Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Muita, jotka eivät ymmärrä mitä exässään näkivät?

Vierailija
28.07.2016 |

Entinen miesystäväni on pyörinyt mielessäni viime aikoina. Tätä ennen menikin jo muutama vuosi, etten tainnut muistaa koko tyyppiä ollenkaan. Seurustelin hänen kanssaan neljä vuotta (21-vuotiaasta lähtien), enkä yksinkertaisesti ymmärrä miksi jatkoin niin pitkään. Meillä meni tuosta ajasta oikeasti hyvin ehkä vuoden tai alle, sen jälkeen kai vain ajattelin että on parempi olla edes jonkun kanssa kuin yksin. Onneksi pääsin tuosta yli.

Ex oli kyllä kiltti ja huomaavainen, mutta niin kaikilla elämänalueilla niin laiska, saamaton, epähygieeninen ja epäsiisti, ja hieman tyhmäkin, ettei mikään määrä kiltteyttä voinut sitä kompensoida. Sain lopulta aikaiseksi erota ja muuttaa pois yhteisestä kodista. Nyt koko tuo suhde tuntuu käsittämättömältä, ja siinä kulutettu aika hukkaan heitetyltä, sillä en ollut onnellinen. Tuskin olin itsekään ideaalisin kumppani hänelle, mutta sitä pitäisi kai kysyä häneltä :-) Nykyään saan vahvan puistatusreaktion, jos joku mies jotenkin muistuttaa exää.

Miten te muut, voitteko eron jälkeenkin kunnioittaa entisiä puolisoitanne, vai onko samanlaisia tunteita kuin minulla?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
28.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä vitun PUOLISO?

Minulla on viisi eksää, heistä ykkönen on eka teinipoikkis, joka aiheuttaa naurureaktion. Toka oli teinipoikkis myös, tai siis minä olin teini. Mutta suhteemme oli kypsä<3 Tapahtui kamalia asioita, jotka on nyt tuhat vuotta myöhemmin (ihme kyllä) puhuttu halki ja sovittu. Hänestä jäi niiltä ajoilta lämpimät muistot, haikeus ja osittain inho, koska hän näyttää vihreää valoa (varattuna) ja sitten perääntyy väittäen, ettei siinä ole mitään. Inhottaa ajatella häntä muiden kanssa, se on pitkäpitkäpitkä tarina ja oikeasti aika kamala.

Tosi kamala. Ahdistavia aikoja.

Kolmas eksä on NARSISTI :D Ihan oikeasti. Puistattava ukko ja kaukana miesmaustani, raivohullu ja ahdistava ihminen. Toivottavasti en IKINÄ enää kuule hänestä mitään.

Neljännestä on melko lämpimät muistot ja olen miettinyt yhteenpaluuta, siis pyöritellyt mielessäni, että mitä jos hän joskus kysyisi. Mitä vastaisin. Miltä se tuntuisi.

Viides on luuseri monin eri tavoin, mutta hän oli tosi tärkeä. Nykyään vain törkeä :D Pitäköön tunkkinsa, minä saan nyt olla rauhassa ja tehdä omasta kodistani vain ja ainoastaan minun.

Vierailija
2/7 |
28.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en tajua miten kestin eksäni syyttelyä ja sitä pettämistä joka oli ilmeistä mutta olin vain vainoharhainen hullu hänestä(nykyään seurustelee sen naisen kanssa joten..). Silti rakastan häntä varmaan ikuisesti koska ensirakkaus, jokainen edes hiemankin hänen näköinen mies kadulla saa pään kääntymään vaikka siitä on jo vuosia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
28.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo. Sama juttu. 23-vuotiaana aloin seurustella erään nuoren naisen kanssa, joka oli aluksi fiksu ja mukava, mutta muuttui määräileväksi ja hankalaksi ja keräsi parissa vuodessa rivon määrän läskiä elimistöönsä. Ympärillä pyöri nättejä tyttöjä vaikka joka sormelle, mutta minä vain roikuin...

Vierailija
4/7 |
28.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

mÄ YMMÄRRÄN, hyviä miehiä monella tapaa, vaan ei sitten mulle hyviä. Toivon heille hyvää!

Vierailija
5/7 |
28.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, minulla on ollut sama exä. Lisätään tuohon vielä vainoharhaisuus, porno-ja kolikkopeliriippuvaisuus. Emme sentään asuneet yhdessä.

Vierailija
6/7 |
28.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin exäni eläkepäivinä kanssani riippumatolla kanarialla. Tämä oli ikävä kyllä vain omaa valheellista unelmaani

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
28.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloitin seurustelun nuorena 16 ja se johti kahdenkymmenen neljän vuoden yhteiseloon. 

Tuona aikana elin vain ja ainoastaan miehen ehdoilla. 

Nykyään, kun tapaan häntä lasten vaihdossa, en voi kertakaikkiaan käsittää, miksi alistuin hänen tahtoon ja kaikkeen, mitä hän meidät pakotti perheenä kokemaan ja elämään. 

Nykyään näen vain ihmisraunion, joka kuvittelee olevansa tosi hyvän näköinen rotanhäntä tukassaan ja ällöttävässä parrassa, siihen vielä pömppömaha, vyölaukku on tosin jäänyt pois. Se kyllä kruunaisi koko komeuden.

En kertakaikkiaan pysty kuvittelemaan tuota miestä viereeni.. 

Melkein häpeän sitä, että pidin avioliitosta kiinni niin pitkään..