Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ura/lapset

Vierailija
01.03.2006 |

Olen seurannut tätä kissanhännänvetoa, kuinka tapellaan siitä, mikä on tärkeintä. Hieno ura vai lapset.



Kerron oman kokemukseni uravanhempien lapsena.



Vanhemmilleni ura ja työ oli tärkeää. Aikaa ei minulle ja veljelleni riittänyt. Aikaa kului ja muutimme omillemme. Emme pitäneet vanhempiin yhteyttä, koska eipä heillä tuntunut ikävä olevan meitä. Työ ja kaverit ja harrastukset oli tärkeintä.



Kun vanhempani jäivät eläkkeelle niin hups. Yhtäkkiä olisi kiinnostanut meidän elämä. Olisi haluttanut sekaantua joka asiaan ja kyseltiin kuulumisia ja vinguttiin, kun emme käy heidän luonaa. Eipä paljon enää kiinnostanut.



Ei vanhemmuutta voi yhtäkkiä aloittaa eläkkeelle jäädessä. Jos vanhemmat ovat jääneet etäisiksi alusta asti, ei heidän elämänsä minua enää kiinnosta. En halua heitä enää elämääni.



Mutta ehkä nykymammoilla on toisin. Eläkeikä nousee ja ei ole tätä probleemaa. Saa nauttia ihanasta urasta ja työkavereista kuolemaan saakka. Se lie kaikille helpompaa. Eivätpähän käy eläkkeellä lastensa taakaksi.

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei yritystä minulle eikä ylitöitä kuin ihan satunnaisesti.

Vierailija
2/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä ne lapset jaksavat odottaa sitä, että vanhemmilla on aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistuttakaa heitä heidän typeryydestään mielellään joka päivä. No, eivätpähän lapset halua heitä myöhemmin nähdäkään kun on ollut työnteko niin tärkeää. Ei isäksi voi ruveta yhtäkkiä eläkeiässä...

Vierailija
4/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kunnon vanhempia. Ura ensin, lapset ovat vain tehty koska ne kuuluu tehdä että perhe on " täydellinen" . Ja kyllä nämä aikuisena vielä katkerana muistelevat millaista oli olla lapsi 3 v jne kun vanhemmat ei välittäneet.

Minulla on onneksi kunnolliset vanhemmat.

Vierailija
5/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletan, että vanhemmat ovat tässä tapauksessa isä ja äiti. Ellei sitten ap. asunut sateenkaariperheessä.

Vierailija
6/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

' vastuullisessa asiantuntijatehtävässä isohkossa kansainvälisessä firmassa' tekemässä uraa. Todellisuudessa näitä uraihmisiä on kuitenkin vähemmän.



Suurin osa ihmisistä on kuitenkin normaaleja kahdeksan tunnin duunareita. Rahaa tarvitaan ja töissä on käytävä. Lapset eivät ole ikuisesti alle kolmevuotiaita. Syyllistähän nyt oikein urakalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:

Mutta ehkä nykymammoilla on toisin. Eläkeikä nousee ja ei ole tätä probleemaa. Saa nauttia ihanasta urasta ja työkavereista kuolemaan saakka. Se lie kaikille helpompaa. Eivätpähän käy eläkkeellä lastensa taakaksi.

Huom. nykyMAMMOILLA. Eli tässä syyllistetään nimenomaan - jälleen kerran - äitejä, ei isiä.

Vierailija
8/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla myös uravanhemmat, mutta paljon vähemmän angsteja lapsuudestani kuin monella kotiäidin kasvatillaVierailija:

Silloin kun asiasta tarvitsee aikuisena taittaa peistä tällaisella foorumilla, on sieltä lapsuudesta tainnut jäädä paljonkin hampaan koloon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän tuolla logiikalla mistään voisi keskustella, kun kaikki avaukset kertoisivat jostain piilotetusta traumasta.

Vierailija
10/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis jos tekee normaalia duunipäivää eikä aamusta iltaan ja vähän väliä työmatkalla-henkistä työtä, niin eihän tässä siitä ollut kyse?



Ja meillä ainakin on aika selvää, että jos meille vielä lisää lapsia tulee, niin isä jää pitämään hoitovapaata. Meillä kun on hommat aika hyvin muutenkin jaettu 50/50, niin myös tämä. Enkä mä sietäisi mieheltäni sellaista, että kävisi vaan töissä ja koulussa eikä hoitaisi lapsiaan kunnolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kotona lasta hoitavien vanhempien (ts. äitien :/) määrä on kasvanut vasta 1990-luvulta alkaen. Suomessa ei koskaan ole ollut samanlaista kotirouvainstituutiota kuin vaikkapa Jenkeissä tai Keski-Euroopassa. Mistä nyt yhtäkkiä on tullut tämä hirvittävä kotiäitien glorifiointi ja " uraäitien" syyllistäminen?



Syyllistää saakin siinä tapauksessa, että lapset selkeästi jäävät uran jalkoihin, mutta jos vanhemmat tekevät normaalia kahdeksan tunnin työpäivää - mitä ihmeellistä? Ja tosiaan, tämä syyllistäminen koskee aina äitejä. Sen sijaan siinä ei nähdä yleensä mitään ihmeellistä, että isä tekee pitkää työpäivää. Erityisen kummallista on lukea tai kuulla tapauksista, jossa äiti on jäänyt kotiin, koska " lapsille kuuluu antaa aikaa ja heidän elämänsä on näin turvallista" ja samassa perheessä isä näkee lapsiaan pari tuntia päivässä, kun päivät työpaikalla venyvät...

Vierailija
12/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhteisen ajan muistan vanhempieni kanssa todella hyvänä. Vaikka he eivät aina paikalla olleetkaan oli minulla aina tunne, että olin tärkeä ja rakastettu.



Äitini ei halunut jäädä kotiin lasten kanssa (kokeili, ei pitänyt eikä ollut toimeentulosta kiinni) Arvostan hänen kykyään arvioida omat resurssinsa ja mieluummin jaoin elämäni äidin kanssa, joka todella panosti siihen aikaan mitä meillä yhdessä oli enkä joutunut kärsimään hänen turhautumisestaan siitä, että olisi elänyt elämänsä vastoin omia toiveitaan. Lisäksi meillä pelasi kotona tosi hyvin tämä tasa-arvoajattelu, että kotityöt jaetaan fifty-fifty. Näin isäkään ei jäänyt meille vain vieraaksi ukkeliksi joka pyöri kotona, vaan osallistuvaksi vanhemmaksi.



Tällä hetkellä välimme ovat todellat hyvät (vanhempien ja minun) ja näemme viikottain. Tästä olen ainakin itse oppinut sen että ei se määrä vaan se laatu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ainoa lapsi ja mielestäni on ihanaa että vanhemmillani on ollut muutakin sisältöä elämässään kuin lapsi (minä). Nyt aikuisena tuntuu että sitä sisältöä olisi saanut olla enemmänkin, liikaa he luopuivat ystävistään jne. kun minä synnyin. Rakkautta sain yllin kyllin ja lapsuuteni oli onnellinen, mutta silti vanhempani ehkä uhrasivat liikaa, nyt vanhempana sen huomaa, tuntuu että olen heille jotenkin liikaa heidän elämänsä sisältö edelleen enkä haluaisi niin raskasta taakkaa kantaa. Eri asia varmaan olisi jos minulla olisi sisaruksia... Mutta vielä hirveämpää olisi jos vanhempani olisivat hylänneet uransakin minun takiani! Itse aion yhdistää vanhemmuuden ja uran, niin hyviä kokemuksia minulla on siitä lapsuudestani. Ura ei välttämättä tarkoita 12h-työpäiviä!

Vierailija
14/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka hoisi minua kun vanhemmillani oli kokouksia. En heitä paljoa nähnyt, mutta kun näin, me tehtiin aina jotain kivaa.

Kotiin ei tarvinnut koskaan tulla yksin, koska hoitaja odotti minua siellä.



Vanhempani eivät roiku minussa nytkään kun olen aikuinen. He elävät laadullista elämää ja matkustelevat pitkin maailmaa kun eivät sitä nuorina ehtineet uransa takia.



Olen onnellinen, että äitini sai valita sen, mitä halusi. Hän olisi todella ahdistunut kotona minun kanssani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle urani on sitä, että olen oman alani työssä, noussut sopivalle palkkatasolle ja työni on 8 tuntista päivässä. Mahdollisuus myös edetä " uralla" .



Toinen käsittää sanan " ura" , 12 tuntisena raatamisena korkealla palkalla sekä sitä vastaavalla vastuulla. Työt tuodaan tässä mielikuvassa kotiin ja lapset jäävät paitsioon.



Aion omassa elämässäni myös edetä valitsemallani uralla, koettaen samalla hoitaa perhe-elämäni mallikkaasti, koska elämä on muutakin kuin rahan tuomista kotiin. Silti on mukavaa, että voi maksaa kattoa päänsä päällä, viedä lapsia elämyksiin ja lomalle sekä ostaa arkena sellaista ruokaa perheelleen kuin haluaa. Haluamme mieheni kanssa elää myös niin, että elämässämme on myös muuta sisältöä kuin lapsemme. Onnelliset vanhemmat ovat edellytys onnellisille lapsille.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kuusi kaksi