Naiset haluavat hyvätuloisen miehen - unelmat yksinkertaisesti vaativat sitä, että miehellä on rahaa
http://www.hs.fi/torstai/a1469589835090
Eli tuskin kukaan käytännössä hakee miestä euronkuvat silmissä, mutta keskiluokkainen unelma ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, jos miehellä ei ole riittävästi rahaa. Sen vuoksi puhe lompakkoloisista voidaan unohtaa. Nainen haluaa vain turvaa itsensä ja jälkeläistensä elämään. Ja tuohan raha myös romantiikkaa.
Kommentit (41)
Odotellessa kolumnia:
"Jokainen mies haluaa neitsyen: Eikä siinä ole mitään vikaa" tai
"Jokainen mies haluaa alle 25-vuotiaan naisen: eikä siinä ole mitään vikaa"
ja muita feel good kirjoituksia miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe tuossa mitään pahaa, mutta kun kaikessa aina puhutaan vain romantiikasta jne. vaikka avioliitto on oikeasti liikesopimus ja miesten tulisi tajuta, että vaikka nainen kuinka sanoisi molempien tuovan rahaa talouteen niin pikkulapsiaikana miehen on tienattava hyvin tai eletään vyötä kiristäen.
mies
Miehen pitäisi tajuta, että mies ei ole mikään sankari kun tienaa. Mies päinvastoin on häikäilemättömän itsekäs: hänen on saatava jatkaa elämää, työssäkäyntiä, tienaamista ja uralla etenemistä lapsista huolimatta. Naisen mies ei anna tehdä mitään noista. Miehet eivät myönnä tätä, mutta he suunnittelevat tuon jo seurusteluvaiheessa. He ottavat vaimon joka tienaa huonommin kuin mies. Sitten mies selittää silmät kirkkaana, miten on täysin loogista että hän paremmin tienaavana jatkaa työelämässä, kun taas nainen hoitaa yhteiset lapset ruokapalkalla.
Jaa. Kuinka moni nainen tälläkin avlla piti ehdottomasti huonona Ruotsin mallia jossa vanhempaisloma jaettaisiin äidin ja isän välillä? Kyllä aika usein se nainen haluaa kotiin eikä millään haluaisi takaisin töihin, valitettavasti.
Tällainen päätös pitää tehdä siellä perheessä eikä valtiovallan toimesta. Jos valtio näin tekee, se johtaa vain siihen, että äitien vapaat puolittuvat ja lapset joutuvat aikaisemmin hoitoon, koska isät eivät edelleenkään halua kotiin.
Ei taida näin kuitenkaan Ruotsissa tapahtua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe tuossa mitään pahaa, mutta kun kaikessa aina puhutaan vain romantiikasta jne. vaikka avioliitto on oikeasti liikesopimus ja miesten tulisi tajuta, että vaikka nainen kuinka sanoisi molempien tuovan rahaa talouteen niin pikkulapsiaikana miehen on tienattava hyvin tai eletään vyötä kiristäen.
mies
Miehen pitäisi tajuta, että mies ei ole mikään sankari kun tienaa. Mies päinvastoin on häikäilemättömän itsekäs: hänen on saatava jatkaa elämää, työssäkäyntiä, tienaamista ja uralla etenemistä lapsista huolimatta. Naisen mies ei anna tehdä mitään noista. Miehet eivät myönnä tätä, mutta he suunnittelevat tuon jo seurusteluvaiheessa. He ottavat vaimon joka tienaa huonommin kuin mies. Sitten mies selittää silmät kirkkaana, miten on täysin loogista että hän paremmin tienaavana jatkaa työelämässä, kun taas nainen hoitaa yhteiset lapset ruokapalkalla.
Jaa. Kuinka moni nainen tälläkin avlla piti ehdottomasti huonona Ruotsin mallia jossa vanhempaisloma jaettaisiin äidin ja isän välillä? Kyllä aika usein se nainen haluaa kotiin eikä millään haluaisi takaisin töihin, valitettavasti.
No keitä sinä luulet tällä palstalla olevan eniten? Tämähän on kotiäitien palsta, siis niiden jotka hekumoivat lastenhoidon ihanuudessa. Minä olen täällä siksi, että olen katkera, työtön nuori nainen ja inhoan noita ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka haraavat kynsin hampain kehitystä vastaan. On heidän syynsä, että minä ja tuhannet muut naiset eivät saa muuta kuin surkeita pätkätöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe tuossa mitään pahaa, mutta kun kaikessa aina puhutaan vain romantiikasta jne. vaikka avioliitto on oikeasti liikesopimus ja miesten tulisi tajuta, että vaikka nainen kuinka sanoisi molempien tuovan rahaa talouteen niin pikkulapsiaikana miehen on tienattava hyvin tai eletään vyötä kiristäen.
mies
Miehen pitäisi tajuta, että mies ei ole mikään sankari kun tienaa. Mies päinvastoin on häikäilemättömän itsekäs: hänen on saatava jatkaa elämää, työssäkäyntiä, tienaamista ja uralla etenemistä lapsista huolimatta. Naisen mies ei anna tehdä mitään noista. Miehet eivät myönnä tätä, mutta he suunnittelevat tuon jo seurusteluvaiheessa. He ottavat vaimon joka tienaa huonommin kuin mies. Sitten mies selittää silmät kirkkaana, miten on täysin loogista että hän paremmin tienaavana jatkaa työelämässä, kun taas nainen hoitaa yhteiset lapset ruokapalkalla.
Sankari tai roisto - kaksi roolia.
Joskus se menee niinkin, että kaksi koulutettua, kohtuutuloista menee yhteen. Yhteisessä onnessa ostetaan se asuntoa (ehkä hieman liian kallis, mutta sinne sitten sopii lapsetkin), se auto (joka myös on kallis, mutta kun niiden lastenkin pitää sopia) ja lainaa on ihan pirusti. Mutta kyllähän sen kaksi maksaa.
Sitten syntyy se lapsi - nainen ilmoittaa, että nyt hän on kotona niin ja niin pitkään (mies ei ymmärrä lapsista mitään, joten pitää vaan turpansa kiinni) - ja ehkä vielä perään toinen (joo, miehelläkin on tahto, mutta hän ei edellenkään tiedä mitään).
Se kuuluisa ura ei sitten lähnytkään käyntiin vaan yt-tuolileikki firmassa alkaa/ jatkuu. Mies viettää unettomia öitä pohtien, miten selvitään, jos työtä menee. Hän yrittää töissä vähän enemmän - ettei luoti tule omalle kohdalle. Riitelee vähän vaimon kanssa, onko pakko matkustaa kesälomalla Lontooseen vai riittääkö mummola - mutta kun nainen on 24/7 kotona, niin kyllähän sinne Lontooseen mennään.
Mies yrittää vielä vähän lisää - mutta hei - hänhän onkin vain kotioloja pakeneva itsekäs paskiainen. Sankariksi hän ei itseään luule, mutta olisi kiva kokea, että myös tienaaminen laskettaisiin yhteisten tavoitteiden eteen ponnisteluksi, mutta eihän se näin mene. Vain lastenhoito on oleellista.
Onneks mun mies tienaa vuodessa hieman yli miljoonan. Ja tämä ei edes ole provo! En tule varmaan koskaan tienaamaan lähellekään samaa kuin hän. Ja lisäksi hän ei (enää) edes tee paljon töitä, vaan voi itsekin nauttia elämästään, ja siitä ettei penniä tarvitse venyttää.
Ja juu, tottakai miehen tulot ja status vaikuttaa pariutumishalukkuuteen. Eksäni taas on ollut jo kohta 10 vuotta työttömänä, eikä edes yritä kouluttautua tai hankkia töitä. Tämä on _yksi syistä, miksi halusin erota hänestä. Siis että hän ei edes _yrittänyt_ parantaa omaa tai meidän elämää (koetin monilla eri tavoilla auttaa ja kannustaa häntä työnhakuun, ja varsinkin opiskeluun).
Aivan päivänselvää, että työtön ja kouluttamaton (ja varsinkin saamaton) lihava eksäni on edelleen sinkku (vaikka hän muuten on komea ja fiksukin), kun taas nykyisellä, sopusuhtaisella miljonäärimiehelläni edelleenkin olisi vientiä vaikka kuinka...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe tuossa mitään pahaa, mutta kun kaikessa aina puhutaan vain romantiikasta jne. vaikka avioliitto on oikeasti liikesopimus ja miesten tulisi tajuta, että vaikka nainen kuinka sanoisi molempien tuovan rahaa talouteen niin pikkulapsiaikana miehen on tienattava hyvin tai eletään vyötä kiristäen.
mies
Miehen pitäisi tajuta, että mies ei ole mikään sankari kun tienaa. Mies päinvastoin on häikäilemättömän itsekäs: hänen on saatava jatkaa elämää, työssäkäyntiä, tienaamista ja uralla etenemistä lapsista huolimatta. Naisen mies ei anna tehdä mitään noista. Miehet eivät myönnä tätä, mutta he suunnittelevat tuon jo seurusteluvaiheessa. He ottavat vaimon joka tienaa huonommin kuin mies. Sitten mies selittää silmät kirkkaana, miten on täysin loogista että hän paremmin tienaavana jatkaa työelämässä, kun taas nainen hoitaa yhteiset lapset ruokapalkalla.
Jaa. Kuinka moni nainen tälläkin avlla piti ehdottomasti huonona Ruotsin mallia jossa vanhempaisloma jaettaisiin äidin ja isän välillä? Kyllä aika usein se nainen haluaa kotiin eikä millään haluaisi takaisin töihin, valitettavasti.
Tällainen päätös pitää tehdä siellä perheessä eikä valtiovallan toimesta. Jos valtio näin tekee, se johtaa vain siihen, että äitien vapaat puolittuvat ja lapset joutuvat aikaisemmin hoitoon, koska isät eivät edelleenkään halua kotiin.
Jos päätös annetaan tehdä siellä perheissä, siellä päätetään jatkaa tasan kuten ennenkin vaikka maailmanloppuun asti. Nuo itsekkäät ihmiset ovat päättäneet minunkin puolestani, että minä - nuori, lapsentekoiässä oleva nainen - en saa työpaikkaa, kun kaikki luulevat että pamahdan paksuksi ja jään kotiin heti jos saan vakityön. He eivät saisi päättää elämästäni minun puolestani, mutta tällä hetkellä he tekevät juuri niin.
Minun unelmani on olla eläinlääkäri, mitenköhän kukaan mies voisi sen toteuttaa, jos en itse lue pääsykokeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe tuossa mitään pahaa, mutta kun kaikessa aina puhutaan vain romantiikasta jne. vaikka avioliitto on oikeasti liikesopimus ja miesten tulisi tajuta, että vaikka nainen kuinka sanoisi molempien tuovan rahaa talouteen niin pikkulapsiaikana miehen on tienattava hyvin tai eletään vyötä kiristäen.
mies
Miehen pitäisi tajuta, että mies ei ole mikään sankari kun tienaa. Mies päinvastoin on häikäilemättömän itsekäs: hänen on saatava jatkaa elämää, työssäkäyntiä, tienaamista ja uralla etenemistä lapsista huolimatta. Naisen mies ei anna tehdä mitään noista. Miehet eivät myönnä tätä, mutta he suunnittelevat tuon jo seurusteluvaiheessa. He ottavat vaimon joka tienaa huonommin kuin mies. Sitten mies selittää silmät kirkkaana, miten on täysin loogista että hän paremmin tienaavana jatkaa työelämässä, kun taas nainen hoitaa yhteiset lapset ruokapalkalla.
Sankari tai roisto - kaksi roolia.
Joskus se menee niinkin, että kaksi koulutettua, kohtuutuloista menee yhteen. Yhteisessä onnessa ostetaan se asuntoa (ehkä hieman liian kallis, mutta sinne sitten sopii lapsetkin), se auto (joka myös on kallis, mutta kun niiden lastenkin pitää sopia) ja lainaa on ihan pirusti. Mutta kyllähän sen kaksi maksaa.
Sitten syntyy se lapsi - nainen ilmoittaa, että nyt hän on kotona niin ja niin pitkään (mies ei ymmärrä lapsista mitään, joten pitää vaan turpansa kiinni) - ja ehkä vielä perään toinen (joo, miehelläkin on tahto, mutta hän ei edellenkään tiedä mitään).
Se kuuluisa ura ei sitten lähnytkään käyntiin vaan yt-tuolileikki firmassa alkaa/ jatkuu. Mies viettää unettomia öitä pohtien, miten selvitään, jos työtä menee. Hän yrittää töissä vähän enemmän - ettei luoti tule omalle kohdalle. Riitelee vähän vaimon kanssa, onko pakko matkustaa kesälomalla Lontooseen vai riittääkö mummola - mutta kun nainen on 24/7 kotona, niin kyllähän sinne Lontooseen mennään.
Mies yrittää vielä vähän lisää - mutta hei - hänhän onkin vain kotioloja pakeneva itsekäs paskiainen. Sankariksi hän ei itseään luule, mutta olisi kiva kokea, että myös tienaaminen laskettaisiin yhteisten tavoitteiden eteen ponnisteluksi, mutta eihän se näin mene. Vain lastenhoito on oleellista.
Elämäsi helpottuu, jos lakkaat pitämästä sen turpasi kiinni. Et sinä kiitoksia tarvitse, vaan kunnon potkun että alkaisit vähän pitää puoliasi. Kaksi pahinta ihmistyyppiä joiden kanssa voi parisuhteeseen joutua: määräilevä besserwisser tai se joka pitää turpansa kiinni, kun ei mistään mitään ymmärrä. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kaltaisesi marttyyrit ovat noista kahdesta pahempia.
Miehet ovat vain tyhmiä. Ei se tarkoita sitä, jos vuosisatoja elätitte naisenne, että naisten pitäisi nyt elättää teidät. Ei me mihinkään teitä tarvita. Lapsenkin voi tehdä sinkkuna.
Bua ha haa
Keskiluokkainen unelma... Ei mulla ainakaan sellaista ollut puolisoa valitessa. Lasten syntymän jälkeen olemme molemmat huomanneet, että rahaakin tarvitaan. Nykymaailmassa puolisonvalinta on aika tasavertaista, vakka kantensa valitsee. Ei niin, että naiset etsisivät miestä elättäjäkseen ja miehet naista koristeeksi. Suomessa sellaista ei muutenkaan ole ollut laajassa mitassa.
on varsin ikävä juttu, että olen köyhä työtön mies. joudun asumaan yksiössä yksin. jos tulisi lottovoitto, niin ottaisin jonkun kauniin ja urheilullisen rahasta kiinnostuneen tytön tyttöystäväkseni.
Vierailija kirjoitti:
En näe tuossa mitään pahaa, mutta kun kaikessa aina puhutaan vain romantiikasta jne. vaikka avioliitto on oikeasti liikesopimus ja miesten tulisi tajuta, että vaikka nainen kuinka sanoisi molempien tuovan rahaa talouteen niin pikkulapsiaikana miehen on tienattava hyvin tai eletään vyötä kiristäen.
mies
Meillä elettiin oikein hyvin pikkulapsiaikanakin. Mutta en ollut vapailla enempää kuin vuoden per lapsi. Tuloleikkurit niistivät isoista tuloista suhteessa pienemmät päivärahat, mikä tuntui epäreilulta. Kysymys oli kuitenkin vain 9 kk "palkanalennuksesta" sillä duuni maksoi 3 ensimmäisen kuukauden vapaalta täyden palkan. Ja joo, meidän kaltaisia kahden isotuloisen perheitä on edelleen melko vähän Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat vain tyhmiä. Ei se tarkoita sitä, jos vuosisatoja elätitte naisenne, että naisten pitäisi nyt elättää teidät. Ei me mihinkään teitä tarvita. Lapsenkin voi tehdä sinkkuna.
Bua ha haa
Naisten itsenäisyys perustuu miesten työhön.
Vauvapalstan miesviha edesauttaa kyllä suomalaisten syntyvyyden laskussa, ja miesten valinta elää MGTOW-elämää on kovassa nousussa. Paradoksaalista , että Vauva-lehden keskustelupalsta on yksi suurimpia syitä nykyiseen kehitykseen.
Ja naisten loputtomat prinsessaharhat yhdistettynä äärifeminismiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe tuossa mitään pahaa, mutta kun kaikessa aina puhutaan vain romantiikasta jne. vaikka avioliitto on oikeasti liikesopimus ja miesten tulisi tajuta, että vaikka nainen kuinka sanoisi molempien tuovan rahaa talouteen niin pikkulapsiaikana miehen on tienattava hyvin tai eletään vyötä kiristäen.
mies
Miehen pitäisi tajuta, että mies ei ole mikään sankari kun tienaa. Mies päinvastoin on häikäilemättömän itsekäs: hänen on saatava jatkaa elämää, työssäkäyntiä, tienaamista ja uralla etenemistä lapsista huolimatta. Naisen mies ei anna tehdä mitään noista. Miehet eivät myönnä tätä, mutta he suunnittelevat tuon jo seurusteluvaiheessa. He ottavat vaimon joka tienaa huonommin kuin mies. Sitten mies selittää silmät kirkkaana, miten on täysin loogista että hän paremmin tienaavana jatkaa työelämässä, kun taas nainen hoitaa yhteiset lapset ruokapalkalla.
Sankari tai roisto - kaksi roolia.
Joskus se menee niinkin, että kaksi koulutettua, kohtuutuloista menee yhteen. Yhteisessä onnessa ostetaan se asuntoa (ehkä hieman liian kallis, mutta sinne sitten sopii lapsetkin), se auto (joka myös on kallis, mutta kun niiden lastenkin pitää sopia) ja lainaa on ihan pirusti. Mutta kyllähän sen kaksi maksaa.
Sitten syntyy se lapsi - nainen ilmoittaa, että nyt hän on kotona niin ja niin pitkään (mies ei ymmärrä lapsista mitään, joten pitää vaan turpansa kiinni) - ja ehkä vielä perään toinen (joo, miehelläkin on tahto, mutta hän ei edellenkään tiedä mitään).
Se kuuluisa ura ei sitten lähnytkään käyntiin vaan yt-tuolileikki firmassa alkaa/ jatkuu. Mies viettää unettomia öitä pohtien, miten selvitään, jos työtä menee. Hän yrittää töissä vähän enemmän - ettei luoti tule omalle kohdalle. Riitelee vähän vaimon kanssa, onko pakko matkustaa kesälomalla Lontooseen vai riittääkö mummola - mutta kun nainen on 24/7 kotona, niin kyllähän sinne Lontooseen mennään.
Mies yrittää vielä vähän lisää - mutta hei - hänhän onkin vain kotioloja pakeneva itsekäs paskiainen. Sankariksi hän ei itseään luule, mutta olisi kiva kokea, että myös tienaaminen laskettaisiin yhteisten tavoitteiden eteen ponnisteluksi, mutta eihän se näin mene. Vain lastenhoito on oleellista.
Elämäsi helpottuu, jos lakkaat pitämästä sen turpasi kiinni. Et sinä kiitoksia tarvitse, vaan kunnon potkun että alkaisit vähän pitää puoliasi. Kaksi pahinta ihmistyyppiä joiden kanssa voi parisuhteeseen joutua: määräilevä besserwisser tai se joka pitää turpansa kiinni, kun ei mistään mitään ymmärrä. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kaltaisesi marttyyrit ovat noista kahdesta pahempia.
Näin. Miten voi sanoa olevansa aikuinen, jos vastentahtoisesti tekee kaksi lasta eikä saa suutaan auki edes lomista päätettäessä? Ihan oma valinta, jos alistuu elämässään ajopuuksi.
Ps. Älä jatkossa tee elämän suurimpia päätöksiä jos et oikeasti tiedä asiasta (kuten lapsista) mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei voi itse mennä töihin ja toteuttaa unelmansa?
harvalla on mitään suurta unelmaa. jos olen väärässä niin kertokaa suuri unelmanne.
Miksi sen pitää olla suuri unelma? Minulla on ollut unelmia, pieniä ja keskisuuria, osan olen toteuttanut ja osa vielä odottaa vuoroaan.
"Kaikilla on omat mieltymyksensä. Jotkut haluavat isorintaisen naisen, toiset miljonäärimiehen, kolmannet mitä vain sukupuolta olevan vasemmistolaisen. Tärkeintä on onnelliseksi tekevä rakkaus."
Samaa mieltä lähes täysin, mutta viimeisestä lauseesta eri mieltä. Ei aina pariutumisessa ole kyse suuresta rakkaudesta. Tosiaan miehetkin voivat valita naisensa perseen ja tissien perusteella. Onko se sitten enemmän henkistä?
Vierailija kirjoitti:
"Kaikilla on omat mieltymyksensä. Jotkut haluavat isorintaisen naisen, toiset miljonäärimiehen, kolmannet mitä vain sukupuolta olevan vasemmistolaisen. Tärkeintä on onnelliseksi tekevä rakkaus."
Samaa mieltä lähes täysin, mutta viimeisestä lauseesta eri mieltä. Ei aina pariutumisessa ole kyse suuresta rakkaudesta. Tosiaan miehetkin voivat valita naisensa perseen ja tissien perusteella. Onko se sitten enemmän henkistä?
Kyllähän naisen ulkonäön perusteella on rakkautta, henkisyyttä ja biologiaa. Tuskin teinitytötkään valitsevat miehiä kauniin mielen takia vaan ulkonäkö edellä mennään. Aikuisten naisten parisuhteet sitten perustuvat talouspolitiikkaan.
Tällainen päätös pitää tehdä siellä perheessä eikä valtiovallan toimesta. Jos valtio näin tekee, se johtaa vain siihen, että äitien vapaat puolittuvat ja lapset joutuvat aikaisemmin hoitoon, koska isät eivät edelleenkään halua kotiin.