään emme ole uskaltaneet lähteä muualle kuin anoppilaan, jossa saamme ladata akkuja, kun ihana anoppi tykkää hoitaa tyttöä.



Meilläkin kokeiltiin Rela-tippoja ja täytyy todeta, etteivät aiheuttaneet muuta kuin lisää itkua. Kannattaisiko sinun kokeilla jättää ne hetkeksi pois? D-vitamiinejakin kokeiltiin erilaisia, mutta emme huomanneet eroa. Pahimpina aikoina jumppasimme tytöstä pieruja ulos, mikä helpotti oloa jonkin verran. Samoin tuo polvella makuuttaminen voisi auttaa.



Meillä ei ole mikään oikein auttanut, uskonkin, että aika on se, joka auttaa. Kantoliinasta tyttö ei oo tykännyt yhtään, joten toistaiseksi on ollut ihan turha hankinta, mutta monet ovat kehuneet.



Enpä osaa mitään varmoja keinoja kertoa, kun meillä ei oo mikään muu auttanut kuin aika. Kovasti voimia ja tsemppiä. Kyllä se joskus helpottaa, vaikka tiedän, ettei lohduta sua tällä hetkellä yhtää. Jaksuja!



-Pilkku & Sara-Ellen 3 kk-

Vierailija
6/9 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä auttaako, mutta kannattaa varmaankin kokeilla eri vastikkeita, joku sopii yhdelle ja toinen toiselle. Meillä vatsavaivat vähenivät oleellisesti kun otimme käyttöön jauhemaisen Tutteli Omneon, jossa maitoproteiinia on pilkottu ja sulaa helpommin. NANistakin on nykyään kaksi versiota, " Standard" , joka kuulemma vastaa entistä NANia ja sitten toinen (jossa siis ei lue Standard), joka on suunniteltu ihan pienille vauvoille. Ja jos haluat kokeilla, niin vaihda Rela-dropsit Gefilus Plus -maitohappobakteerikapseleihin (voi avata ja sekoittaa jauheen maitoon). Eivät varmasti sinänsä paranna nukkumista, mutta saattavat vähentää vatsavaivoja.



Tsemppiä & Jaksamista! Ja niin kuin joku sanoi, älä ota stressiä rytmin löytymisestä. Toki jokainen yrittää tehdä kaikkensa, jotta vauvalla olisi parempi olla ja saisi nukuttua, mutta ei sillä ole väliä mihin aikaan nukkuu ja onko se säännöllistä - tuskin kuitenkaan ekan 3 kk:n aikana on. Ja jos voit, niin nuku aina kun mahdollisuus.



Ja vielä yksi hyvä neuvo, jonka kuulin: sano aina " kyllä kiitos" kun joku (mies, mummi, kummi,...) tarjoaa apua, oli se sitten mitä tahansa, vaipanvaihtoa, nukuttamista, kahvin keittoa, ruoan tekemistä tms.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuullostaa tutulta.. Ja lohdutukseksi voin sanoa, että kyse on mitä todennäköisemmin " vain sellaisesta vaiheesta" ... Meillä tyttö taisi juuri tuossa iässä (1-2 kk) harrastaa tuota kitinää - ja etenkin öisin eli silloin, kun itse aloimme olla jo tosi väsyjä.



Meillä yöt alettiin nukkua TOSI hyvin hieman yli 2 kk ikäisenä, ja yhtenä vaikuttavana tekijänä pidän neuvolantädin neuvoa " Päivät ovat syöntiä varten" eli mä aloin melkeinpä kellon mukaan syöttää tyttöä tasaisesti kolmen tunnin välein (en siis väkisin herätellyt lasta, mutta hempeästi aloin " mekastaa" sängyn vierellä..)

Myös vatsankipristykset olivat ainakin meillä syynä ja luulen, että niitä oli silloin enemmän, jos imetin kovin tiheästi. Eli lapsi varmaan " imi tyhjää" ..

Mutta tämäkin asia korjaantuu, kunhan lapsen elimistö (suolisto ym) kasvaa ja kehittyy. Tyttö on nyt 4 kk ja vaikuttaisi siltä, ettei vatsaa enää kipristele, vaikka tarjoaisin tissiä aluksi aina kun itkettää..

Niin ja ainakin terkkari sanoi, että esim. Cuplaton on sellainen valmiste, että vaikutus alkaa näkyä n. viikon käytön jälkeen. Eli ei auta välittömästi.



Äidin jaksamisesta: Itse olen huomannut, että kun kökötän täällä päivät lapsen kanssa (jota tosin rakastan yli kaiken) ja jos alkaa olla univelkainen olo, niin silloin kitinä erityisesti rassaa ja jos äitiä rassaa, niin lapsi vaan kitisee kahta kauheammin. Eli mahdollisuuksien mukaan kannattaa terveen itsekkyyden puitteissa tehdä joskus happihyppelyjä ilman vauvaa (käydä ostamassa kaupungilta vaikka ripsiväri -piristää muuten kummasti-) ja yrittää LEVÄTÄ silloin kun vauvakin torkahtaa.



Vauvan itkusta sen verran, että meidän tyttö kyllä näyttää kuinka itketään JA nimenomaan SILLOIN kun ollaan jossain paikassa, jossa itku alkaa mua " hävettämään" .. kotona ei itke juuri koskaan. Mutta terve vauvahan itkee parikin tuntia päivässä ja vauvan itku on täysin luonnollista. Tiedän kyllä, että näin äitiyttä vasta opetellessani oma epävarmuuteni näkee paheksuntaa anopin tai kauppakeskuksen myyjättärien katseissa, mutta katsokoot vaan! Erään sukulaisnaisen (lastenhoidon ammattilainen) sanoin: " Se on hyvä vaan, että on tulinen luonne!" :) eli nykyään en " häpeä" sitä kiukkuitkua (senkin oppii sit ajan kanssa erottamaan) vaan olen YLPEÄ siitä, että meidän tyttö osaa myös kiukutella! :)



Voimia ja jaksamista sinne! ja se" 4 vkon ikävaihe" päättyy kyllä aikanaan.. :)





Vierailija
8/9 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kannata ottaa mitään paineita siitä, että vauvallasi ei ole rytmiä. En usko, että kovin monella on vielä tuossa vaiheessa, ei meillä ainakaan ollut. Joillakin kyllä tuntuu olevan kellontarkat vauvat jo synnäriltä lähtien. Tuntuu, että neuvolassakin kovasti höpistään rytmeistä ja lässytetään, miten kannattaisi aikaistaa nukkumaanmenoa ja niin edelleen. Itse en jaksa meidän neuvolantädin neuvoja enää kuunnella, kyllä se rytmi sitten joskus kuin itsestään muodostuu. Tärkeintä tässä vaiheessa on antaa vauvalle ruokaa, rakkautta ja syliä, uskon ma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

rytmistä piti sanomani, että et ole mitenkään huono äiti eikä lapsesi epänormaali, vaikkei rytmiä vielä olekaan. Meille se rytmi löytyi (toistaiseksi ) siinä 2 kk iässä. Varmaa lienee, että rytmi sekoaa jälleen uusien kehitysvaiheiden myötä.



Yhdyn myös tuohon mielipiteeseen siitä, että rytmistä ei kannata ottaa mitään paineita. Vaikka itse noudatin sitä " kolmen tunnin rytmiä" syöttämisessä, en ole ottanut mitään stressiä esim. vauvan nukkumisesta.. Meillä tyttö nukahtaa yöunille vasta 22 jälkeen, mutta nukkuu yönsä hyvin aamuun. En kanna huonoa omaatuntoa siitä, ettei unilaulu ole jo kuuden aikaan.



Tyynnyttelykeinoista sanoisin, että se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.. meidän tyttö ei viihdy kantoliinassa eikä rintarepussa. Ei myöskään kapalossa (tempoi itsensä irti jo muutaman päivän ikäisenä synnärillä, hoitajat ihmeissään...) Eli niitä kannattaa käyttää, jos näyttää että äiti sekä lapsi voivat hyvin. :)



Sylissä tyynnyttelyssä lienee tärkeintä tyynnyttelijän rauhallisuus eli vaikka kuinka tuntuis, että " nuku jo, nuku jo" , niin antaa lapsen itkeä unenhakuitkunsa siinä turvallisessa sylissä ja itse koen helpottavana keinona sen, että laulan jotain lapsuudesta tuttua laulua. Vaikka lapsi itkee, eikä laulu näytä häntä juuri kiinnostavan sillä hetkellä, se laulu tuottaa minulle levollisen olon -> joka jonkin ajan kuluttua tarttuu lapseenkin. Katse muuttuu leppoisaksi, hymykin pilkahtaa ja sitten alkaa jo haukottamaan ja oma sänky kutsuu.. :)